tiistai 22. syyskuuta 2015

Pirskahdus elämää, unelmia ja haaveita

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.— Kirjailija Minna Canth (1844 – 1897)

Pienellä ihmisellä on ollut taas kiirettä elämässä.  Perjantaina töiden jälkeen oli  käytävä venerannassa tarkistamassa olikohan veneemme vielä tallella. Ilmassa oli melkoinen tuulenvire ja tuntui jotta sukat olisivat pyörineet kotonakin jaloissa.  Rantaan lähdin yhdessä vaimoni siskon miehen kanssa. Hän kävi tarkistamassa heidän Scandinsa kiinnitykset ja itse sukelsin Vilkas / Albatrossiimme. Vaikka on tässä sadellut ja tuullut oli kaikki kunnossa veneessä. Ei ollut satanut sisälle ja aurinkopaneelit olivat pitäneet akut täysinä.  Kaikki fenderit ja köydet olivat oikeilla paikoilla ja kunnossa veneen ulkopuolella. Valitettavasti emme ehtineet tälläkään kertaa veneilemään kun suunnistimme tuonne vaimon siskon kotiin perheemme kanssa iltaa viettämään. On mukavaa kun he ovat muuttaneet meidän lähelle. Poika ilmoitti illalla jäävänsä serkkunsa luokse yöksi joten naiset petasivat hänelle pedin sinne serkkupoikien huoneeseen.  Meidän vielä kotona asuvat neidit kävivät sitten illalla koirien kanssa ulkona ja menivät omaan kotiinsa. Saimme siis hetken viettää aikaa vain aikuis porukassa.  Ja kävelimme sadekuurojen välissä kotiin. 

Family Cruiser kuvat: Ville Kairamo

Lauantaina sitten jatkoimme tulevan suunnittelua. Saimme kuvia tulevasta veneestämme ja mietimme paikkoja joissa ne kuvat ovat otettuja. Joudumme varmaankin tekemään talven aikana jonkin moisia kartta sulkeisia. Valitettavasti vorot olivat käyneet viemässä plotterin pois. Tässä plotterissahan olisi ollut ilmeisesti lähes kaikki muutaman viime vuoden rantautumispaikka. Ensi kesänä haluaisimme rantautua mahdollisimman usein luonnon rannassa. Itseäni kiinnostaa kuinka Lagottomme Mio ja Mette ( Foogel ) oppivat kulkemaan siltaa pitkin rantaan ja takaisin.  Tähän saakka olen nostanut heidät rantaan yksitellen. Onneksi veneessä on ollut koira edellisilläkin omistajilla joten onhan tämä vene testattu koiralle sopivaksi kuten myös Albatrossimmekin on. Toki tarvittaessa voisi veneen kiinnittää myös palvelusataman rantaankin.  Heti alkoi meillä polttelemaan kuiva maa jalkojen alla ja mieli suunnisti merelle. Mutta, mutta, lauantaihan menikin sitten siivotessa. Onneksi tuuli ja satoi ettei niin paljoa harmittanut.  Hyvä ettemme vielä alkaneet kaivaa karttaa esille ja merkitä jo nyt tulevia kohteita sinne. Paljon on komeita saaria vielä kokematta. Mutta vielähän on tätäkin kautta jäljellä melkein tarkalleen kuukausi. Pitäisi varmaan kohta käydä Suomenojan venesatamassa katsomassa mitä löytäisin venepukit ja niille oikea paikka. Lisäksi olen jo kaivanut Kuljetus Karttunen yhteystiedot esille. he ovat nostaneet ja laskeneet veneemme tähän asti aina. Loistava palvelu ja muisti herroilla. Muistavat veneestä milloin on oikealla kohdalla liinat nostamiseen ja sen mihin kohtaan lasketaan telineelle. 




