Hei mennään tsiigaan... Porkkalan aallokkoa

Viikko hurahti taas vikkelästi ja viikonloppu tuli vastaan. Perjantaina töiden jälkeen kävimme tarkistamassa veneidemme kiinnitykset kun oli hiukan tuulta luvassa lauantaille. Family Cruserimme ja Albatrossimme saivat tuplaköydet jotta varmasti pysyisivät tallella.  Samalla käynnistin Albatrossimme jonka jääkaappi on taas ollut käynnissä keväästä saakka ja akut olivat vielä melko täynnä. Kiitos aurinkopaneeleiden.Tämä oli myös hyvä hetki kokeilla molempien veneiden lämmittimiä. Family Cruiserimme Webasto ilo saanut huoltoa Tourimarinelta ja toimi nyt moitteetta, Albatrossimme lämmitin on ollut aina todella mukavan tehokas.

Lauantaina saimmekin herätä jo ajoissa. Kellon soidessa kuudelta singahdin pystyyn ja yritin herätellä tuota vieressäni nukkuvaa kaunista naista, kutsutaan myös vaimoksi. Hiukan hitaastihan hän sängystä pääsi ylös. Pikaisen aamiaisen jälkeen heitinkin hänet lähihuoltoaseman pihalle josta hän lähti kohti Hankoa. Hangossa olikin tiedossa runsaan tuulen ja aallokon lisäksi melonnan kurssitusta Rolling Kayakin ohjaamana. Itselläni ja lapsilla olisi siis kaksi päivää aikaa touhuta omiamme. Toisaalta olin hiukan kateellinen tuosta melontareissusta vaimolle..... Emme siis lähtisi heti merelle kun siellä tuuli niin maan perusteellisen paljon. Vaimo tosin lähti merelle ja katsoin netin kautta aallonkorkeutta tuolla Hangon alueella. Netti kertoikin aaltoa riittäneen melojielle, keski aallonkorkeus Hangossa oli lauantaina 2 metriä. Valitettavasti kuvia ei tältä reissulta tullut…

Lauantaina nautimme elämästämme lasten kanssa. Nukuimme pitkään ja löysäilimme aamulla runsaasti ennen aamiaista ja lounasta. Leffa ja kirjat maistuivat meille kaikille.  Lopulta oli meillä kaikilla kiintiö kirjoja täynnä ja lähdimme Porkkalanniemeen katsomaan aaltoja. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme polkua pitkin kulkemaan kohti niemen kärkeä. Auton luona jo kuulimme meren pauhua. Tämä pauhu kasvoi kasvamistaan mitä lähemmäksi pääsimme kärkeä. Koirat ihmettelivät ääntä ja olivat kiireisiä katsomaan äänen lähdettä. Saavuttuamme niemen kärkeen kallionlaelle oli näky uskomaton. Aaltoja sekä pärskeitä silmin kantamattomiin. Aallot lennätti vesiroiskeita korkealle kalliolle. 

Silti koiria sai pidellä hihnoista kiinni. Molemmat karvakuonot olisivat halunneet uimaan. Jos olisivat päässeet mereen niin ei niitä olisi enään löytänyt mistään. Merellä näkyi vain yksi purjevene ja sekin oli, hassua kyllä, ilman purjeita. Veneilijöitä taas löytyi grillipaikoilta paljon.

Mekin grillasimme lasten kanssa jonka jälkeen jatkoimme matkaa toista polkua pitkin takaisin. Täällä Porkkalassa pääsee kävelemään niin monenmoisia reittejä ettei tarvitse kulkea edes takaisin samalla polulla. On kuitenkin huomioitava muutamat yksityistontit kulkiessaan.

Itseäni kiinnosti kuinka paljon aallot olisivat häirinneet meitä ” Nurmijärven Lähteelässä ”. Eli siis siinä Merivartioaseman sillan kupeessa lahden pohjukassa.  Olisimme päässeet tänne veneellä ja rauhassa olisimme voineet kellua yötäkin täällä. Aalloista ei ollut mitään haittaa laiturin tuntumassa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt lähteä veneilemään.... No, nyt olimme sitten kotona ja nautimme kodin suomista eduista. Illalla mietimme miten Hangossa olevat melojat olivat pärjänneet aaltojen sekä tuulen kanssa.

