tiistai 23. toukokuuta 2017

Sopivasti onnellinen




Kun aamulla herään, Mä tuntee voin sen Tää on kaunis päivä, Mä oon onnellinen. Sama mulle vaik satais Taivas ois pilvinen Tää on kaunis päivä, Mä oon sopivasti onnellinen. Tää kaupunki on koti mulle, Sun kanssa voin tuntee niin Sä saat mut näkemään asioita, Mitä en oo nähnyt aiemmin. (Robin)

Maailmassa on taas tapahtunut paljon sitten edellisen päivityksen. Työpaikka vaihtui lähes "lennossa" ja on taas elämä yhtä oppimista. Iltaisin on väsynyt mutta sopivasti onnellinen. Oman veneen laittaminen on nyt jäänyt vähemmälle.

Onneksi pääsin appiukon mökille auttamaan häntä veneen kanssa. Lapset pääsivät soutelemaan toisella veneellä samaan aikaan kun itse siirsin isomman veneen talvisäilytyksestä trailerille. Kävin hakemassa veneen Kouvolan järviltä ja toin sen kodin lähelle huoltoon.Tourimarine on huoltanut meidän veneitä jo useammin joten luotan todellakin heidän palveluihin. Ja traileri oli kuitenkin täältä Espoosta joten ei ollut turhaa ajoa....

 Mökillä olikin lapsilla paljon tehtävää. Molemmat nuoret pääsivät soutelemaan järvelle. Onneksi soutuveneessä oli "järviairot" joten soutaminen sujui hyvin. On se kaupunkilais ipanalle hienoa päästä kulkemaan omin avuin vesille, ehkä kalaan tai vain nauttimaan kesästä. Toki kalastuskin kuuluu olennaisena osana mökkeilyä.

Nyt oli myös pieni lisä harrastuksiin. Saimme hankittua dronen jota oli pakko päästä koekäyttämään. Olihan se meistä kaikista upea vekotin. Tätä tullaan käyttämään kyllä paljon kesällä mikäli pääsemme lomalle.

Meillä olisi pojan kanssa toiveita kuvata saarikohteita joissa tulemme käymään mahdollisimman paljon. Mahdollisesti myös jotain muutakin käyttöä dronelle tulee.... Ainakin ensimmäiset koelentämiset antoivat paljon iloa meidän porukoille.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Mela kimaltaen vesille...

Kipparinna oli viikonlopun reissuillansa. Koko viikonlopun hän sai nauttia Saaristomeren kauniista maisemista meloen.

Kipparinna kavereineen ajoivat perjantaina autoilla Kirjaisiin josta lähtivät melomaan kohti Brännskäriä jossa pitäisivät majapaikkaa viikonlopun. Venesatamassa ei vielä ollut ruuhkaa perjantaina lauantaina veneitäkin jo oli..... Kipparinna soitti vielä perjantai iltana kotiin ja sanoi paikan olevan mahtava. Sanoi, että tänne kannattaa tulla sitten kesällä veneellämme. Vesi oli vielä kirkasta ja kylmää joten näkyvyys veden alle oli hyvä.


Perjantaina illalla majoituttuaan ja syötyään heillä oli mahdollisuus päästä saunomaan. Sauna oli kuulemma kauniilla paikalla iltaauringossa. Ja löylyt miellyttäviä. Merivesi olisi saanut olla lämpimämpikin.

Meressä kyllä viihtyivät nuo melojat enemmänkin viikonlopun aikana. Paljon melontaa kauniissa saaristossa ja pelastautumis harjoituksia melontojen aikana. Valitettavasti kameraa ei voinut kuljettaa melonnassa mukana. Ehkä saadaan tulevana kesänä video ja still kuvaa taivaalta... Kovasti syyhyttäisi ostaa drone, ihan lasten toiveesta. Poikaa ja neitiä kiinnostaisi youtube kanavan perustaminen.

Brännskärissä oli aamulla tarjolla tuoreita sämpylöitä ja pullia. Kipparinna kehui myöskin paikan ruokia.