Mutta olen tarpeeksi hullu tekemään töitä ja tarjoamaan palveluksiani käyttöön mitä erilaisimissa tilanteissa. Sain kunnian osallistua Mikä Viini 2015 tapahtumaan töiden merkeissä. Sain olla esittelemässä Anna Codorniu Cavaa. Ennen tapahtumaa sain koulutusta lisää viinien maisteluun ja esittelyyn. Onhan minulla "synkkä" historia työskentelystä ravintoloissa erilaisissa tehtävissä joten tämä oli melkein kuin paluu vanhaan. Luulen että  Fresita saa kaverin veneelle ensi kesäksi. Oli hienoa huomata kuinka kiinnostuneita erilaisista tuotteista olivat messuilla vierailijat. Kaiken työnteon ei tarvitse olla aina sitä samaa päivästä toiseen. Voi antaa mahdollisuuden muillekin työtapahtumille kuin sille nykyiselle. Joskus työntekeminen on hauskaakin, kuten nyt.  Pidetään ihmiset huolta itsestämme ja toisistamme jotta jaksamme harrastaa vaikkapa veneilyä.





maanantai 14. syyskuuta 2015

Sommaren är kort, vai onko?

Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner
Kanske bara idag  ( Tomas Ledin )






On tullut se aika vuodesta jolloin alkaa olla kesä loppumaisillaan. Mutta ei vielä. Nyt on meillä täällä pääkaupunkiseudulla melkein lämpöisempää kuin kesäkuussa. Nauttikaamme siitä kun lämpöä riittää. Kyllä ne sateet ja vilu siellä jo odottelevat, että pääsevät kiusaamaan meitä oikein kunnolla.  Meillä on ollut erinäisiä kiireitä oikeassa elämässä joten viimeisen parin kolmen viikon aikana veneily on jäänyt oikeastaan väliin.

Tämä on pistänyt jo mietityttämään miten hoidamme talvisäilytyksen veneellämme joka toivottavasti menee kaupaksi talven aikana ( Vilkas ). Vielä meinasimme pitää venettä kuukauden vesillä ja nostaa se ylös noin 15. lokakuuta. Viemme sen taas Suomenojalle josta on "yllättäen " taas juttua lehdissä. Meillä itsellämme ei ole koskaan ollut mitään valittamista kyseisestä satamasta. Toki mietimme kuinka sinne voidaan rakentaa asuntoja kun ainakin veneet likaantuu talven aikana todella isosti ja keväällä ja kesällä tuoksuu itse " tuote ".

No kun vene nousee talveksi, irrotamme siitä sisälle lämpimään VHF:n, Plotterin, Kaikuluotaimen  ja ehkä myös radionkin. Luonnollisesti pitää löytää kuiva ja lämmin paikka kaikille veneen patjoille. Vuodevaatteet onkin jo pesty sekä mankeloitu odottamaan seuraavaa kautta. syksyllä myös vaihdamme öljyt sekä vesipumpun siipipyörän, nämä tehdään normaalin syyshuollon yhteydessä. Ajattelin taas pyytää huoltoa tekemään Touri Marinen. Ja harkinnassa on polttoaine säiliön tyhjennys sekä pesu.


 Tässä muutamia kuvia kuluneelta kesältä joka ei ollut ilmojen puolesta mikään liian huono. Saimme nauttia monista aurinkoisista päivistä merellä perheen kesken ja myöskin kavereiden kanssa.

Nyt kun olemme taas tukevasti olleet mantereella niin olemme päässeet nauttimaan erilaisista asioista. Eilenkin vanhin neideistämme oli kotona käymässä ja hänen poikaystävänsäkin poikkesi kylään. Todella mukava miehen alku. Ja tykkää moottorikulkuneuvoista. Valitettavasti vielä moottoripyöristä mutta ehkä saamme käännettyä hänen ajatukset myös merelle ja veneilyyn.....  Olihan hän jo kesällä kerran kanssamme merellä saaressa. En ilmeisesti ollut täysin toivoton tapaus kun vielä uskalsi tulla kyläilemään...

