Ei, ei ja vielä kerran ei kilpailulle....

Kesän alkaminen on tuntunut ihan joissakin. Asunto on ajoittain ollut melkein tuskaisen lämmin. Onneksi näin veneilevänä on helpotus kesän kuumuudelle lähellä. Veneeseen ja uimaan iltaisin on tieni vienyt. Vesi on ollut sopivan lämmintä myös minulle.

Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan".... Olen aikanani sanonut " jos saan purjeveneen joskus, en koskaan kilpaile". No, purjevene tuli perheeseen jo muutama hetki takaperin. Ajoittain perhe purjehduksellakin herää pieni kilpailuhenki. Pitäisi aina päästä toisista ohitse.

Nyt kuitenkin kävi sellainen vahinko että lähdin mukaan seuran keskiviikko kilpailuun. Tämä on ollut mulle pitkään ehdoton ei, ei ja vielä kerran ei. Kavereiden houkuttelu vei minut kuitenkin mukaan toimintaan. Vene liikkui niin mukavasti että on se pakko osallistua uudelleen ensi viikon kisoihin. Alku matkasta vielä ajattelin ettei tämä ole minulle sopivaa toimintaa. Sieltä se kilpailun nälkäinen mies kuitenkin sisältäni heräsi ja vei mukanaan. Mihinköhän sitä sitten joudutaan tulevaisuudessa?
 

Kausi vauhdissa

Kesä on hellinyt veneilijää oikein kunnolla pitkään. Menneellä viikolla pääsin kaverin kanssa purjehtimaan kevyessä tuulessa. Ensin kryssittiin Espoonlahden läpi, Pentalan ohitse merelle kunnes tuuli päätti loppua. Takaisin sitten palattiin Kytön kohdilta moottorin avulla. Silti pientä ihmistä hymyilytti illan veneilyt. Ja aurinkoa sain taas enemmän kuin tarpeeksi.

Lauantaina pääsimme Kipparinnan kanssa kaksistaan purjehtimaan. Meidät oli kutsuttu tuttavien vene seuran saareen vieraaksi. Alkuun vähän moottorointia, keski matkasta ihan purjeiden avulla etenemistä ja lopuksi taas moottorin avulla eteenpäin. Tämäkin oli tosi mukava pätkä. Aurinko voiteiden riittävyydestä oli pidettävä huolta. Lauantaina kuulimme myös kaukaista tykin kuminaa....

Tässä veneseuran saaressa on paikoitellen jännän näköistä kalliota. Ihan kuin olisi mato kaivanut koloja tai olisin makaamassa laavakentällä.... Mikä kallio tekee näin? Onneksi se ei haitannut pötköttelyä kalliolla ja uimista viileässä ( +20astetta ) meressä.  Illalla pääsimme vielä todella hyvään saunaan josta jatkoimme uintia. Minustakin on kehittymässä pieni uimari.

Saunan jälkeen ruokailu paikalta saimme seurata sota-aluksen ohi lipumista. On noi kyllä vaikuttavan oloisia aluksia. 

Aamulla hiukkasen myöhemmin nousimme ylös sängystä samaan aikaan kun tykistö harjoitteli. Hurjan vahvoja paukahduksia paine aaltoineen saavuttivat sataman veneet. Osa veneilijöitä eivät tienneet mitä tapahtui. Olivat lähes huolissaan näistä äänistä, mitä tapahtui......

Kotimatka sujui pelkästään koneella liikkuen. Tuuli oli liian hiljaista ja väärästä suunnasta ettemme viitsineet aloittaa kellumista purjeita ulkoiluttaen. Matka sujui nyt nopeammin kuin mennessä. Edelleen aurinkorasvaa meni runsaasti. Koti satamaan päästyämme pulahdimme mereen ja huuhtelimme päivän auringon pois ihoiltamme. 

Tänä vuonna olemme jo purjehtineet useamman mailin ja päivän.....

