maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen KESÄ viikonloppu

Perjantai ja viikonloppu edessä. Tarkoitus oli käydä Melstenin rannassa katsomassa Purjehtijoiden lähtöä kisoihinsa. Tuonne Espoo - Suursaari Raceen oli muutama kaveri lähdössä "veneilemään". Mietin jopa sellaista visiota jossa olisimme olleet veneellämme katsomassa starttia.  Emme onnistuneet näkemään kumpaakaan kaveria mutta paljon oli veneitä lähdössä. Ja tietenkin hyvä musiikkikin ( Eagles ) soi ravintolan terassilla kutsuen nauttimaan kauniista illasta. Olin autolla lasten kanssa liikenteessä joten en jäänyt nauttimaan terassin tarjoiluista. Olimme juuri lasten kanssa ostaneet kaupasta Pingviini jäätelö paketin. Pakkauksessa luki 6 + 2 kpl. Tämä oli todella kurjaa kun kaikki jouduimme syömaan pari tuuttia ennen kuin pääsimme kotiin. Emme tietenkään kotona kertoneet jäätelöstä mitään ja lapset pyysivät lisää jäätelöä äidiltään, joka oli kotona tekemässä koulutehtäväänsä.

Lauantaina olimme poikkeuksellisesti jo vähän jälkeen kymmenen satamassamme. Vieraamme olivat juuri saapuneet paikalle niinkin kaukaa kuin Lahdesta. Yllättäen taaskin kävi niin, että kauempaa saapuneet olivat paikalla ennen paikallisia. Ruokaa ja tarvikkeita oli taas satama kärryllinen veneelle vietäväksi. Olemme harrastaneet veneilyä niin kauan, että meillä riittää pelastusliivejä oman perheen lisäksi kaikille vieraillemmekin. Ja siis tarkoita että kaikkia kokoja on tarpeeksi. Niinpä otimme kotoa myös liivit kanereille mukaan. Kaikki lapset ja koirat varustettiin liiveillä jo rannalla. Tämän jälkeen olimme valmiita irroittamaan koöydet ja suuntaamassa aurionkoisessa aamupäivässä kohti Knapperskäriä. Keli oli kaunis ja lapset matkustivat keulassa uusilla patjoilla istuksien ja välillä sisällä käyden. Lähemmäksi saarta päästyämme alkoi ilma jo hiukan mennä viileämmäksi. Myöskin pilviä ja sumua alkoi muodostumaan.



Saareen päästyämme aloimme heti valmistaa ruokaa. Nyt oli lounaalla testattava uusi Muurikka 48cm pannu. Ensin ohjeiden mukainen käsittely jonka jälkeen aloitimme ruoan valmistuksen. Vähän Oivariinia pannulle ja ranskalaiset perään, Sitten kun perunat olivat saaneet väriä oli vuorossa kanapihvit sekä maissit. Tässä välissä nostimme kesän ja kaveruuden kunniaksi lasilliset kuohuvaa. Meillä on melkoisen nostalginen kattaus. Lapsuuden aikaiset lautasemme sekä pöytäliinana äitini ensimmäisen oman kodin keittiöverhot.  Lapset leikkivät kallioilla, kiipeilivät puissa ja koirat juoksentelivat ympärillä, välillä meressä tassuja kastaen.Aivan uimaan eivät pystyneet menemään.  Lapset pysyivät vielä kuivina. Lisäksi kiva vierailukin sattui päivään. Työkaverini poikkesi veljensä kanssa tervehtimään meitä. juuri parahiksi ruoka-aikaan, liekö haistaneet hyvän grilliruoan tuoksun. Samalla ulkoilittivat venettään ja kouluttivat uutta veneilijän alkua. Hienosti nuorukainen hallitsi veneen, rantautuminen ja rannasta lähtö oli oikein mallisuorituksia.