Palataakseni tuohon alkuun, niin ei meidä kesä mikään lyhyt ole. Veneen kun laskee huhtikuussa ja nostaa lokakuussa niin saadaan veneily kautta pidennettyä. Melkein puolivuotta vene kelluu ja liikkuu vesillä enemmän tai vähemmän. Eivätkä ne syksyn taikka kesän sateet suuremmin haittaa elämää. Itse meinasin vierailla nyt tällä viikolla Mikä Viini 2015 tapahtumassa. Ajattelin löytää joitain uusia viinejä talveksi. Sellaisia joiden kanssa on hyvä suunnitella tulevaa ja mukava muistella mennyttä. Ja jokaisella vuodenajalla on omat hyvät sekä huonot puolet.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kaunis olet, sinä saaristo

"Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt, 
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall; 
And did it my way." sanat: Paul Anka

Taas on viikko vierähtänyt ja viikonloppu tarjosi paljon mielenkiintoisia juttuja. Perjantaina töiden jälkeen kävin hakemassa pienet lapsemme ja kummipojan sekä hänen siskonsa kotoa. Lähdimme edesmenneen kaverini isän kanssa mökille Villinkiin. Autolla  ajoimme Jollakseen josta saimme kyydin saarelle. Matkalla ohitimme Viipurin kiven joka on puolimatkassa Viipuri - Turku välillä. Tätä siirtolohkaretta on pidetty yhtenä vanhimmista Suomalaisista merimerkeistä. On ihmeellistä ja hienoa olla taas Villingissä. Täällä olin useana kesänä kaverini kanssa mökkeilemässä. Erään kerran ( teininä )oli tarkoitus lähteä melomaan  muttemme päässeet saarelta mihinkään. Oli mukamas sumua..... Oikeasti se oli seura mitä löysimme saarelta joka esti teinejä melomasta.  

Kaverukset haaveilevat 
Seura oli nytkin todella loistavaa. Oli hienoa seurata lasten touhuilua keskenään. Löytävät aina tekemistä toistensa kanssa oli paikka mikä tahansa. Ja saarellahan on aina jotain uutta ja erikoista josta keksii uusia leikkejä. Tämä mökki oli maastoutunut todella hienosti kallioiden väliin ja ensi silmäyksellä olikin mahdotonta uskoa sinne mahtuvan nukkumaan neljä lasta ja kaksi miestä. Lisäksi siellä oli iso saunaosasto jossa kelpasi saunoa. Kaunis on meillä Suomalaisilla tämä saaristo. Joka kerta merelle lähtiessä pysähdyn miettimään sitä kuinka onnellisia voimme olla kun saamme nauttia tästä. Illalla oli todella kaunis auringon lasku jonka seuraksi kalliolla nautin lasillisen ranskalaista juomaa. Ilta kului ja nautimme todella mahtavaa lohikeittoa. Tämän jälkeen olikin aika laittaa sauna lämpiämään.  Lapset kävivät saunomassa ja uimassa ensin jonka jälkeen menimme me miehet. Ja me emme todellakaan käyneet uimassa. 


Kaunis ilta Villingissä
Sunnuntaina kotona olikin aika tuulettaa Albatross / Vilkas peitot. Nyt jos vielä menemme veneelle yöksi otamme mukaan makuupussit.  Samalla nautimme pannun tai pari teetä parvekkeellamme. Tässä istuessamme harmittelimme molemmat lapsiperheen kiireistä aikataulua. Valitettavasti emme ole hetineet veneilemään niin paljoa nyt loppu kesällä kuin olisimme halunneet. Vaimo viimeistelee opintojaan iltaisin ja itselläni on taas kaikenlaisia "kiireitä".  Silloin tällöin tuntuu että, on haukannut elämästä liian suuren palasen mutta kun asiaa pureskelee hetken niin huomaa selvinneensä siitäkin. Mutta mikä tärkeintä: Sen minkä teen niin teen omalla tavoin kuten Frank Sinatra sanoo laulussa.....


Iltapäivästä ehdinkin sitten käymään Albatrossissamme. Kävin sammuttamassa virrat jääkaapista joka olikin ollut päällä yhtä soittoa juhannusta edeltävästä ajasta. Kyllähän nuo aurinkopaneelit ovat ladanneet akkuja hyvin. Muutaman kerran pidimme kesällä venettä sähköissä kun sellainen oli keulan edessä saatavilla. Ja taaskin kokeilin miten käynnistyy Yanmar moottori viikon seisonnan jälkeen. Ja ekalla avaimen kääntämisellähän se hörähti käyntiin ilman savuttamista. Nyt tarkistin moottorin käyttötunnit veneen myynti-ilmoitusta varten ja nehän ovat melko vähäiset, vain 1757 tuntia. Tähän saadaan kyllä vielä kauden aikana muutamia tunteja lisää. Tulevana viikonloppuna jos lähtis merelle.....