Toukokuun kauneutta

 

Pääsimme Kipparinnan kanssa ihan kaksistaan merelle lauantaina töiden jälkeen. Ihan ilman koiria tai lapsia. Aikaa siis purjehdukselle ja seuralle. Vaikka aurinko paistoi niin vastainen tuulen vire viilensi mukavasti matkaa. Vaatteita piti olla melkoisesti päällä.

Pääsimme pitkästä aikaa Stora Herrön saarelle, Espooseen. Kyseinen saari on Espoon ulkoilusaaria ja palvelut on todella kelvolliset. Mereltä katsottuna laiturin vasempaan laitaan yritimme kiinnittäytyä mutta maha otti pohjaan juuri ennen kiinnittäytymistä. Onneksi saimme laitettua veneen sitten keskemmälle laituriin. Kiitos kanssa veneilijöille jotka tekivät tilaa. 

Saarella on siistit puuceet, useita nuotiopaikkoja valmiina polttopuilla , näköala torni, uimarantaa jne. Tänne pääsee myöskin vesibussilla kesäisin. Olemmekin useina vuosina sopineet tänne kaveriporukan kanssa tapaamisia. Osa tulee veneellä ja osa vesibussilla. Loppu kesällä täällä olemme nähneet useita ihmisiä keräämässä mustikoita.

Nyt oli tosi kiva istua iltaa kallion päällä olevan pöydän ääressä katsellen auringon laskeutumista. Ihan rauhassa hiljaa, luontokin hiljentyi auringon laskiessa. Lopulta siirryttiin veneeseen istumaan iltaa herkkujen kanssa. Hyvä ruoka ja viini kruunasi kaiken.

Sunnuntaina kotiin lähtiessä päätimme treenata vähän. Nostimme purjeetjs suunnistimme merelle. Hetken aikaa luoviessamme oli kipparinna pinnassa roikkumassa. Tällä kertaa itse vastasin purjeista ja kipparinna suunnasta. Hyvää harjoitusta molemmille. Loppumatkan saimme tulla reippaassa myötäisessä. Ja mikä on usein meillä reissun lopuksi, septin tyhjennys Soukassa. Siellä on meidän alueen paras paikka tyhjennykselle. Kotisatamasta Stora Herröön ja takaisin oli vain 12 mailia.

Toukokuu ja vihdoin kesä?

 Saimme veneemme vesille huhtikuussa juuri ennen vappua. Taas tietenkin kuljetus Karttunen Oy nosti tai oikeammin laski veneemme vesille. Palvelu oli niin kuin aina ennenkin, erinomainen.

Ennen ensimmäistä purjehdusta oli vielä aikaa vaihtaa septi tankin huohottimeen Vetus aktiivihiilisuodatin. Tämä on ollut kyllä todella tehokas suodatin. 

Helatorstai saapui ja lähdimme muutaman kaverin kanssa Espoosta Elisaareen. Paljon menimme moottorilla mutta tämän kesän ensimmäinen purjeiden nostaminen tapahtui saapuessamme Porkkalanselälle. Vauhtia piisasi ja hauskaa oli. Valitettavasti loppu matka olikin sitten taas moottorointia.

Elisaaressa oli todella mahtava ilma. Aurinko paistoi eikä tuuli kiusannut veneilijää. Uudet laiturit olivat todella hienoja ja hyvin tehtyjä. Olimme Kipparinnan kanssa ansainneet lasillisen skumppaa. Tämä oli meidän yhteinen "100-vuotis" synttäri purjehdus. 

Perjantai oli luonnossa liikkumisen päivä. Kiersimme rauhassa luontopolun. Itse pidän elisaaren luontopolusta enemmän näin keväällä kuin heinäkuussa. On se silloinkin kaunis mutta keväällä erityisen kaunis.

Synttäri purjehdus kun oli kyseessä piti tarjoilla asteen verran parempaa ruokaa kavereille. Hirven ulkofile grillattiin ja tarjoiltiin valkosipuli perunoiden sekä salaatin kanssa.  Pakko sanoa ruoan olleen todella maittavaa.