Kipparinna sanoi arvostavansa paikan ilmapiiriä kiirreettömyydessä ja ajattomuudessaan. Saa nähdä onko kesälläkin noin rauhallinen ilmapiiri. Toivomme tosiaan pääsevämme veneellä yhdessä vierailulle tänne. Tosin tuli pieniä haasteita loman ajankohtaan.




Sunnuntaina kotiin palasikin väsynyt mutta onnellinen Kipparinna. Uusien melontareissujen suunnittelukin oli alkanut jo autossa paluu matkalla kotiin. Mikäpä reissuja suunnitellessa ja tehdessä kun saa viettää aikaansa kauniissa saaristossa ja hyvässä seurassa.

Pitää varmaan alkaa päivittää Kipparinnan melontavarusteita. Edellisistä melontavarusteistahan päästiin eroon jo muutamia vuosia takaperin. Nyt olisi haettava hänelle ohjaaja pelastusliiviä ja muita ohjaaja varusteita. Itselleni tällä hetkellä riittää erittäin hyvin ilmatäytteinen kajakki veneilypäivien oheis ajanvietteeksi. Toki sillä voisi tehdä ihan iltamelontaja milloin missäkin.




sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Aikaan saatuja asioita....


Taas on kulunut aikaa siitä kun viimeeksi ehdin kirjailemaan tänne. Kaikki tekosyyt on käytettävä että, saa seliteltyä itselleen miten ei aina kaikkea jouda tekemään. Työt, koulut ja harrastukset nyt vain vie osan päivän tunneista. 

Onneksi meillä on sittenkin ollut Kipparinnan kanssa aikaa istuksia sohvalla ja haaveilla tulevasta kesästä mikäli sellainen tulee tuolta lumisateen seasta. Sain laitettua töissä loma-anomuksen esimiehelle hyväksyttäväksi ja sain sen hyväksyttynä takaisin. Tänä vuonna sain lomani Kipparinnan kanssa samaan aikaan joten toivottavasti ehdimme tekemään " Suuren Meriretken " oikein pitkänä. Meillä olisi tarkoitus olla merellä ensimmäistä kertaa Juhannuksena. Kokemusta merijuhannuksista meillä ei juurikaan ole. Teininä ehkä varsinaisesti viimeeksi olen ollut saaressa juhannuksen tuntumissa. Halusimme varmistaa perinteisen juhannus saunan ja olimme yhteydessä Elisaareen. Soitin sinne ja sain varattua sen kaipaamani saunan meille, mahtavaa. Samala sain tietää että, Elisaaren kartanolla esiintyy Juhannuspäivänä iltapäivästä  24.6. kamariorkesteri, joka soittaa meille mm. Merikantoa ja Sibeliusta. Kansallisromantikka sopii hyvin Juhannuksen tunnelmiin. Sieltä onkin sitten hyvä jatkaa matkaa...

Yksi asia joka on vienyt aikaani suunnattomasti on Leaninan uusi avotilan lattia. on ollut sahaamista, lakkaamista, liimaamista, hiomista ym kohtuu paljon kevät talven aikana. Nyt sain vietyä lattian veneeseen ja pienellä jännityksellä odottelin että kuinkahan käy.... Olin varautunut aikamoiseen ahertamiseen vielä veneellämme. Päällisin puolin palat menivät paikoilleen hyvin. Toki sain hioa monta hetkeä ennen kuin kaikki sopii toistensa kanssa täydellisesti paikoilleen. Kuvassa vielä sovittelu pahasti kesken.... Oli kyllä mahtava tunne kun huomasin miten hetkeni kellarissa muuttuivat lattiaksi veneessämme. Vajaa 7 neliötä tiikkilattiaa on vaatinut aikaa itseltäni ja perheeltäni. Suosittelen kyllä kaikenlaista veneen kanssa askartelua teille kaikille. Meillä taisi karata lapanen käsistä ja suunnittelenkin jo seuraavaa projektia.... 
 Viime vuonna olin samoihin aikoja tuolla veneemme luona eikä silloin satanut lunta. Lähtiessäni kotia kohti oli ajoittain melkoisen sakea lumisade ja kotiin päästyäni maa olikin sohjon peittämä.