maanantai 31. elokuuta 2015

Hiljaa, hiljaa hiivitään... Ja rakkautta ilmassa

Sulje silmäsi, niin näet selvästi.
Lakkaa kuuntelemasta, niin kuulet totuuden.
- Taolainen sananlasku


Lähdimme meidän pienten lasten kanssa katsomaan uutta venettämme. Matka alkoi hyvin ja saimme automme parkkiin Kaivopuistoon. Sitten vaan suoraan laivaterminaaliin jossa olikin jo Silja Serenade odottelemassa matkustajia. No tällä kertaa emme lähteneet Ruotsin laivalla veneelle.  Lapsista oli hienoa päästä kaupunkiin. Satamasta otimme raitiovaunun jolla matkasimme Kauppatorille. Täällä aloitimme tutustumisen toriin lihapiirakan ja pillimehun kera. Poikkesimme Toripojat tori-kahvilaan joka mainosti heillä olevan parhaat lihapiirakat. Ja olihan ne hyviä. Kyseisellä paikalla on tullut aina jo pikkupojasta lähtien syötyä lihikset Suomenlinnaan tai Korkeasaareen  lähtiessä. Ja tämän jälkeen olikin sitten ostettava mansikoita. Litra mansikoita katosi meidän suihin ennen kuin M/S Suokki noukki meidät kyytiin. Vanha legendaarinen lautta herätti paljon muistoja ajalta jolloin itse olin poikamme ikäinen nassikka. 


Suomenlinnaan päästyämme suunnistimme satamaan jossa Leanina Family Cruiser odotti meitä. Heti veneen nähdessä lapset hiljenivät hetkeksi ja sitten olikin riemu ylimmillään. Rakastumista ensi silmäyksellä, kuten aikanaan meillä vanhemmillakin..... On kuulemma hieno ja kaunis vene. Nykyinen omistaja perhe olikin ottamassa meitä vastaan. On ollut mukava tutustua heihin ja kuunnella tarinoita tulevasta veneestämme. Edellisenä iltana veneellä oli ollut pientä seikkailua, mutta siitä ehkä joskus lisää....

 Sisälle päästyämme kävimme ensin keulassa koe makaamassa punkat. Kaunista mahonkia seinässä punkan vieressä. Tilaa oli hurjasti ja lapset päättivä haluta tämän heidän paikakseen. Saas nähdä nukkuuko siellä tulevaisuudessa lapset vai aikuiset. Katselimme myös kaikkiin kaappeihin ja lokeroihin. Vaikka meidän nykyisessä Albatrossissa on paljon tilaa tavaroille niin kyllä Family Cruiserissa tilaa on paljon enemmän. Jokaisessa veneessä on paljon hienoja juttuja, niihin sopivia keksintöjä. Niin tässäkin. Lapsista hienoa oli se kun vaatekaapin ovesta sai oven keulan nukkumatilalle. Meidän poikanen kiersi nopeiten veneen ja meni lopulta köllimään keulakannella heidän mäyräkoiran kanssa. Ja neiti testaili jo tottuneesti miten hän voisi ohjata venettä. Katsoi myös paljon kiinnostuneemmin veneen hallintalaitteita kuten myös keittiön laitteita. Käynnistimme myös veneen ja kuuntelimme rauhoittavaa moottorin ääntä.  Lopulta olikin aika siirtyä takaisin saarelle. 

 Siitä olikin aikaa jolloin itse olen kiertänyt Suomenlinnassa. On tämä kaunis paikka jossa kannattaa käydä vierailulla. Paljon olikin piknik porukoita valleilla ja puistoissa. Voisi sitä käydä katsomassa venettä paljon huononmissa paikoissakin kuin tämä. Aikamoinen elämysmatka oli siis tehty lasten kanssa. Tuli vierailtua tunneleissa, kiivettyä valleja ylös ja alas, nautittua lasten kanssa laatuaikaa pehmis töttörö kädessä ja tietenkin loppukesän lämmöstä.


