Edellisessä päivityksessä mainitsin vaimon melontareissusta. Nyt on meidän veneen " Kipparinnan " vuoro kertoa vapaasta viikonlopustaan tällain täysin sensuroimattomana.
Hangon Kappelisatamassa oli vastassa vatsaa kouraiseva näky... mereltä kuohui isoja aaltoja valkoisilla vaahtopäillä kuorrutettuna. Hiljaa itsekseni katselin niitä ja mietin, että tuonneko sitä pitäisi lähteä, hulluhan minä olen. Siinä kajakkia pakkailemaan vaan, niin tuli muuta ajateltavaa. Miten mahtuukaan mukaan makuupussi, teltta, makuualusta, trangia, ruoat, vaihtovaatteet, 7l vettä, ea-välineet ym. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo useampi vuosi ja voin sanoa, että tilaa oli paljon vähemmän kuin FC Leaninassa. Sinne ne mahtui ja oli vähän varmempi olo.
 |
| ( Kuvaaja: Anssi Nupponen ) |
Vähän hermostuneesti sanoi toinen meloja ääneen minunkin ajatukseni; "järjestitte sitten oikein hyvät säät tälle vaativammalle meriretkelle". Vetäjämme
Anssi ja Mika vaan vähän naureskelivat, että onhan teitä sitten monta hinaajaa... Rannasta lähdettiin tosissamme melomaan ohjeen mukaan takaperin, aallonmurtajan suojissa, vastapäistä saarta kohti. Se olikin vain vitsikäs harjoitus, että huomaisimme ettei se onnistu vasta aallokossa. Saaren takaa paljastuikin sitten vapaa meri suurine aaltoineen. Sivuaallokko painoi minua poikittain ja kädet olivat hetkessä jumissa. Mietin, että mitenkähän tästä voisi vielä jäädä pois matkasta. Ilmoittaisinko vaan, että mieheni tulee kyllä hakemaan minut, menkää te vaan. No en sentään. Kajakin evä ylös ja pidempiä rauhallisia vetoja, niin lähtihän se kajakki oikeaan suuntaan. Neljä kilometriä "linnuntietä" melottiin noin kahden metrin aaltoa ylös ja laskettiin alas. Hienoa vuoristorataa ja välillä ristiaallokkoa.
 |
| ( Kuvaaja: Anssi Nupponen ) |
Vihdoin taukojen ja erilaisten ohjausharjoitusten jälkeen päästiin saareen Hangon länsipuolelle. Kajakin tyhjennyksen ja lepo ym. tauon jälkeen päästiin harjoittelemaan surffausta kajakilla, kaatumista, pelastamista, yhden ja kahden kajakin hinaamista. Siinä karkaili välillä melat ja kajakkikin, aallot pitivät siitä huolen. Huomasin myös kuinka vaikeaa oli välillä erottaa pelastettavaa aaltojen joukosta. Sen vuoksi on tärkeää nostaa mela pystyyn, niin meille neuvottiin. Onneksi meillä kaikilla oli kuivapuvut päällä ja ilma oli lämmin, muuten olisi tullut todella kylmä.
 |
| ( Kuvaaja: Eeva Sairanen ) |
Vesillä vietetty aika ja erilaiset harjoitukset veivät virran vähiin. Olin huojentunut, kun pääsimme illalla syömään ja lepäämään kalliolle. Raihnaisen tuntuinen kroppani ilmoitteli itsestään kovin sanoin. Onneksi tunnen hyvän hierojan. Uni sammalvuoteella teltassa oli rentouttavaa, vaikka erilaista kuin veneessä.
Aamuauringon lämmittäessä telttoja, tuli kuuma ja tuli herättyä sopivaan aikaan. Sää oli täysin vastakkainen edelliselle päivälle. Ei tuullut yhtään ja meri oli aivan tyyni.
 |
| ( Kuvaaja: Eeva Sairanen ) |
Aamiaisen jälkeen harjoittelimme navigointia ja selvitimme sijaintimme kordinaatit merikortilta sekä miten ne ilmoitetaan hätätapauksissa. Erityisen hyvä harjoitus myös veneilijöille oli merimerkkien sijoittaminen kuvitellulle väylälle ( naru maassa ). Tuli opittua uusia valo-ohjattuja kardinaalimerkkejä. Nyt tiedän myös mistä sana "kardinaalimoka" tulee...
 |
| ( Kuvaaja: Eeva Sairanen ) |
Paluu matkalla tyynellä merellä melominen olisi varmaan ollut ihan tylsää, mutta me treenattiin kuviomelontaa parin kanssa, melalla ohjaillen (varmaan tuleva Olympialaji). Melottiin myös silmät kiinni ja metsästettiin tyhjennyspumppua merestä, toisten ohjeiden avustamana. Lopuksi vielä piti vaihtaa joukkueessa kajakkia toisen kanssa. Se oli hauskaa ja jännää, eikä kukaan kaatunut!
Ihana oli meloa, oppia ja harjoitella uusia asioita hyvässä seurassa. Todella rentouttavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti