Menin rannalle nauttimaan syksystä

"Menin rannalle. Puhuin kiville ja kylmässä tuulessa väräjöiville lehdille koska oli syksy.Puhuin myös kivien ja kaarnojen ja sammalten samoajille: hyönteisille. Puhuin linnuille ja levottomalle tai tyvenelle merelle, puhuin auringolle. Ja koko ajan tuntui kuin ihminen kuuntelisi. " (Leif Färding) 

Sunnuntaina oli harvinaisen kaunis päivä eikä voinut jättää väliin veneilyä. Mietinnässä oli minne menisimme veneellä. Naamakirjasta näimme toisen Family Cruiser veneilijän olevan lähettyvillä ja päätimme käydä tervehtimässä heitä. Samalla saisimme nähdä meidän venekunnalle uuden Saariston Sataman. Eli suunnistimme Långvikiin katselemaan paikkoja. Täällä oli hyvä laituri jossa syväystäkin on nykyiselle veneellemme tarpeeksi. Laiturimaksu: 5-20€ / päivä, 15-70€ / vrk. Långvikin asiakkaille päiväpaikka on maksuton!  Tällä kertaa nautimme vain Kipparinna syntymäpäivä teet ja Port-viini lasilliset.  Tänne taidamme tulla toistekin. Saimme kuulla paikasta kehuja ja ainakin tuo kylpyläosasto kiinnostaa meitä. Onneksi tällä kertaa ei nuoriso-osastomme ollut mukana joten pääsimme jatkamaan veneilyämme melkoisen nopeasti.  Tee hetken ainaka kainalooni kaivautui meidän talouden blondi lämmittelemään

Kun jatkoimme matkaa Långvikistä päätimme aloittaa purjehtiaksi muotoutumisemme. Vaikka veneessä sisällä pöhisee Planar lämpöään emme olleet sisällä. Lämmitin lähinnä kuivaa nyt syksyn kosteuksia veneestä ja minä sekä Kipparinna nautimme kuulaasta syysilmasta. Katselimme silmä kovana vastaan tulevia purjeveneitä. Miten ne liikkuvat ja miltä ne näyttävät. Kuvittelimme itsemme purjeveneeseen ja leikimme ajatuksissamme omistavamme purjeveneen. Ja kyllä olemme ainakin ajatuksissa valmiita seisomaan tuulessa ja tuiskussa kylmässä veneessä. Sade piiskaisi meitä jatkuvasti naamaan ja matka-aika kohteisiin olisi mahdoton ennustaa.  tai pelkkä aurinko paistaisi ja tuuli loistaisi poissa olollaan, puhaltaisimme purjeisiin että pääsisimme edes vähän eteenpäin....  Katselimme lähi saari kohteiden tyhjyyttä. Stora Herrössä oli kaksi venettä, Pentalan laiturissa vain yksi vene. Onneksi vesillä kuitenkin riitti liikennettä kohtuullisesti.

Ennen kuin pääsimme omaan satamaan pysähdyimme tyhjentämään septin. Erittäin suositeltavaa tehdä ennen talvea. Soukan Klobbenin septi pisteellä oli oikein jonoa. Ennen meitä paikalle ehti veljeni vanha koulukaveri ja meidän jälkeen jäi kaksi venettä vielä samoihin touhuihin. Lopulta omassa laiturissa aloimme pakkaamaan kesän tavaroita kasseihin. En ymmärrä miten niitä tavaroita on aina niin paljon. Ikea kassit täyttyivät ja auto tuli taas aivan täyteen nyssäköitä.  Vielä kuitenkin jäi paljon tyhjennettävää veneelle. Taidamme tarvita pakettiauton viimeisten tavaroiden kuljettamiseen.


Suunnitteilla olisi vielä pari sieniretkeä tehtäväksi veneellä. Hylkeitäkin pitäisi nähdä ja muutamat ihan pelkät ilta teen juonti hetket voisi myös veneellä viettää ennen kuin Kuljetus Karttunen tulee nostamaan veneemme ylös talvehtimaan.

Sillä välin,

" Sua vain yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan " ( Pepe Willberg /YouTube)

Tässä potiessa pahanlaatuista purjevene kuumetta on kuitenkin hyvä muistaa omasta rakkaasta huolehtiminen. Nyt on selkeästi alkamassa syksyiset kosteat ilmat. Kosteat siis ihan säiden puolesta, ei ole liiemmälti pidetty illan istujaisia. Eli on välillä syytä kurkata oman rakkaan vointia. 

Nyt sunnuntaina kun poikkesin rantaan katsomaan veneen tilannetta oli hämmästys suuri. Laiturille ei tarvinnut laskeutua vaan lähes kiivetä. On se kumma kun meri-veden korkeus voi vaihdella näinkin paljon.