 Olen viimeaikoina sulkenut silmäni useasti miettiäkseni olemmeko tekemässä oikein. Ja aina olen päätynyt samaan ajatukseen: Tekemämme ratkaisu on oikea. Nykyinen veneemme on lähes täydellinen, mutta sen mukana tulee itselleni todella vahvat muistot edesmenneestä kaveristani. Vierestämme olemme kuulleet ratkaisuidemme olevan ainakin hiukan omituisia ellei aivan järjettömiä. Mutta jos kuuntelet omaa sisintäsi tiedät mikä on itsellesi oikein. Olen saanut mielenrauhan mm. tämän veneen vaihtamisen kanssa.

Aivan kuvan mukaiseen veneeseen emme ole vaihtamassa vaikka poikamme oli tietenkin heti ostamassa meille omaa sukellusvenettä. Meitä tulee tulevaisuudessakin kulkemaan uudessa veneessämme pääsääntöisesti  neljä ihmistä ja pari koiraa. Ehkä joskus myös vanhemmat tyttömmekin tulevat mukaan kavereidensa kanssa. Toki neiti on nyt innoissaa kun on päässyt tanssitunnille jossa Marco opettaa ( Stepup school ). Ei varmaan kovin helposti lähde tiistai veneilyille....

perjantai 28. elokuuta 2015

Nyt on kuivaa menoa....

Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan.
- Buddha


On muuten vaikeaa kun miettii kaikenlaisia viisaita asioita. Ja tilannetta vaikeuttaa sekin kun viettää aikaa viikonloppuna muualla kuin veneellä meren rannalla. Nyt oli kyseessä viikonloppu joka vietettiin auktoriteetin ( appiukko ) mökillä. Aivan kuiva paikkahan se ei ole kun on kaunis järvi mökkirannassa. Mutta työviikon jälkeen matka sinne oli paljon pidempi kuin omaan venerantaan. Matkalla ehti jo tulla väsy ennen kuin pääsimme pois Helsingistä. Tämän jälkeenhän matka meni varsin joutuvasti.Perille päästyämme oli jo melko kuumaa, varsinkin koirilla jotka suunnistivat samantien järveen. Me muut laitoimmekin yöpaikan valmiiksi ennen iltapalaa.  Seuraavana aamuna alkaisi työt mökillä. Olimme tulleet keräämään marjoja talveksi ja päätimme keittää ne jo mökillä mehuksi. Aluksi kaikki keräilimme mustaherukkaa, mutta sitten lapset sekä koirat karkasivat uimaan ja vaimo kahlasi järveen rakentamaan laituria isänsä kanssa. Laiturista tulee kyllä hienon kokoinen. Koko päivä menikin melkein näissä kuvioissa. Saimme keitettyä mukavasti mustaherukka mehua josta ajattelin joulun läheidyydessä valmistaa glögiä.  Ja iltahan tietenkin kului saunassa. saunaa lämmittäessä lueskelin heinäkuun 1988 Helsingin Sanomia joista huomasin maailman olleen kyllä kovilla kierroksilla silloin " kultaisella 80-luvulla". onneksi itse olen saanut kokea elämän kovuuden jo silloin ja osaan nyt erilailla analysoida tätä nykyistä taantumaa taloudessa. Tätä sauna etuahan ei meidän veneessä ole ellei sitten suunnista johonkin palvelusatamaan. Eikä meillä myöskään vielä oel lehtiarkistoakaan veneessä, mutta saas nähdä....

Sunnuntai kuluikin sitten kesän melkein lämpimimmän päivän osalta lähe samoin kuin edellinenkin päivä. Marjoina olikin sitten punaherukat. Näitä oli helpompi poimia ja mehua tulikin sitten runsaammin. Onneksi saimme kerättyä marjoja myös tuohon aikuisten herkkuun, Rommiruukkuun. Nyt siellä odottelee rommissa uiden mansikat, puna- ja mustaherukat. Vielä tarkoitus saada mukaan muutamia muitakin marjoja.   Summa sumarum; Kyllä kannatti taas tulla mökillä käymään. 