Ruokaillessa alkoi vähän satamaan ja siirryimme saaren ympärikävelyyn. Täällä oli sitten tarjolla luonnon kiertokulkua. Kasvit olivat parhaissa kukinnoissaan, linnut uivat poikasineen rannan tuntumassa. Orvokki ketoja on paljon saarissa kuten täälläkin. Luonnon omat yrtit, ruohosipulit ovat nyt täydessä kukassa. Maistuvat vielä hyvältä hetken aikaa kunnes muuttuvat puisiksi. Ahomansikat kukkivat runsaina, osa näistäkin aikanaan marjaksi kypsyvistä päätyy meidänkin suihin. Tai jopa säilöntään. Teen vuosittain " Rommi ruukkua " äitini työharjoittelusta ( Berliini ) saaman ohjeen mukaan. Saarta kiertäessä löysimme muutaman linnun raadon. Näistä yksi lapsista totesi että linnuillekin pitäisi olla sairaala. Ja ettei ole ollenkaan kivaa jos toiset syövät toisiaan. No valitettavasti luonnon kiertokulkuun kuuluu myös tällainen ruokailu. Omasta mielestäni meillä Espoossa on jo liikaa Kyhmyjoutsenia ja hanhia. Molemmat ovat kauniita lintuja, mutta niiden jätökset pilaavat rantoja. Samoilla vesillä pienestä liikkuen olen havainnut kannan kasvun.


Kierroksen jälkeen nautimme Giflareita ja kuningatar vohveleita kera teen  ja mehun. Tämän jälkeen vaimo käynisti Albatrossimme ( Vilkas ) ja itse toimin kansipoikana. Keulaköydet irti ja ankkuri ylös. On se ankkuri raskas, ensimmäinen omistaja on liioitellut ankkuria ostaessaan. No, ainakin vene pysyy paikalla. Ymmärrän hyvin miksi edellisen omistajan vaimo sanoi nostamisen olevan haaste. Ketjua on tarpeeksi ja CQR-ankkurinkoko on muistaakseni yli 20 kg.  vaimo ajoi meitä sitten pitkin Espoon saaristoa lähtien länteen Knapperskäristä, Stora Herröhön.


Rannassa oli hyvin tilaa heti Meripelastuksen aluksen perässä. Olivat työn touhussa vielä saapuessamme. Isompi HT-vene kyljessä heidän kiinni. Mieleeni tuli heti heidät nähdessä Trossi. Onneksi itse olen maksanut sen vuosittain, heti ensimmäisen hinausreissumme jälkeen.... Viereinen vene oli reilun metrin päässä. Tämän veneilijän kanssa keskusteltiin koirista. Hekin olivat miettineet koiran hankkimista, Lagotto oli noussut heillä kanssa esille. Kävivät silittelemässä meidän Mio ja Metteä. Seuraava vene tuli Meripelastuksen lähdettyä metrin päähän toiselle puolellemme. Tämä viereemme tullut veneilijä olikin lueskellut tarinoitamme blogista, hienoa tavata joku lukija henkilökohtaisesti. Heilläkin oli koira veneessä. Meille oli taasen tullut nälkä, nyt grillasimme pekoni/nakki hotdogeja, lisukkeena Feta-salaattia. Aterioimme laiturin yläpuoleisella ruokailupaikalla. Täätlä on niin hienot maisemat.

Illalla palautettiin rakkaat kaverit takaisin rantaa ja saimme sovittua heidän kanssaan veneily reissun jossa koirat eivätkä lapset pääse mukaan.... Laituriin kiinnittyessä oli toinen kaveri veneellään. Huikkasi saunan vielä olevan kuumana. Tartuimme tähän tilaisuuteen ja kävimme kirjoittamassa nimemme saunan vihkoon. Oli sen verran päässyt kylmä puraisemaan lapsia sekä meitä aikuisiakin. Saunassa olikin vielä yhden nuoren "uimarin" vaatteet kuivumassa. Tuli taas todistettua miksi lapsilla on pelastusliivit rannalla ja laiturilla kuten veneessäkin päällä.