Tossa muutama päivä takaperin tullessani kotiin töistä kuvasin pätkän merenrantaa. Eräskin kaveri oli "pettynyt" kun en kurvannut mereen :)



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hetki lähenee....

I am sailing
I am sailing
Home again
'Cross the sea
I am sailing,
Stormy waters
To be near you,

Odottavan aika on pitkä. Varsinkin näin keväisin on tuskallista katsella FB:ssä saariston satamien päivityksiä. Saadaan nähdä toinen toistaan aikaisempia veneilijöiden laittamia päivityksiä. Kyllähän sitä itsekin mielellään veneilisi jo mutta, on niin paljon tekemistä veneen kanssa ettei aivan näin keväällä pääse vielä merelle.

Kävin hakemassa kumiveneemme huollosta Vuosaaresta. Pääsin autolla minulle aivan tuntemattomiin paikkoihin ja satamiin katselemaan. Huollosta voin kyllä sanoa että kannatti. Palvelu oli hyvää ja erittäin ammattitaitoista. Ja kustannukset olivat maltillisia. Sai meidän kumiveneemme Iines taas lisää käyttöikää. Tulevana kesänä lapsemme saavat ajaa tällä keskenään jos haluavat, näin on sovittu. Tietenkin saavat tähän asiaankuuluvan koulutuksen. 


Nyt sitten kun aloin hoidella näitä asioita jotka vaativat läsnä olemista poikkesin sitten Maritimiin. Täältä hain uudet kahvat Family Cruiserimme uuteen lattiaan. Ovat sitten valmiina kotona kun saan porattua kahvoille paikat tiikkiin. 
Lattia projekti vetelee viimeisiään ja toivon sen valmistuvan kuluvan kuun aikana…. On ollut mukava työskennellä talomme kellarissa iltaisin ja viikonloppuisin. Kyllähän tässä aikaa on mennyt runsaasti, ehkä jopa enemmän kuin olin ajatellut.  Tuossa kahva laitettuna suunnilleen omalle paikalle. Seuraavaksi poraan kahvalle upotuspaikan  ja kiinnitän sen paikalleen. Enään puuttuu kiinnittämisen jälkeen lattian kuljettaminen veneellemme. 


Ja nyt olikin aika viettää kavereiden kanssa ” get together” tyyppinen ilta. Hyvää ruokaa ja seuraa oli tarjolla runsaasti. Lapset leikkivät yhdessä ja me aikuiset keskustelimme keskenämme.Tietenkin veneilystä, lomasta ja kesästä. Välillä lapsukaisemme kävivät näyttäytymässä jolloin kyselimme heidän lempi ja toive kohteista merellä. Vastaukset olivat kuten saattaa ymmärtää aika perinteisiä. Hanko, Tammisaari ( ravintolat) , Kasnäs ( kylpylä ), Elisaari ( koska aina… ) ja Björkö ( järveen uimaan ) sekä unelmana olisi Maarianhamina… Taas on ainakin meidän venekunnalla kova polte vesille.


Jos teillä on suositella joitain mukavia saaria tai satamia Saaristomerellä tai Ahvenanmaalla voitte ilmiantaa näitä paikkoja.  meillä ja varmasti monella muullakin ovat ajatukset jo kesän veneilyissä.
Linkissä esiintyvä teksti

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kipparinna merihädässä


"Hiuli hei, huoltanyt ei
merimies näin käy merta päinHiuli hei, merimies eipelkoa siis tunne ei!" Ja kun aallot Mikkiä keinuttaakotirannat kauas jääOi-voi, mikä kummitus tuolla, HAAMikki aivan säikähtää Hä-hä-hä-hääMä oon meripeikko, hä-hä-hä-häätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tääPurtes on heikko, aaltoihin jäätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tää Oi, oi, oi, oiPelkään jo voi, armoa suo vie emoni luoOi kiltti Peikko, olen niin heikkopelasta auta, oi ( Lyrics for Mikkihiiri merihädässä by Club for Five )
Kipparinna pääsi viime viikon perjantaina seuramme järjestämälle "Veneilijän pelastautumiskurssille" Meriturvan koulutuskeskukseen Lohjalle.
 