Arki-iltoina on aina kaikkea tekemistä. Nyt olikin tiedossa hauskaa ja erilaista ohjelmaa. Meillä on talossa ahkera miesten lenkkisauna porukka. Nuorin meistä pääsi ylioppilaaksi keväällä ja nyt sitten lähdimme äijien kesken merelle kuvaamaan ylioppilaskuvia. Aurinko paistoi kuumasti ja tuulta alkoi olla jo ilmassa. Suunnistimme Knapperskäriin jossa oli todella hyviä paikkoja järjestää nämä kuvaukset. Pohjoispuolella saarta ei tuntenut vielä tuulen voimakkuutta mutta kun hipsimme etelä puolelle niin aallot olivatkin jo komeita. Ohjasimme nuoren miehen alun kalliolle joka nyt sitten sattuikin olemaan hiukan luikas. Onneksi hänen ei tarvinnut päätyä mereen juhlapuku päällään. Mutta se liukuminen mereen olisikin ollut melko kuvauksellista menoa. Lopuksi kiersimme saaren niemen kärjen ympäri jonka jälkeen kuvat olikin jo otettu. Nuorukainen halusi vaihtaa vielä vaatteensa tavallisiksi ennen veneeseen nousua jotta ei vahingossa likaisi niitä ankkuria nostaessa. Saaressa ei juuri meidän lisäksi paljoa porukkaa ollutkaan.  Mutta hyvin kulki taas Albatross / Vilkkaamme. On muute vieläkin myynnissä..... 






maanantai 17. elokuuta 2015

Revontulia ja tähdenlentoja

Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä.
- H. Jackson Brown, Jr.

Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää
-Anna-Liisa Korpela, rovasti




Arki on aivan ihanaa vaikkakin välillä hiukan kiireistä. Viikko hujahti perjantaihin naivan tuossa tuokiossa. Perjantaina töissä alkoi jo kiinteä maa poltella jalkojen alla, mutta emme päässeet vielä merelle. Nyt kävi meinaan niin onnellisesti, että allekirjoitimme uuden veneen kauppakirjan. Siinä kauppakirjaa selaillessa ja kuunnellessa juttuja veneen historiasta oma päätöksemme vahvistui. Suuri kiitos sinulle Ville  ja äidillesi kun myitte kaunokaisen meille. Yritämme olla sen arvoisia... On oikeasti mahtavaa saada perheeseemme klassikko vene. Toki meidän nykyinenkin Albatross on klassikko ja omaa hienon historian. Albatrossiamme on uudistettu ja huollettu säännöllisesti. Tiedän meitä pidettävän hiukan kaheleina kun ostimme uuden veneen ennen vanhan pois myymistä. Mutta me ihmiset olemme valinneet omat tiemme ja tapamme toimia. Toivottavasti saamme onnellemme täyttymyksen.  Nykyinen vene pitää sisällään meille paljon muistoja edesmenneestä kaveristamme ja ehkä meistä tuntuu välillä voimakkaasti erilaiset muistot. Tässä voisin lainata äitiäni jonka motto on tuossa  ylhäälläkin lainauksena " Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää". No tämä perjantai sitten menikin tuon allekirjoitus tilaisuuden ja ruoka kaupassa käynnin merkeissä . Me käymme yleinsä kerran viikossa ruokakaupassa jotta ruokakulut pysyisivät aisoissa. Onneksi meillä on kaksi isoa jääkaappia ja pakkasta kotona. Nyt tarttui mukaan merelle paljon herkkuja. Ja tietenkin myös kotiin leffaillaksi jotain pientä. Oli vielä niin harvinainen ilta jolloin myös tuo jo kotoa muuttanut neiti oli paikalla.  Mahtavaa...