Ennen nukkumaan menoa tankattiin Wallaksen lämppärin säiliöön polttoainetta ja lämppäri pöhöttämään yöksi. Olen vain kerran tahi kaksikertaa tankannut lämppäriä. Emme pahemmin käyttäneet edellisen veneen kanssa Wallasta. Lasten iltasadun jälkeen jäimme vaimon kanssa juttelemaan aterioon. Kunnes, koputus keskeytti tarinamme / iltasatumme. Naapuriveneestä kaverimme tulivat meille vierailulle ja keskustelimme taas tulevan kesän "Suuresta Meriretkestä". Ja koirat olivat kyllä todella väsyneitä päivän askareiden jälkeen.



Aamulla kuuden jälkeen lenkki koirien kanssa, ruoka heille ensin kuonon alle. Lenkin jälkeen mentiin takaisin nukkumaan, minä ja koirat. Muu vene oli nukkunut koko ajan. Nousimme kaikki ylös vasta puoli ysiltä ja aamupala maistui hyvin myös meille ihmisille. Tuuli oli noussut yöllä melkoiseksi ja mietimme minne menisimme. Päädyimme matkustamaan Pentalan arkkulaituriin. Siinä sitten olivat Flying Albatross ja Albatross 26 nätisti kylki kiinnityksessä. Meidän Vilkas laiturissa ja Jupiter meissä kiinni.  Ja taas ruokaa naamariin.... Nyt söimme pinaattilettuja sekä Feta-salaattia, ruoka huuhdeltiin alas veneemme kivennäisvedellä, Pellegrinolla. Lapset ottivat mehua ja kivennäisvettä sekaisin. Ruokaillessa kuulimme yhden Optimistijollailijan huutava valmentajalleen, "miksi kisa keskeytettiin kun oli juuri voittamassa". Vastaus oli lyhyt, "Koska siellä tuulee yli 17 m/s". Ruokailun jälkeen kävelimme Pentalan järvelle ja ilman koiria osa jatkoi sitten Diksandiin, Espoon parhaimmalle hiekkarannalle.  Retken jälkeen veneet irti toisistaan ja keula kohti kotia. Jäimme rannassa vielä hetkeksi järjestelemään venettämme jonka jälkeen kotiin. Ja kyllä meitä kaikkia väsytti erittäin mukava viikonloppu retki. Itse meinasin nukahtaa jo kun olimme pojan kanssa talomme lenkkisaunassa klo 19.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Väijymistä, tuulta ja tyrskyjä


 Nyt oli sitten tiedossa venerannassa väijymistä. Olimme kaverini kanssa fiksuina miehinä varanneet jo hyvissä ajoin veneväijyt. Valitsimme mielestämme hienot päivät kun kalenterimmekin olivat tyhjiä niinä hetkinä. Emme muistaneet kysyä naisiltamme heidän mielipidettä näihin väijy öihin. Vuoroja varatessamme emme muistaneet koulujen päättymistä miettiä. Ja valitsimme väijymis öiksi perjantai ja lauantai yöt. Meillä seurassa pitää hoitaa vähintään kaksi vuoroa. Vuorot ovat 22-02 ja 02-06, yksi vuoro molempia tehtävä. Meidän mielestä on mukava valvoa kaverin kanssa joten toinen hoiti ensimmäisenä iltana aikaisemman vuoron ja toinen myöhäisemmän vuoron. Ja seuraavana yönä sitten toisin päin.


Ensimmäinen yö meni mukavasti. Tulimme satamaan hiukan ennen kymmentä. Aurinko oli vielä ylhäällä. Tuuleton aurinkoinen yö tulossa. Menimme veneillemme viemään makuupussit paikalle, ennen veneeseen siirtymistä teimme kierrokset laitureilla. Näitä on useita metrejä, satoja metrejä... Sitten vartiokirjaan päivittelemään kaiken olevan kunnossa. Sitten menimme veneisiin laittamaan paikat yö kuntoon. Se oli nopea toimitus, makuupussin levitys ja tyynyn heito makuupussin viereen.