Illalla sitten saunoimme ja rohkeimmat heittivät talviturkki mereen. Saunasta tulee ihanat pehmeät löylyt ja lauteelta on erittäin hienot maisemat merelle. Saunan portailla on mukava istua ja kesällä katsella ohi lipuvia veneitä. Ei ne veneet estä uimista kesälläkään. Olin kuulevina I että se sauna 1 remontoitaisiin tässä alkukesästä. Hieno homma. 

Muutenkin Elisaari on saanut uuden vaihteen silmään

Elisaaren kahvilassa on tapahtunut myös yhtä ja toista. Täällä on kahvia heille varta vasten paahdettua. Kahta eri sekoitusta. Molemmat maut ovat paikallaan. Ja muutakin uutta on tuonne tulossa.

Lauantaina paluu sujuikin nopeammin kuin meno. Purjehdimme palatessamme lähes koko matkan. Inkoon kohdalta ulos Porkkalanselälle ja sieltä kotiin Espooseen putkella. Viimeinen pätkä sitten moottorilla vastatuulessa. Ajallisesti säästimme 15 minuuttia kotimatkassa. Ihan vielä ei ollut kesä vaan raikas kevät.

Elisaari on yksi minun lempi paikoista jo vuodesta 1997 joilloin meloimme tänne. 

Pitkä ja pimeä talvi saa astua syrjään

 

Tänään oli aika ryhdistäytyä ja tarttua itseään niskasta kiinni. Vaikka kuinka katsoo ulos ikkunasta ei voisi kuvitella kevään olevan pitkällä. Meillä talvi meni asunnon myynnissä ja muuttamisessa uuteen kotiin. Siksi emme olleet juurikaan edes käyneet satamassa. Edellisinä vuosina kävimme vähintään kerran viikossa satamassa ja nyt minun ensimmäinen kerta tänä vuonna. Kalenteri kertoo veneen veteen laittamisen olevan lähellä ja silmät sanoo täällä olevan täysi talvi.

Helpotus oli suuri kun kaikki oli kunnossa. Vene omalla paikallaan pressu ehjänä. Tuntui kuin sydän olisi täyttynyt rakkaudesta kiivetessäni veneen kannelle. Aurinko hiipi ajatuksiini ja kesän lämmöt. Oi juku.... Kohta taas mennään vapaana kuin taivaan lintu.  

.

Hiljalleen riisuin rakasta kerros kerrokselta. Hellästi ja ajatuksella. Hiukan alkoi jo hikoilluttaa ja selkä alkoi olla märkänä. Mitä kevyemmin rakkaalla oli päällä sitä enemmän sydän oli haljeta rakkaudesta. Vaikka veneemme on vanha pidämme siitä todella paljon. Perinteinen purjevene sieltä kultaiselta 1980-luvulta. Eli hiukan nuorempi kuin minä itse. 

Yksi tärkeä juttu keväällä on lämmittimen toiminnan testaaminen ajossa. Eli kun menin veneen sisälle laitoin heti lämmittimen päälle. Ja sieltähän se lämpö alkoikin nousemaan. Aina lähtee käyntiin ensimmäisellä yrittämällä kun sitä käyttää ihan normaalisti ja akuissa on virtaa. Lämmitintä tarvitsemme kohta kun helatorstai viikonloppuna olisi tiedossa kavereiden kanssa purjehdusta. 

Lopulta vene oli esillä ja talvikatos poissa veneen päältä. Vähän pesemistä sekä sisältä että ulkoa jonka jälkeen vesille lomps. Ajatus olisi selvitä pienillä askareilla tänä keväänä. Silti aina jotain pientä mielessä. Septin huohotukseen vaihdan aktiivihiili suodattimen Vetuksen valikoimasta, tarkistan veneen kaikki ulkovalot, koko veneen pesu sekä vahaus. Eiköhän sillä pääse alkuun 

Ensimmäiset sauna vuorotkin on varattu saarista. Ja luonnollisesti suuret suunnitelmat kesän veneilyille. 