Muurikka parhaimmillaan
Lauantai koitti kuten normaalia perjantain jälkeen. Heräilimme myöhemmin kuin arkena. Aamu tee nautittiin parvekkeella jonka jälkeen pakkasimme eväät ja tyynyt mukaan veneeseen. Tämä on joka kerta hieno tunne kun ei tarvitse pakata liiemmälti vaatteita mukaan. Lähes kaikki tarpeellinen löytyy nyt veneestämme.  Lähdimme veneilemään kauniissa kelissä kohti Bylandetia. Perille pääsimme reilun tunnin kuluttua lähdöstämme. Saaren ranta olikin melkoisen tyhjä. Joten saimme veneemme siihen mihin halusimmekin. Pohjoispuolen poijuun. Keulaan otimme pitkän köyden ja kalliokiiloja. Nyt saimme poikkeuksellisesti toisen puolen kiinni kiinteään renkaaseen. Ja heti kun vene oli turvallisesti kiinni niin lapset ottivat esille riippumattonsa. Ilmoittivat nyt olevan sen hetken jolloin matot on pakko laittaa esille. Onneksi vaativat tuota. Riippumattojen kiinnityksen onnistuessa lapsemme kävivät hakemassa luettavaa ja majoittautuivat pitkäksi aikaa riippumattoihin lukemaan. Me aikuiset saimme nauttia rauhasta ja valmistella ruokaa. Nyt olikin vuorossa grillattuja kananfileitä, grillikasviksia ja lankkuperunoita. Totesimme Muurikka-pannun olleen järkevä hankinta veneelle. Antaa paljon mahdollisuuksia ruoan valmistukselle rannalla sijaisevissa grillipaikoissa.   


 Ruokailun jälkeen olikin vuorossa saarikierros ja uinti. Saari on todella kaunis ja sisältää historiaa Porkkalan luovutuksen ajoilta. Kalliot ovat monimuotoiset ja kasvistoakin löytyy laajalta skaalalta.  Kanervat ja katajat ovat rannalla, puita ja muu kasvillisuus keskemmällä. rakkolevääkin onneksi löytyy merestä. Uimisellehan täällä on vain yksi este minulle. Veden kylmyys joka johtuu tästä ulkoisesta sijainnista.  Mutta vaimo ja lapset viihtyivät vedessä pitkään. Kuvia en tästä tapahtumasta uskaltanut laittaa näin julkisesti jakoon.... Jääköön vain koti albumiin.  

Iltapala olikin sitten vuorossa kierroksen jälkeen. Edelleen aurinko helli meitä eikä tuulikaan kiusannut veneessä istujia. lapset olivat toivoneet saavansa nukkua keulassa vielä kerran ennen veneen vaihtumista seuraavaan. Tämähän oli helppo toteuttaa ja itsellemme petasimme vaimon kanssa paikat takakajuuttaan. On minulle ensimmäinen kerta kun tännä jouduin... Myhä paikkahan sekin on. Koko pitkä ja tarpeeksi leveä patja alla. Kävimme vielä koirien kanssa iltalenkillä saaressa. Koirat kävivät vielä uimassa ennen rauhoittumista veneeseen. Nuorin koirista kaipasi oikein pesuakin. 
Lopulta pääsimme veneeseen istuskelemaan. Kuomu alhaalla iltaauringossa oli nautinto istuskella. Jääkaapista kaivoimme esille Saaristokauppasta ostamamme herkku juustot. Lasillinen portviiniä kruunasi nautinnon. Vaimon kanssa keskustelimme mm. uuden veneen sisustamisesta, talvisäilytyksestä. Toki nautimme tästä kauneudesta ja rauhasta. Rantaan jäi lisäksemme iso vene reilun parinkymmenen metrin päähän ja pienempi fiskari kauemmaksi. Siinä illan kuluessa ja juusojen huvetessa oli pakko hieraista silmiä. Revontulia näkyi mantereen päällä. Komeita olivat mutten saanut niitä kuvattua kännykällä. Eikä tässä kaikki kuten TV shopissa sanottaisiin. Tähdenlentojakin saimme ihastella. Tyyni lämmin ilta houkutteli istumaan pitkään...