Ensimmäinen yö meni teetä ja kahvia juoden, nämä huuhdeltiin alas " Viikinki konjakilla". Samalla hahmottelimme suuntaviivoja tulevalle suurelle meriretkellemme. Mittasimme oikein harpin avulla kartasta matkoja eri satamoihin ja luonnon rantoihin. Samalla molemmat muistuttivat toisilleen että nämä ovat vain suuria linjoja. Ainoa mikä merkitsee on se milloin lähdetään ja palataan satamaan. Elämme siis hetkessä ja teemme tarvittavia muutoksia jopa ajamisen aikaan. Viime vuonnakin muutimme reittiä lennosta ainakin kerran. Kuten myös päätimme pidentää päivällä vierailua saaressa jos siltä tuntui. Meillä ei ole tarpeen siirtyä joka päivä uuteen paikkaan. Eikä ole suurta tarvetta saada maileja ennätysmääriä. Jos nyt vaikka pääsisimme saaristomeren kansallispuistoon, ja siellä Örön linnakesaarelle.
Seuraava aamu alkoi melkoisen nopeasti. Yöllä seurailimme veneiden lisäksi luonnon anteja. Satamassamme oli  peuroja, jäniksiä sekä hurja määrä erilaisia lintuja. Käen kukunta lupaili todella runsaasti helle päiviä kesälle. Aamulla säntäsimme lastemme kouluihin kevätjuhliin. Itse ainakin sain laulaa Suvivirren, siitä viimeistään alkaa kesä. Sen jälkeen päivä olikin melko täynnä ohjelmaa joten ei tarvinnut nukkua päivä unia.

Fresita on tour: Skata, Espoo
 Seuraavaksi yöksi sain mukaani vaimon ja pienet lapset. Iso neiti jäi koirien seuraksi kotiin. Menimme jo hyvissä ajoissa satamaan ja järjestelimme venettä. Sitten iltapalaa syödessämme pelasimme Cluedoa. Ilta sujui hyvin ja ilma oli täysin eri kuin edellisenä iltana. Kaveri saapui kymmenen korvilla jolloin olimme juuri saaneet lapset nukkumaan. Taas aloitimme laituri kierroksella illan. Tuuli niin maan perusteellisen paljon joten tehtävääkin oli. Muutamien veneiden köysiä piti säätää ja kiristää, erään lautan sohvien päällä olevat suojat olivat juuri lähdössä lentoon joten nekin piti kiinnittää uudelleen. Tämän jälkeen menimme veneeseemme nauttimaan kahvia ja teetä lämmikkeeksi. Sitten oli aika korkata Fresita. Tuli niin kesäinen fiilis tästä. Kolmisin iltaa istuen kehuimme omia Albatrossejamme, heillä Albatross 26 ja meillä Flying Albatross. Molemmat veneet ovat meille todella tärkeitä vapaa-ajan paikkoja. Vaimoni meni nukkumaan hiukan aikaisemmin ehkä jopa kolmelta mutta me miehet jatkoimme tuulisen sataman vartioimista vuoromme loppuun. Istuksimme sitten loppu yön kierrosten välissä heidän tunnelmallisessa veneessä.
 
  Aamulla aamiaisen jälkeen siin noin klo 12 lähdimme omalla veneellämme kokeilemaan veneemme aallokko käyttäytymistä. Samalla vaimo harjoitteli veneemme ajamista. Satamasta lähteminen sujui todella mallikkaasti kuten ajaminenkin. Itse sain olla kansipoikana ja nostella fenderit paikoilleen. Joka kerta kävellessä veneemme reunalla olen tyytyväinen noihin uusiin kansimateriaaleihin.  Olihan siinä taas uusia asioita joita piti opetella. Jokainen venehän käyttäytyy erilailla ja kelin vaikutuskin pitää huomioida. Veneestä kuului erilaisia ääniä kuin edellisetä veneestämme. Vesi liikkui säiliössään ja paukahteli, aallot iskivät keulaan ja poitivät omaa ääntään.