Varma kevään merkki, Vene 24 Båt

Yksi itselleni tärkeä näin talvella on venemessut. Niin tänäkin vuonna. Aurinko on esillä jo paljon enemmän kuin joulun aikana. Parhaimmillaan /  pahimmillaan joutuu etelässä rämpimään loskassa ja jäässä. Niin tänäkin talvena on taas käymässä. 

Silti alkaa jo kova odotus kaikista kevään merkeistä. Linnut laulaa jo ihan mukavasti. Lokit ei vielä pidä ääntä mutta sekin päivä on ihan kohta täällä. Sinivuokot, valkovuokot, koivussa hiirenkorvat jne Ah, tätä kaipaan kovasti.

Eräs luonnon äänistä on venesatamista kohta kantautuva ääni. Ääni kertoo siitä että veneitä laitetaan valmiiksi kesää varten. Samalla veneissä istutaan nauttimassa kevät auringosta kahvikuppien ääressä. Ja ne tuoksut jotka satamissa leijailee. On venelakan tuoksua, pohjamaalien tuoksuja, kahvi tuoksuu myös usein. 

Kodeissa ja kaveriporukoissa kaivetaan muistin syövereistä esille tulevia venekauden kohteita ja retkiä. Karttoja tutkitaan, haaveilleen ja tuskaillaan kun aika ei riitä kuitenkaan kaikkeen. 

 Minulle on kuulunut venemessut kevään kohokohtiin jo 1980-luvulta lähtien. Välillä on voinut joku vuosi jäädä väliin mutta monta monituista messupäivää muistan edellen. Oma isäni haaveili erilaisista veneistä. Jokusen pienen ostikin messuilta. Ja meille popijille maistui pehmis tai laku. Meidänkin lapset vierailevat mielellään messuilla jopa ihan itsekseen. 

Olen taas saanut arvottavaksi kaksi lippua venemessuille. Arvon siis yhden kahden lipun paketin kaikkien kommentoineiden kesken  8.2.2024.  Kommenteissa toivon vastauksia kysymyksiin mitä on tulevalle veneilykaudelle suunnitelmissa tai vaihtoehtoisesti mitä venemessut on sinulle.

Arvonta päättynyt:

Tällä kertaa arpaonni suosi Anonyymi kommentoijaa joka lähetti vielä sähköpostilla tietonsa. Liput lähtivät Etelä-Suomen pääkaupunkia kohden. Anonyymi kommentoija ( henkilö K. ) liput sinulle sähköpostissa

Vuosi 2023 yhteenvetoa

Kulunut vuosi on päässyt jo pitkälle. On ehkä aika laittaa jotain huippuhetkiä ylös. Tämän oli meidän toinen kokonainen kausi purjeveneellä ja emme missään nimessä voi tituleerata meitä purjehtijoiksi. oikea termi on jotain " veneilijä joka liikkuu purjeveneellä". Silti tämä liikkumismuoto on alkanut tuntua varsin hyvältä tavalta olla merellä. Meillähän on melontatausta molemmilla aikuisilla. Samoja elementtejä näissä kahdessa harrastuksessa on paljon. Hiljaisuus, luontoa lähellä oleminen ja väsymys joka valtaa aina mereltä päästyä. Nuoret kipparin alut ovat todenneet meidän ilmeisesti olevan väsyneitä päivän päätyttyä koska korttipelit ja musiikki puuttuvat illan vietoista.

