Tuulen virettä tarjolla

Jokainen joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä, tietää että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.
- Tommy Tabermann

Tätä on jatkunut jo hetken. Marraskuun pimeys yhdistettynä nyt viime päivien kohtuulliseen tuuleen. Itse Espoossa asuvana veneilijänä, olen tyytyväinen kun veneemme saavat vielä nukkua talviuniaan meidän lähellä. Viikonloppuna tuli poikettua joka päivä Suomenojan venesatamassa tarkistamassa Albatross / Vilkas talvisäilytys katoksen kunto. Mitenköhän tulisi käytyä tarkistamassa venettä tuolla Ämmässuolla?  Hyvähän se kunto Vilkkaalla oli ja vaimon siskon perheen veneellä. Itse olen tyytyväinen kun veneen päällä on kunnon paksua peitettä. Ei ratkea peite reunuksen purjerenkaista eikä repeä kankaasta.  Valitettavan paljon näkee meidän  talvisäilytyspaikalla lentäneitä kevyt peitteitä, myrskyvahinkoja.  Lisäksi siellä on useita " kalliita " talleja veneiden päällä. Muutamassa näistä onkin jäljellä vain kehikko. Käykäähän ihmiset katsomassa oman veneenne ja kaverin veneen kunto säännöllisesti. Ja kysykää naapuriveneen yhteystiodot jos mahdollista niin saatte yhteyden tarvittaessa heihin. 

Rannan kautta lähtiessä tuli katseltua merelle ja laitureille. Tuulen ansiosta venelaiturille ei tarvitse laskeutua vaan lähestulkoon nousta. Tässä vaan mietiskelin tuota Suomenojan rakennussuunnitelmaa. Jos maanpinta olisi samalla tasolla kuin nyt niin lähes kaikki talot saisivat rantatontin. Nyt ei Ilmatieteenlaitoksen tiedon mukaan ole kuin 60 cm normaalia korkeammalla merivesi Helsingin edustalla. 

Tämä meriveden pinnan nouseminen voi yllättää hätäisimmät veneiden säilyttäjät. Lauantaina kävin taas koirien kanssa ulkoilemassa Soukan rannoilla. Täällä on pari ilmeisesti kalastukseen tarkoitettua pienvenettä käännettynä ympäri rantahietikolle. Onneksi molemmat veneet oli kiinnitetty ketjuilla rantapuihin. Molemmat ovat olleet vedettynä pitkälle rannalle, mutta nyt molempien perät uivat meressä.  
Jotain hyvää ja kaunista tuollaisesta reilusta tuulesta kuitenkin seuraa. Saarten rannoilla aallot lyövät rantakivikkoon ja liikuttelee kiviä toisiaan vasten. Näitä aallon ja jään mukavaksi hiomia kiviä on mahtava kosketella kesällä auringon niitä lämmittäessä. Mahtavaa on myös koskettaa ja tulla kosketetuksi toisen ihmisen toimesta. Muistakaahan kosketella toisianne näinä pimeinä aikoina.....

Sunnuntaina hetken auringosta nauttien tuli haettua neiti töistä Tapiolasta. Ihailin samalla Tapiolan keskusallasta joka oli muutettu luisteluradaksi. Täällä aloittelin omaa kesätyöuraa kauan sitten. Kesäkuun alusta pidin lasten- ja nuorten melontakouluja tässä samaisessa altaassa. Ei paljon tuulet kaitannut lasten melontaa. Ja nyt ei tuule haitannut luistelijoita. Ja uimahallissa tuossa vieressä on aina lämmmintä. 



 Ulkoisten myrskyjen lisäksi voi olla sisäisiä myrskyjä. Kuten tänään kun veneen edellisellä omistajalla olisi ollut syntymäpäivät. Onneksi kaveri säilyy aina mielessä veneestä riippumatta.