Aallon korkeus oli Knapperskärin tienoilla noin metrin. Ja tyynemmässä ajaessamme oli perä aaltommekin metristä. Vene kulki vaimon käsissä vallan nätisti jolloin sain seurata maisemien etenemistä rauhassa. Lapset leikkivät keulassa makuupusseissa ja välillä lueskelivat taka-kajuutassa kirjojaan. Lopulta heille tuli väsy ja poikanen nukahti ruokapöydän ääreen ja neiti väsähti keulaan. On mukava kun lapsetkin viihtyvät kanssamme veneessä. Kyllä veneileminen kotoisilla merialueilla on mukavaa. Ei juuri muita moottoriveneilijöitä nähty, mitä nyt vatsaan uiskenteli toinen Flying Albatross. Purjehtijat sitten olivat vesillä sankoin joukoin. Svinön salmessa venee pysäyttäminen ja paikallaan pitäminen kävi vaimolta hyvin. Satamaan tultaessa oli paikalle saapunut vaimon sisko perheineen ja keveri perhe. Molemmat olivat lähdössä tahoilleen veneilemään. Scandissa tosin vielä syötiin lounasta kun Albatross singahti vesille.

 Rantautuminen uudella veneellä vaatii totuttelua. Itselläni on apuna se kun olin ajanut tätä uutta venettämme aikanaan jo kaverinin kanssa ja seurannut hänen työskentelyä veneessä. Lisäksi hän opasti vielä minua siihen viime kesänä. Nyt itse huomaan tekeväni asioita samoin kuten hän. Silloin tosin ihmettelin toiminta tapoja kun meidän silloisella veneellä asioita tehtiin toisin.  Satamassa vaimolla sujui ensikertalaiseksi hyvin. Ehkä olisi sujunut paremmin jos en olisi neuvonut häntä toimissaan. Kaasukahvahan käyttäytyy erilaille kuin edellisessä veneessämme, vaatii siis vähän totuttelua. Ja veneissä ei valitettavasti ole jarrua vaikka kuinka väitin toista. Mutta hän siis sai veneemme laituriin mallikkaasti. Sitten pientä siivoamista ja makuupussien piiloon laittamista. Tiskit kotiin tiskattavaksi ja jääkaappi tyhjäksi eväistä. Olemme nyt käyttäneet kolme päivää Wallasta, jääkaappia ja kattovaloja aivan surutta. Tämä testi sen takia että saa tietoa akkujen kestävyydestä. Vielä siis en ole saanut kytkettyä aurinkopaneelia käyttöön. Akku nro 2 on meillä hupiakkuna ja se riitti hyvin näihin tarpeisiin. Mutta käynnistäminen piti hoitaa akulla nro 1. Tämän ajelun jälkeen saimme käynnistettyä veneen taas akulla 2. Eli tilanne on hyvä.

Hyvää alkanutta kesää 2015. Toivottavasti nähdään vesillä useasti. minulla on sellainen kutina että nyt alkaa "kaikkien aikojen veneily kesä".....



tiistai 26. toukokuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Työviikko alkoi ja ajatukset pukkasivat siirtymään väistämättä merelle. Hiukan joutui haaveilemaan työpäivän ohessa tulevasta illasta. Saisin viettää aikaan vaimon kanssa, no mukaan tulisi kolme lasta ja koirat. Rantaan päästyämme noin klo 18 käki kukkui Kaitaan suunnalla oikein antaumuksella. Kukkumisen perusteella kesäksi on luvassa melkein loputon määrä helle päiviä. Nyt niitä jo kaipaakin paljon.