Aamupäivällä käsiteltiin turvallisuuteen liittyviä asioita, kuten erilaisia pelastusliivejä ja niissä huomioitavia asioita. Paukkuliivillä ei tee mitään, jos sisäpussi on rullalla tai puhjennut suojakankaan alla. Myös patruunat saattavat kiertyä auki esimerkiksi hankauksen yhteydessä. Vuosittaiset huollot ovat tärkeitä, mutta niiden välissäkin on syytä olla tarkkana. Hyvä herätys oli myös se, että liivejä voisi olla veneessä erilaisia eri keliolosuhteisiin. Perinteinen pelastusliivi lisävarusteina huppu ja haarakiila osoittautuivat erittäin hyviksi vaikeissa olosuhteissa, kuten saimme myöhemmin huomata. Veneellä on myös huomioitava että kaikki katsastusvarusteet ovat olemassa, EA-varusteita voi olla runsaasti ja mahdollisimman laajalla otannalla mukana...
Kävimme läpi soihtuja ja hätäraketteja sekä erilaisia led-merkinantovälineitä. Jälkimmäiset ovat ainakin turvallisia ja helppokäyttöisiä. Tuli epäilys, että itse saattaisin kyllä vetää hätätilanteessa sokan irti juuri väärä suuntaan ja sitten palaisikin koko vene. Harjoitusta ainakin tarvitaan. Pitäisiköhän vaihtaa noihin led-merkinantovälineisiin.....
Uutta minulle oli pelastuslauttojen käyttö huviveneilyyn yhdistettynä. En ollut ajatellut, että sellaistakin voisi tarvita. Kovissa keleissä ja pitkillä matkoilla se kuitenkin puoltaa paikkansa. Tosin tulipalo tilannehan voi sattua lähempänäkin. Pelastuslauttoja on monen kokoisia ja tasoisia. On ns. karvalakkiversioita ja sitten niitä huvilateltan näköisiäkin. Tärkeintä on varmaan miettiä lautan sopiva koko ja mihin sen pelastuslautan kassin tai laatikon saa veneessä sijoitettua.  Kymmenelle hengelle tarkoitettu lautta kasseineen painoi niin paljon, etten jaksanut sitä juuri maasta nostaa. Sitä ei siis kannattaisi sijoittaa sinne pilssin viereen. Meillä olisi sellaiselle lautalle kyllä tilaa kannella. 
Maittavan lounaan jälkeen pääsimmekin sitten altaaseen pelastamaan toinen toisiamme; köysin, pelastusrenkain, vinssin avulla ja vaikka millä tavalla. Harjoittelimme Meriturvan Lillin kanssa kuinka vedestä pääsee takaisin veneeseen ilman portaita. Välillä tuli kova tuuli, sade ja aallokko. Ei se ihan helppoa ollut. Käsivoimille ja oikealle nostotekniikalle oli kysyntää. Harjoittelun myötä ajattelin, että meille voisi ainakin hankkia köysitikkaat vaikka molemmille kyljille tai verkon toiselle puolelle. Verkon avulla voi nostaa väsähtäneen uimarin rullaamalla ylös. Köyden heittäminen vaatii harjoitusta ja pelastusrenkaan heittomatka on varsin lyhyt voimista huolimatta. Aloin pohtia, että ehkä olisi hyvä kiinnittää köysi jo valmiiksi siihen hevosenkenkään, niin kuin jossain malleissa on. Siinäkin säästää aikaa. 

Kun olimme kaikki jo märkiä sateesta piti jättää vene ja hypätä veteen. Ajelehdimme myrskyssä pelastusasentoa harjoitellen, mutta onneksi paikalle saapui pelastuslautta. Sinne kapuaminenkin kysyi voimia, kun ei löytynyt askelmaa. Pimeyskin yllätti ja ukkonen. Autoimme toinen toisiamme, liiveistä repien. Ajelehdimme pimeässä, ahtaassa, huonovointisina, ilman pahoinvointilääkkeitä tai oksennuspusseja. Onneksi ei ollut tosi tilanne...