 Olin katsonut päivällä tulevan yön sääennusteen ja todennut tuulen alkavan nousta yön aikana. Olin mielestäni katsonut ettei sen pitäiis häiritä meitä rannassa ollessamme. Mutta kuinkas kävikään. Sänkyyn päästyämme alkoi veneemme reagoida tuuleen ja aaltoihin. Lopulta heräsin noin 2:30 ja kävin laittamassa varmuuden vuoksi lisäköyden rantaan sekä tarkistin peräköyden joka oli poijussa hyvin. Naapuri veneen porukkakin oli havainnut aaltojen vaikutuksen. Heillä keula iski jo kallioon. No siirsivät venettään hiukan ja menivät takaisin nukkumaan. Itsekin siirryin punkkaan muttei uni tullut islmään, onneksi. Katsoin ikkunasta ja totesin heidän veneensä lähestyvän kylki edellä kohti meitä. Oli siirryttävä ulos ja koputettava heidän veneeseen. Tästä alkoikin melkoinen rumba. He yrittivät siirtää venettä vain hiukan. Tähän jouduin heitä vähän auttamaan ja sanomaan ettei vene voi pysyä paikalla jos ankkuriliina menee suoraan alaspäin perästä. He peruuttelivat venettä tuulen painaessa heitä meidän venettä kohden.  Onneksi meillä on tuore pitkä ankkuriliina joka kesti pienen päälle ajamisen. Onneksi saivat ankkurin vietyä kauemmaksi rannasta. Tässä kävi sitten ilmi että heidän ankkuriliina oli vain kaksikymmen metrinen. Kapteeni lupasi hakea kaupasta heti maanantaina uuden pidemmän, näinköhän muistaa.... Ja sitten heidän keulaköytensäkin olivat liian lyhyitä.  Onneksi löytyi yksi pidempi köysi jonka vein heidän poulestaan rannalle ja saimme peräknaapista vedon sivulle. Näillä toimilla saimme veneen pysymään paikalla ja tarpeeksi kaukana meistä. Tähän kaikkeen virittelyyn meni yön pimeimmät tunnit eli käytimme veneiden asetteluun reilut kaksi ja puoli tuntia. Uni ei tullut vielä tämänkään jälkeen heti silmään. Pientä koiranunta oli havaittavissa itsessäni. Oli muutaman kerran tarkistettava veneen asento suhteessa rantaan ja naapuriveneeseen. Onneksi lapset saivat nukahdettua yöllisen härdellin aikana uudelleen.  Mitä tästä opimme: tarkista aina sääennuste kun jäät yöksi ankkurin varaan.

Aamulla kävin keräämässä riippukeinut pois ja kiersin vähän lisää saarta. Myös tällainen rakennustaiteen helmi löytyy saaren rakennuskannasta. Komea punatähti on oven yläpuolella. meillä oli pientä tarvetta lähteä ajoissa kotiin kun illalla oli myös tähtiä tiedossa. Rannasta lähteminen kävi melkoisen nätisti. Meillä oli pitkäköysi kiinnitettynä siten että saimme keulan irroitettua rannasta veneestä käsin. Vaimo oli kapteenina veneessä. Itse toimin kansipoikana ja otin myös perästä poijuhaan irti kun veneemme saapui sinne. Sitten keulakohti aaltoja ja kotisatamaa. Toinen reitti oli mailin verran pidempi kuin ensimmäinen. 


 Kotona sitten ruokailimme yhdessä myös meidän vielä kotona asuvan lapsen kanssa. Hänellä oli ollut kavereiden kanssa myös hauska ilta. Ja sitten alkoikin valmistautuminen viikonlopun suurta tähteä varten. Olimme jo talvella ostaneet liput kavereidemme kanssa Jari Sillanpään 50-vuotis synttäri keikalle. kaverimme asuvat Lahdessa ja soittelivat lähtevän nyt Helsinkiä kohden. Lähdimme kotoamme Espoosta suunnilleen samaan aikaaa heidän kanssa ja saavuimme Alppilaan parkkipaikalle melkolailla samoihin aikoihin. Sitten ruokailu ennen showta. Stadionilla oli muutama muukin tullut kuuntelemaan Tähteä. Ja mikä hienointa oli Jari Sillanpää leiponut meille kakkua ja keittänyt kahvit sekä teet. Ja sitten itse esitys. Täyttä tavaraa alusta loppuun.  Keikka alkoi vähän seitsemän jälkeen ja päättyi melkein klo 11. Lyhyt välitauko, mutta muuten oli kyllä melkoinen show. Kannatti käydä. Ja onneksi meidän rakkaat kaverit olivat mukana, kiitos T & T.