Veneeseen sisälle tultuani laitoin heti ensimmäiseksi tämän meidän Planar 44 lämmittimen pöhisemään. Ja ei aikaakaan kun alkoi mukavan lämmin ilma virtaamaan suuttimista veneeseen. Takakajuuttaa on pienin joten se lämpeni nopeiten ja keulassa lämpöä virtaa kahdesta kohtaa lämmittäen veneen tasaisesti. 

Nyt kun Kipparinna kauniiden silmiensä kanssa on Kiilopäällä ruskaretkellä ajattelin oikein laittaa itseni pitkälleni ja lepuuttaa omia silmiä. Vene lämpeni ja kosteus katosi sitä mukaan kuin uneni syveni. Miksei tällaista ole tullut tehtyä ennen. Kotoa kävelee kuitenkin sen 5 minuuttia rantaan ja sohvalla nukuttu kauneus uni voisi olla veneellä nautittu merellinen uni. Voisi siinä haaveilla vieraista, siis veneistä jos ei kerro tilannetta omalle veneelle. 

Nautinnollisia syksyisiä veneilyitä kaikille

Lopun alkua

Kesä taitaa kohta varmaan olla ohitse. Onneksi veneilyn ei tarvitse päättyä kesän kanssa samaan aikaan. Moottoriveneessä kuten meillä on ei välttämättä tarvitse olla sään armoilla syksyn ilmojen alkaessa purra poskia. Lämmitin puhaltaa lämmintä ja katokset suojaa sateelta että tuulelta.

Kuitenkin olemme alkaneet varautumaan talven tulemiseen. Emme hamstraa ruokaa erilaisiin piiloihin kuten oravat vaan otamme veneestä turhia tavaroita pois. Plotteri lähti lämpimään ja kuivaan paikkaan. Tankki kaipaisi Neste My dieseliä talveksi ja suunnittelemme kotona veneen patjoille paikkaa kuivassa ja lämpimässä varastossa.

Meillä on nyt samalla erittäin pahanlaatuinen purjevenekuume. Normaalisti venekuume on laantunut kesän päätteeksi. Nyt kuume on vain kohonnut emmekä ole löytäneet siihen lääkettä.

Nettiveneen sivut ovat olleet suuressa käytössä. Purjeveneet ovat katsottu moneen kertaan läpi ja olemme päässeet tutustumaan muutamiin ihan paikanpäälle.  Uiva 2019 näyttelyssä katsoimme uutuus tarjonnan.

 Tänään kävimme katsomassa venettä joka nousi

selkeästi kärkeen haaveissamme. Veneessä toteutuisi moni asia joka on ollut listallamme. Kunnollinen ankannokka ankkurilla varustettuna. Kannella helppo liikkua ja sisällä riittävästi tilaa elämiseen. Kaksi takakajuuttaa on haaveissamme jä tästä ne löytyisivät. Kipparinna alkaa toivomaan että saisimme oman Family Cruiserin myytyä mutta samalla pelkäämme että saamme sen myytyä. Muutama merkki on haaveissa mutta hintalappu uudelle veneelle on ratkaisevassa merkityksessä.
Ehdotuksia perheen ensimmäiseksi purjeveneeksi kaivataan.

Kesäistä menoa,

Viime viikonloppuna oli vihdoinkin kesäinen lämpö merellä. Ensin oli tarkoitus viettää koko viikonloppu merellä mutta, aloin taas keikkailemaan veneellä paikkoja parempaan kuntoon. Siinähän se lauantai sitten hurahtikin.

Onneksi lähdimme sunnuntaina merelle ja matkaan saimme perheemme lapsista puolet. Kipparinnan kanssa päätimme suunnistaa taas Bylandetiin kuten aiemminkin tänä kesänä.

Rantauduimme meille mieluisaa kohtaan eli pohjoisrannan poijuun. Lähelle grillipaikkaa ja puuvajaa. Olimme tuulelta suojassa ja lämpöä riitti vähintäänkin tarpeeksi. Kesän aikana emme olleet grillanneet tarpeeksi makkaraa joten hiilloksella paistoimme maissit makkaran lisukkeeksi. Olisihan sitä voinut laittaa muutakin mutta, rehellinen nuotiomakkara maistuu kyllä lähes taivaalliselta. Sellaista rehellistä retkievästä mitä on tullut nautittua ihan 80-luvulta lähtien.

 Ja aina kun on mahdollista kierrämme saaren missä oleskelemme. Näin teimme tälläkin kertaa. Mietimme tekevämme joku kerta vesiliukumäen etelän puoleiselle kallioille. On todella mukavat kalliot köllimiseenkin. Tarvittaisiin vain vähän pressua ja vesiämpäreitä. Vauhdit olisivat hurjia....