Erilaisten mielenkiintoisten harjoitusten jälkeen löysimme itsemme jälleen pelastuslautalta odottamassa helikopteria. Vuorotellen hyppäsimme takaisin myrskyävään mereen ja uimme kohti valonheittimen osoittamaa paikkaa. Vesi pärskyi kasvoille roottorin voimasta ja uiminen aallokossa oli työlästä. Saatuani vihdoin pelastussilmukan kiinni pujotin sen pääni yli, kainaloiden alle ja kiristys. Sen jälkeen merkki helikopteriin, että olen valmis nousemaan. Huikean hurja tunne, kun kroppa nousee pystyssä ylös ja matkaa korkeuksiin. Itse en voinut tehdä mitään muuta kuin muistaa pitää kädet alhaalla vartalossa kiinni. Matka tuntui pitkältä ja kyllä jännitti. Turvallisesti matkasimme ukkosesta huolimatta helikopterilla satamaan.
Viimeiseksi meidät marssitettiin kylmäaltaaseen harjoittelemaan selviytymistä turvallisissa olosuhteissa. Tarkoitus oli olla altaassa vähintään kaksi minuuttia, jotta saisi kokemuksen kylmän hallinnasta oikean asennon ja hengityksen rauhoittamisen avulla. Suurin osa porukasta vietti altaassa maksimaalisen viisi minuuttia ja nousi ylös vasta, kun kouluttaja käski. Liikkuminen ja pois nouseminen oli kuulemma kurjempaa kuin paikallaan jäätyminen. Minä en kestänyt altaassa edes vähimmäistä kahta minuuttia. Kantti loppui kesken.    
Kuuma suihku ja sauna tuntuivat taivaallisilta palelun jälkeen. Sämpylä ja tee kaiken jumppaamisen jälkeen maistuivat todistustakin paremmalta. Suosittelen osallistumaan pelastautumiskursseille joko Meriturvassa tai vaikka omassa seurassa. Monta hyvää vinkkiä tarttui mukaan ja riittävästi myös tervettä huolta, jotta tulisi paranneltua oman venekunnan turvallisuutta. 






perjantai 7. huhtikuuta 2017

Merelle vaikka väkisin....

Viime viikonlopuna pääsimme merelle pitkästä aikaa, tosin hiukan omaa venettämme isommalla aluksella. Kävimme risteilyllä hyvien kavereidemme kanssa. Onhan tuo laiva elämä pienissä määrin mukavaa ja ajoittain jopa rentouttavaakin. Mutta eihän se vastaa omalla veneellä "risteilyä". Risteilyissä on monia hyviä puolia kuten ruokailu. Omalla veneellä harvoin on noin runsaita aamiaispöytiä taikka päivällispöytiä. Ja lapsilla on myös runsaasti enemmän tekemistä kuin veneellämme. Eivät ole kyllä valitelleet omassa veneessämme kovinkaan usein tekemisen puutetta. 

Tukholmassa oli lauantaina "lonkero" ilma. Harmautta riitti vaikka muillekin jaettavaksi. Silti täällä huomasi kevään merkit paremmin kuin kotonamme. Veneitä oli vesillä ja liikkeellä, Melojat sekä soutajat nauttivat avoimesta merestä.  
Olimme päättäneet vierailla Junibackenilla. Minä tai Kipparinna emme olleet tuolla vielä käyneet. Meidän isommat neidit ovat käyneet paikalla mummunsa kanssa aikoja sitten. Ja olihan se hienosti tehty kokonaisuus. Vaahteramäen Eemeli puu-ukkoineenkin löytyi tuolta. Kattokassinen lensi ilmassa ja löysin itseltäni unholaan päässeen Veljeni Leijonamieli sadun. Tuo varmasti voisi olla vielä luettavissa nuorinmaisellemme kesän meriretkellä. 