Pikaiset toimenpiteet ennen Albatrossin köysien irroittamista. Sitten vaimo joka oli kansityttönä tönäisi Vilkkaamme laiturista irti. Pieni peruutus jolloin vene ei tietenkään kääntynyt haluttuun suuntaan. Johtuu tuosta potkurin käteisyydestä. Onneksi on tuttu toiminto tuo peruuttaminen akselivetoisella veneellä. Vaihde eteenpäin ja Vilkas kääntyi melkein paikallaan.  Ajo satamasta ulos paljasi, että vaimon siskon vene oli saanut peräpeiliinsä nimen. Sataman ulkopuolella vaimo ja vanhin tytär kävivät nostamassa fenderit pois roikkumasta. Ettei kenellekkään tulisi vääriä mielikuvia veneestämme... Matka alkoi täysin suunnitellusti. keula kohti merta ja väylä vei Torra Lövön ohitse. Sitten alkoi muutokset. Helsinki aukesi edessämme ja alkoi houkutella meitä kutsutsullaan. Meni hetken ennen kuin takana istuva naisisto huomasi poikkeaman suunnitellulta reitiltä. Siitä hetki niin kapteeni sai kuulla eksyneensä kierrokseltaan. Kerroin tehneeni suunnittelemattoman navigointi tapahtuman. Tämän takia reittimme kulkisi kohti Lauttasaarta. Lauttasaaren kohdalla varauduin seuraavaan muutokseen esittämällä navigointiaiheisen kysymyksen takana istuville naisille ja koiralle. Kysymyshän oli: Kiertäisimmekö Lauttasaaren? Luvan saatuani suunnistin kohti Ruoholahtea. Lapsille oli erilainen kokemus nähdä Helsingin Ruoholahti mereltä käsin. Koirat olivat rauhallisesti matkanneet tähän saakka. Nyt Mio siirtyi sisälle ja alkoi kuljeksimaan levottomasti, mutta Mette siirtyi vain pöydän alle nukkumaan.


Vanhempi koirista Mio asettui takakannelle ja nuorempi koirista Mette suunnisti keulaan.  Ajatukseni oli suunnnistaa Torra Lövön ulkopuolelle ja sieltä Knapperskärin ympäri. Ehkä eväille johonkin saareen. Oli meinaan hyviä Reissumiehiä eväänä, Pajuniemen kinkkua, Emmentalia ja paprikaa välissä. Tietenkin meille aikuisille  Pellegrinoa juomaksi ja lapsille lähikaupan valikoimasta pillimehuja.

 Matkamme kulki pitkin reitittämättömiä vesiä, ohi lukemattomien kivien ja luotojen. Ennen kun oli liikkeellä meloen ei tarvinnut juuri karttoja seurailla. Nyt apuna oli Loisto-kartasto asennettuna Galaxy TABiin ja paperikartta. Itse tykkäsin seurata suurta näkymää vanhan aikaisesti paperisesta kartasta ja nuo karit katsoin sitten molemmista kartoista. Odottelen vielä uuden käytetyn plotterin asennusta paikalleen.

Sitten Seurasaaren luokse jossa taas arvoimme reittiä ja valitsimme sitten reitin joka vei meidät Lauttasaaren ja Kaskisaaren välistä kohti Otaniemeä.  Otaniemen kohdalla lapset alkoivat tehdä pitkien leikkiensä jälkeen heille mieluisia rauhallisia juttuja. Poikanen luki Aku Ankkaa ja nuori neiti alkoi askarrella vihkojensa kanssa. Mio siirtyi ottamaan aurinkoa takakannen TekDek-pinnalle. Ajoittain reunalle kurkkien ja nauttien tuulen vireestä.

Ohitimme vanhoja melonta vesiä. Täällä varsinkin vaimo on melonut paljon aikanaan. Itse meloskelin retkimelontani Espoon vesistöillä. Toki täälläkin on tullut melottua varsinkin seurustelun alkuaikoina. Muistikuvani Lauttasaaren sillan alittamisesta kertovat sillan alla olleen aina ristiaallokko. Nyt ei aaltoa tuntunut mutta me teimme kyllä melkoiset aallot kaikille veneilijöille. Jos Albatrossista etsii huonoja puolia niin aallon muodostus on mielestämme ainoa. Jo edellinnen veneemme omistaja, meloja taustaltaan hänkin, kuvaili aaltoa " tappo " aalloksi. Korkea ja jyrkkä aallon malli on monille " sunnuntai " melojalle painajainen. Meille pooloilijoille ja koskessa kävijöille aalto olisi ollut mukava surffi-aalto. Soutu stadionin ohitus oli mukava kokemus.