Tälle kaudelle oli paljon suunnitteilla kevät talven aikana. Osa toteutui haaveista ja osa jäi toteuttamatta. Niidenkin aika on kyllä tulossa joskus.... Ja uusia suunnitelmia siintää jo horisontissa.  Aikalailla vuosi sitten menin sanomaan ääneen seuraavan lausahduksen kavereilleni " Lähdetään keväällä Tallinnaan meidän veneellä".  Ja sehän olikin sitten tehtävä. Pelotti niin perusteellisen paljon. Mukaan lähti kaksi kaveri pariskuntaa joille en muistanut mainita etukäteen suuresta pelostani ylittää tätä lahtea. Onneksi kaikki meni mainiosti. Kannatti avata suunsa jolloin oli tämäkin pelko kohdattava. Nyt olemme sitten käyneet omalla veneellä Tallinnassa kahdesti. Toinen kerta mukaan tuli myös nuori kipparin alku. Ja se reissuhan olikin sitten jo paljon haastavampi kelien niin päättäessä. Luottamus omaan veneeseen kasvoi tämänkin kokemuksen myötä. Tulemme purjehtimaan tänne useamminkin.

Veneily on meidän koko perheen yhteinen harrastus. On hienoa kun saamme Kipparinnan  kanssa harrastaa yhdessä. Ja onneksi kaksi lapsistamme myöskin pitävät tästä harrastuksesta. Nyt on jo tullut mahdolliseksi purjehtia ihan kaksistaan Kipparinnan kanssa. Toisinaan jopa ilman koiria. Tätä lisää. Tulevalle kaudelle 2024 on muutaman uusi juttu. Pyrimme saamaan mukaan päivä purjehdukselle lapsen lapsemme ja hänen vanhempansa.

Kausi alkoin hiukan enne vappua ja päättyi myöhään syksyllä. 

Yöpymisiä kauden aikana

- toukokuu 4 yötä

- kesäkuu 9 yötä

- heinäkuu 22 yötä

- elokuu 5 yötä

- syyskuu 2 yötä

Yhteensä siis 42 yötä. Onneksi veneessämme on mukavat patjat eikä vartalo koe kovia huonojen olosuhteiden takia. Lapset olivat mukana koko lomamatkan ajan. Muutamalla reissulla saimme kavereitakin mukaan.

Vaikka mielestäni ei noilla merimaileilla ole suurtakaan merkitystä niin  silti lasken niitä. Tiedä vaikka olinko joskus kiikkustuolissa istuessani ( 20 vuoden kuluttua ) kiinnostunut tästäkin tiedosta. Eli kauden 2023 aikana purjehdimme 928,3 mailia. Onko se sitten paljon vai vähän jää ihan lukijan päätettäväksi. Meille se oli sopiva määrä. Tiedän että jopa meidän laiturilla olen saanut palautetta etten purjehdi tarpeeksi.

Teemme aina yhden pidemmän purjehduksen kauden aikana. Tällä kertaa säät suosivat lähes koko loman ajan. Toki muutama päivä meni Kastelholman satamassa pahimpia tuulia pidellessä.  Hieno kokemus oli myöskin kesällä kävely Jurmon kärkeen jossa oli lämmintä vettä uimiseen.

Loman loppupuolelle tuli yksi kokemus lisää. Ilmeisesti korona iski itseeni ja veti koko miehen ihan sängyn lepoon. Huomasin taudin vasta kun olimme paluumatkalla rantautuneet Korppoströmiin. Saunassa en edes pystynyt olemaan yhtään. Jätin nuoren herran saunaan ja sanoin meneväni veneelle istumaan ja lukemaan. En lukenut vaan kaaduin pitkälleni sohvalle. Kuume oli noussut huomaamatta lähemmäksi 40 astetta. Siinä sitten toivuttiin satamassa useampi päivä. Kipparinna nuorten kipparin alkujen kanssa jo päättivät purjehtia meidät kotiin ja jättää minut sänkyyn nukkumaan. keulassa olisi varmasti ollut kyllä mukava nukkua. Onneksi kuume oli poistunut niin sain itsekin purjehtia.

Rauhallista joulun ja vuoden vaihteen aikaa teille kaikille. Kohtahan alkaa jo uusi kausi. Aurinko jaksaa olla esillä päivä päivältä pidempään.