Tämän museon jälkeen olisin kovasti halunnut käudä vielä katselemassa Vasa-laivaa. komeat mastot vain työntyivät museon katon lävitse kohti korkeuksia. Jos seuraavalla kerralla menisin Tukholmaan vain Kipparinnan kanssa niin olisi hienoa jos vuokraisi kajakit ja kiertäisi alueella hiukan meloen. Voisi olla erilainen tutustuminen jo niin tuttuun kaupunkiin.  Kävelimme takaisin laivalle ja ihastelimme paikallista arkkitehtuuria. Välimatkahan ei kamalan pitkä ole meille aikuisillekaan kuten ei mukana olleille lapsillekaan. 





maanantai 27. maaliskuuta 2017

Puu-ukkoja vai puinen ukko?

Tätä odotellessa...
Pannun alunen tiikistä
Välillä sitä kuvittelee kaikenlaista…. Myös itseään voi käsitellä monella tapaa. Nyt olen ollut mielestäni Vaahteramäen Eemeli. No kuinkas, niin voisi joku kysyä. Kas, olen viettänyt puuverstaalla aikaa kuten tuo ilkikurinen poika saduissa. Itse en ole veistänyt puu-ukkoja kuten Eemeli, vaan olen askarrellut veneeseemme uutta avotilan lattiaa. Toki nuorempana puu-ukotkin tulivat tutuiksi. Iltaisin tunnen kyllä itseni puu-ukoksi kun tuota tiikki pölyä ravistelen päältäni. Olen aina pitänyt tuosta pellavapäästä jolla, oli aina kaikenlaista kivaa vireillä. Itselläkin on aina jotain pientä vireillä mutta, näin aikuisena ihan ”sallittuja” juttuja. Noita tiikki lattioita omaan veneeseen, veneen laittamista,  blogia, hierojana toimimista ihan ”oikeiden” töiden lisäksi. 

Viikot kuluvat todella vauhdikkaasti ja kesä lähenee yhä nopeammin. Yhä enemmän huomaan viettäväni ajatuksissa perheen kanssa merellä. Veneemme muuttuu hiukan aina joka vuosi. Joskus lisätään jotain, toisinaan sitten luovutaan jostain. Tänä vuonna on lisäämisen aika. Nykyinen veneemme on meillä nyt toista kesää ja ensimmäisen kesän kokemukset on syksyllä laitettu ”kirjoihin ja kansiin”. Nämä kokemukset pohjalla olemme lähteneet suunnittelemaan tätä kautta.
 
Kevään kulun huomaa myös oheistöistä. Yrtit on kylvetty ja ensimmäiset ovat jo itäneet. Tämä kasvun ihmeen seuraaminen on lapsista ja myös meistä aikuisista mahtavaa. Ensimmäiset teekupposet on nautittu parvekkeella. Toki päälle joutui laittamaan vielä villapaitaa. Parvekkeelle pääsy on meille erittäin tärkeä hetki sillä, kevät on täällä. Usein parvekkeella ollessani selailen veneily aiheisia lehtiä. Tai sitten Kipparinnan kanssa mietitään tulevia veneily kohteita. Tänä vuonna on tuo Kipparinna ollut paljon ahkerampi suunnittelemaan tulevaa veneilykautta kuin minä. Venehän on meille kuin mökki monelle muulle. Tosin vietämme veneellä jopa enemmän aikaa kesällä kuin moni mökillänsä koko vuonna.


Meillä ainakin veneen laittamista ohjaa maallisesti, raha. Lainatakseni kaverini sanoja ” veneraha on 500 €, kaudessa veneeseen menee useampi veneraha”. Vaikka itse veneily ei maksa meillä juurikaan niin venerahoja menee talven aikana useampi. Nyt ollaan tehty tuota tiikki lattiaa ja ostettu patjat. Vielä olisi haaveissa saada hankittua plotteri ja/tai jääkaappi. Saa nähdä mitä vielä tulee tapahtumaan. https://track.adtraction.com/t/t?a=1119705543&as=1175928333&t=2&tk=1