Pääsimme Westendin ja Tvijälpin väliin. Vauhti oli rauhallinen kuten rajoitukset ohjeistivat. Istuin ajamassa ja lapset pöydän ääressä. Olimme laittaneet oven kiinni takatilaan. Yhtäkkiä kuuluu huutoa ja ovi aukeaa. Pysäytä vene Mio tippui veneestä. Nyt sain harjoitella pikapysäytystä puolivauhdista. Vanhin neiti kaappasi poijuhaan ja kapusi uimatasolle. Onneksi koirillamme on liivit päällä. Ja Miolla on viime vuodesta kokemusta samasta tilanteesta. Koira näytti kyllä suloiselta siinä uidessaan. Totteli myös saamiaan ohjeita välittömästi. Koiran nostaminen sujui nätisti ja hänet saatiin pyyhkeiden sisälle kuivattelemaan. Tuli testattua uuden kansimateriaalin pitävyys kosteana. Loppu matkalla Mio ja Mette viettivät suuren osaa aikaa sisätiloissa. Pääsivät kyllä molemmat takaisin uloskin.


Satamaan takaisin tullessamme sujui rantautuminen jo mallikelpoisesti. Sitä edesauttoi tietenkin tyyni alkukesän ilta. Fenderit kylkeen roikkumaan ja köydet valmiiksi esille. Itse ajoin veneen aivan laituripaikkamme ponttoonin kupeeseen. Siitä oli sitten helppo nousta Vilkkaasta laiturille kiinnittämään tarvittavat köydet. Yhdessä vaimon kanssa katsoimme köydet kohdalleen ja fenderit oikeille paikoille, kone vielä kävi tämän rituaalin ajan. Lämmöt olivat koko reissun juuri oikeat. Kello tuli jo 20 yli yhdeksän ja porukka alkoi olla väsynyttä. Mutta reissu oli todella mukava harjoitus reissu meille. Ja kuulimme myös hyviä uutisia vaimon siskon perheen loma-aikatauluista matkamme aikana. Meille kaikille tulee varmasti kesällä riemukas loma. Kolmen veneen voimin heinäkuussa kohti länttä. Kolme eri nopeuksista venettä. Ajamme varmaan ainakin meidän veneen kanssa samaa vauhtia kuin kaverimme Jupiter. Silloin meidän vene on lähes äänetön ja kulutus on olematon...

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lepo viikonloppu

Odotettu hetki viikosta saapui taas ajallaan, viikonloppu. Nyt oli melkein A-luokan viikonloppu. Vaimo ampaisi toiseksi vanhimman tyttären kanssa koko viikonlopuksi töihin. Vanhin neideistä suoritti perjantaina Olarin approa, jotain opiskelijoiden juttuja.... Hänkään ei siis tulisi kotiin ennen lauantai iltaa. Meitä siis jäisi kotiin vain minä, kaksi nuorinta lasta ja koirat. Menin perjantaina töihin autolla koska olin taas ostellut meille veneelle kaikkea "tarpeellista". Ensin suunnistin Opamuurikka kauppaan hakemaan aiemmin tilaamaani muurikka pannun suojapussilla.Albatrossimme äänieristykseen. Tätä loistavaa tuotettahan myyvät erittäin hyvin varustetut veneilytarvike liikkeet. Laskeskelin että kolme neliötä riittäisi. Ja autohan siis tuli taas puolilleen vene tavaroita. Perjantaina en valitettavasti ehtinyt veneelle.
Ostin samalla siihen silavaa, joka helpottaa pannun hoitamista. Seuraavaksi suunistin hakemaan Eggbox-vanaa