Kotimatkalla oli aikaa kuulemma läksyjen tekemiselle. Parit pelitkin korteilla ehtivät veneemme naiset pelaamaan. Odottelimme kyllä näkevämme paluumatkalla viranomaisia puhalluttamassa veneilijöitä. Olivathan he olleet läsnä menomatkan aikana. Silloin he näyttivät pysäyttämään useamman veneen mahdollisesti ylinopeuden vuoksi.

Kipparinnalle jäi aikaa myös totaaliselle rentoutumiselle meri-ilmassa. Aina kaikissa vanhoissa   tv-ohjelmmissa lääkäri määrää potilaalle hoidoksi meri-ilmaa. Tälle veneilykaudelle ei varmasti tule kovin monia kuumia aurinkoisia viikonloppuja eteen. Olemme jo vahingossa puhuneet veneen talvehtimisesta, kääk. Minun tekisi mieli ostaa kunnollinen Pressuhalli veneemme päälle. Kestäis usean vuoden hyväkuntoisena eikä kävisi kuten meidän viime talviselle peitteelle

Paluumatka alkakoon

" Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."

Kipparinnan kesäflunssa alkoi pahentua ja matkamme kääntyi hiljalleen kohti kotia. Borstö oli jo menomatkalla ohi ajaessamme katsottu paikka. Lisää kiinnostuvuutta lisäsi kun saimme reissullamme kuulla kehuja paikasta. Satamassa oli hieno laituri ja Kipparinna ajoi siihen nätisti. Valitsimme laiturin päästä paikan heti grillikatoksen edestä. Heti kun meidän nuoriso oli koirien kanssa pienellä jaloittelutauolla he löysivät heti kyyn.

Saarella on paljon käärmeksiä kun oikein näimme toisenkin kyyn grillikatoksen vieressä.

Borstön luontopolku kierrettiin ja katseltiin kalastajakylää ihaillen. On kyllä käymisen arvoinen paikka. Lähes pelottava laivan keulakuva odotti katsojia korkealla kalliolla.

Seuraavaksi lähdimme sinne minne jo aiemmin ajattelimme menevämme eli Vänöön. Nyt aurinko hellii venekuntaamme eikä tuulesta ollut harmia. Matkasimme tänne väylien ulkopuolelta ja ihastelimme rauhallista luontoa.

Satamassa oli hyvin tilaa sinne saapuessamme ja saimmekin Family Cruiserimme laiturin sisäpuolelle lähelle rantaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen lähdimme kauniiksi kehutulle rannalle.  Matkalla on komea kappeli. Alunperin kappeli on 1600-luvulta ja nykyinen on rakennettu 1975.

Uimaranta on hiukan kaukana venesatamasta mutta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Hiekkaa ja kalloita ihan riittämiin. Vesi ei valitettavasti ollut kovin kuumaa ja itse kävin lähinnä pikaisella uinnilla. Kipparinnan flunssa vain pahentui päivä päivältä eikä hänen uinnista tullut mitään.

Koirillakin oli lämmin kakun kiersimme luontopolkua. Blondimme hoiti jäähdytyksen menemällä kellumaan kuralätäkköön. Pari päivää täällä meni todella nopeasti ja poikkesimme mielellämme uudelleen. Teineille oli parasta kun netti toimi hyvin sekä sähköä sai riittävästi.

Matkamme jatkui täältä kohti kotia. Seuraava pysähdys olisi Kipparinnan vastustelusta huolimatta heinäkuinen Hanko.

Ulapan laidalla ja nummen laidalla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaamissä kukat kauneimmat luo aina loistettaansiellä huolet huomisen voi jäädä unholaanOi jospa kerran sinne satumaahan käydä voisniin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla poisvaan siivetönnä en voi lentäävanki olen maanvain aatoksin mi kauas entääsinne käydä saan"(Reijo taipale)

Matkamme piti jatkua Vänöön mutta, matkan kohde vaihtui matkan varrella. Ei tuuli haitannut matkantekoa joten päätimme jatkaa matkaamme Jurmoon. Aallot ei keinuttaneet venettämme vaikka sade antoikin raikkaan suihkun ennen satamaan pääsyämme. Tarkoitus olisi olla täällä pari yötä joten olimme tyytyväisiä kun saimme veneemme laiturin alkupäähän. Kyllähän tuo sininen runko ja mahonki yläosa erottuu massasta.