Kävimme myös katsomassa olisiko veneitä laituri täynnä Porkkala Marinissa. Tännekin olisi sekaan mahtunut hyvin vaikka ihan mukavasti oli veneitä parkissa. Meidän nuoremmat lapset eivät ennen olleet käyneetkään täällä. Vain vanhempien kanssa ollaan käyty syömässä herkkuja ravintolassa. 

Sunnuntaina jatkui kotijoukkojen kuorsaaminen pitkään. Lounaan jälkeen lähdimme merelle tarkoituksena mennä Bylandetiin. Itseä aina hiukan jännittää veneileminen ainoana aikuisena, lähinnä rannasta lähteminen ja rantautuminen. Ja taaskin tämä pelko oli täysin turhaa. Tytär oli ruorissa satamasta lähtiessä kun itse olin laiturilla köysissä. Mutta heti kun olimme päässeet irti paikastamme otin ruorin taas itselle. Joku joskus ihmettelee kuinka tuollaisella akselivetoisella veneellä pärjää. Mielestäni ei ole mitään vaikeutta ollut. Vene kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä kun ensin muistelee potkurin pyörimissuuntaa. Koirat olivat ihmeissään kun lähdimme vesille vaikka yksi miehistön jäsen selkeästi puuttui. 

Ajomatkan aikana oli jopa niin lämmintä että päätin jatkaa kesää. Ajelin sitten hetken aikaa ilman paitaa ja yritin saada aurinkoa hartioilleni…. Toisaalta heti kun aurinko meni pilveen oli laitettava päälle villapaita. Shortseista en silti vielä luovu, ehkä sitten syyskuun puolella. 

Bylandetiin päästyämme huomasimme että pohjoisen puoleinen poiju oli kadonnut sitten viime vuoden. Eikä siellä lännessäkään poijuja enään ole liikaa. Vielä kun on ankkurointi kielto niin taitaa saari rauhoittua entisestään kun ei isoilla veneillä pääse rantaan. Saimme veneemme poijuun ja rantaankin kiitos avustavien käsien rannassa. Tätä avustamista ei tapaa enään niin paljoa kuin menneinä vuosina tai vuosikymmeninä. usein avustaja suojelee samalla omaa venettään kun antaa autettavalle miellyttävän ja tervetulleen tunteen.

Miksi merellä on aina nälkä, mietin itsekseni kun pistin grilliin ruokaa lämpenemään. Muillakin oli grillissä eväitä ja näytti että, ne olisivat riittäneet vaikka rykmentille. Ruokailun yhteydessä huomasin katajanmarjojen olevan poiminta kypsiä. Moni ei ymmärrä kuinka paljon saarissamme ja luonnossamme on villiyrttejä sekä mausteita. Moni tietää kyllä marjat ja sienet ja jättävät paljon ruokailuun liittyvää keräämättä.

Keräsin pussiin runsaasti marjoja joita saa käytettyä pitkin talvea kasvispata ruokiin ja riistalle, miksei myös jauhelihakastiketta maustamaan. Lopulta lasten mielestä pakollisen saaren kiertämisen jälkeen lähdimme kohti satamaamme. 

Rannasta lähteminen sujui hyvin. Ensin lankonki ylös, sitten neiti tuli keulaan ja avasi köyden toisen pään irto jolloin itse menin ankkuriliinaan vetämään veneemme poijusta. Tyttö päästi köyttä irti veneestä minun vetäessä venettä ohi poijun toisesta päästä. Lopulta olimme poijun ulkopuolella ja menin ruoriin. neiti veti keulaköyden kannelle ja lapset nostivat fenderit ylös. Paluu matka sujui hiukan nopeammin myötätuulen ansiosta. Olimme kotona samaan aikaan kuin melonnalla itsensä väsyttänyt vaimo. Ja kaikilla meillä oli hyvä mieli ajastamme merellä.