Paikkana Jurmo on todellakin koskettava. Aito saaristolaispaikka jossa merta silmän kantamattomiin. Kävimme kävelyllä molempina vierailu päivinä. Ensimmäinen päivä oli vain lyhyempi kävely sataman läheisyydessä. Kävelimme katsomaan maisemia juhannussalon vierelle. Täältä aukeaa maisemat esteettömästi ympäri saarta ja ulapoita. Veneemme teini jäi potemaan kesäflunssaa veneeseen. Ilmeisesti sosiaalinen media toimi edes auttavasti.... Netti olikin meidän teinien kriittinen asia kun merellä liikuimme. Itselle olisi riittänyt ihan pienempikin määrä dataa.

Sataman kauppa oli hyvin varustettu ja siellä vierailimme useamman kerran. Leipää, suklaata ja muitakin tarpeellisia asioita tuli poimittua kaupasta veneelle. Samalla otimme kaupan vierestä "pöntöllisen" vettä juotavaksi. Täällä oli myöskin toimiva septi jota tuli käytettyä lähtiessämme.

Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään hiukan pidemmälle saaaressa. Matkalla törmäsimme erikoisiin eläimiin jotka olivat melkoisen tuttavallisia. Poikamme seisoi paikoillaan ja kuvasi kamerallaan maisemia sekä eläimiä. Ihan ison matkan päähän oli seisahtunut. Eläimet ilmeisesti pitivät poikamme kuvaamisesta ja tulivat aina vain lähemmäksi. Eräs jopa pyrki hyppäämään reppuselkään.

Olenko tullut keski-ikäiseksi kun kirkot on alkaneet kiinnostaa? Toki olen ihan pikkupojasta lähtien joutunut / saanut nähdä kirkkoja paikoissa joissa olemme vierailleet. Äitini kuljetti meidät aina tutustumaan kyseiseen historiaan. Nuorempana sitä ei arvostanut mutta nykyisin matkoilla käymme katsomassa erilaisia kirkkoja ja kappeleita. Nykyinen Jurmon kappeli on peräisin vuodelta 1846.

On tämä hieno saari ulapan laidalla. Salpausselän jatkeena tosiaan hiekkainen ja kivinen paikka. Hassua olla täällä kun usein olemme salpauselän toisessa päässä mökillä.

Onneksi keli alkoi hiljalleen lämmetä ja lähdimme aamulla kohti uusia lämpimiä seikkailuja.

Hiljalleen hyvällä saundilla eteenpäin

Reissumme eteni uuteen jazz kohteeseen. Päädyimme Taalintehtaan satamaan jossa olikin menossa Baltic Jazz tapahtuma ja satama näytti tuskaisen täydeltä. Pihainen puhelu satama toimistoon toi meille paikan ihan altaan päädystä. Paikan näyttäjät toimivat todella hyvin. Tällainen palvelu on todella hienoa ja jopa siitä voisi jopa maksaa hiukkasen satamamaksun muodossa. Ja mikä parasta hyvä jazz raikas satamassa.

Yksi syy tänne pistäytymiseen on rehellisesti sanoen pyykkikoneet, ruokakaupan ja "pitkä ripainen ". Edellisen vierailun jälkeen tänne oli ilmestynyt kunnolliset pyykkikoneet. Pesimmekin kaksi koneellista pyykkiä. Nopeita koneita ja tehokkaita kuivausrumpuja käytti mielellään ja samalla sai pestyä tiskit miellyttävässä ja ympäristö ystävällisessä paikassa. Saunan kautta nukkumaan ja aamulla ostoksille ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan.

Taalintehtaalta siirryimme Södra Benskäriin suojaisaan lahteen. Tämä taitaakin olla tämän reissun ensimmäinen luonnon satama.

Meille jo eräältä retkeltämme tuttu paikka oli lähes tyhjä muista veneilijöitä. Edellisellä kerralla oli useampi purjevene redillä yötä. Nyt vain muutama vene oli rannassa. Toki osa purjehtijoistakin saa keulan rantaan ilman kölin kolinaa... Lämpö ei kuitenkaan vieläkään häirinnyt meidän retkeä, onneksi tuuli tajusi olla kiusaamista meitä. Täällä meni mukavasti pari yötä kun ei tarvinnut pelätä hupiakun tyhjentämistä. Juuri tällaisia luonnon rantoja varten ostimme Aurinkopaneeleita veneemme katolle. Kun aurinko vain paistoi vähäsen olivat hupiakut täynnä.

Ja täältä starttasimme keulamme kohti Vänöä lähes tyynessä kelissä. Emme kuitenkaan päässeet Vänöön vaan päädyimme jonnekin täysin eripaikkaan. 

Ja taas tämä on kirjoitettu paljon tapahtuneen jälkeen.