Mette ja Mio matkalla metsälenkille


Lauantai koitti tunnetusti perjantain jälkeen. Koirien kanssa aamulla aikaisin auringossa ulos ja sitten takaisin nukkumaan. Heräilyn jälkeen söimme lounaan ja pieniä sadekuuroja oli ilmassa. Lähdimme kuitenkin lasten kanssa rantaan. Koirat jäivät tällä kertaa kotiin rauhassa odottelemaan iltapäivän ulkoilua. Rannassa tuuli aikamoisen reippaasti. Ääni eristeet nippuun takakajuuttaan josta sitten otin niitä tarvittaessa. Näin sain tutustuttua veneemme moottoritilaan.
Kiinnitin huomiota etten estänyt ilman kulkemista moottorille. Toki tämän takia ääntä pääsee aina livahtamaan  takakajuutan kautta ilmoille. Käynnistin moottorin ennen ja jälkeen äänieristyksen. Molemmilla kerroilla nostin kierrokset melkein 3000 rpm. Minulla ei ollut muuta mittaria kuin korvat miittaamaan äänen voimakkuutta. Tämän korvamääräisen mittaamisen perusteella eristäminen kannatti. Valitettavasti jouduimme lähtemään kotiin ennen koeajoa. Kotona lähdin koirien kanssa kävelemään metsään tuulen suojaan. Mietin koirakävelyllä, että missähän kaikki tutut ja puolitutut ovat. Illalla sitten houkuttelin naapurin miehen saunaan parantamaan maailmaa. Hän on myös veneilijä joten jutut kulkevat tuttua rataa: Veneily, tähtijuoma, kauniinpi sukupuoli... Järjestyksellähän tässä ei ole väliä kunhan puhetta riittä. No juttuhan alkoi hyvin kun hän antoi minulle ennen saunaa Saariston Satamaoppaan
. Tuo opas on kyllä aina selattu hiirenkorville. Saunan jälkeen illalla neitikin oli saapunut opiskelija riennoistaan. Meillä oli tarkoitus seurata yhdessä Euroviisuja, toisin kyllä kävi. jaksoin seurailla niitä hetken vain. Olin todella väsynyt ja tyyny alkoi kutsua minua heti puoli yhdentoista jälkeen. Yöllä teimme kavereiden kanssa hienoja veneretkiä. Unissa onneksi voi matkustella kenen kanssa vaan. Yhden etapin tein veneen vanhan omistajan kanssa ja toisen etapin tein toisen Albatross perheen kanssa. Valitettavasti aamu koitti turhan nopeasti ja retket jäi kesken.

Sunnuntaina aamu alkoi vielä kevään viimeisillä uintivalmennuksilla. Tämän jälkeen kotiin ja ruokailemaan. Iltapäivästä kun hain vaimon ja neidin töistä, kävimme yhdessä venerannassa tervehtimässä kavereitamma jotka saivat veneensä vesille perjantaina. Nyt on kaksi Albatrossia vierekkäin. Meidän Flying Albatross ja heidän Albatross 26. Kyllä heillä on kaunis vene, paljon puuta käytetty kajuuttoihin. Tuli ikävä meidän Nordicia joka oli myös tuollainen puu yläosainen. Olemme nyt sitten kokeilleet nukkumista uudessa veneessämme ja mielipiteemme on tuollaisen puuhyttisen puolella. Silloin kun se on kunnossa eikä vuoda.  Meidän etuikkunoiden suojana on vielä kevytpeitettä ettei sada sisään. Tällä hetkellä saumat kaipaavat uusimista ikkunoiden ympärillä. Odottelemme ikkunoiden uutta tiivistämistä joko itse tehtynä taikka ostettuna palveluna.


Sunnuntai iltakin meni sitten uimahallilla kun neidillä oli taitouinnin kevät esitys. Taas sain tehdä liivatteella kampauksen hänelle. Koulutukseni antaa minulle kuulemma etuoikeuden käsitellä liivatetta. Kuviokellunta ( taitouinti ) näyttää niin kevyeltä että olen sitä itsekin kokeillut. Valitettavasti itse tehdessä noita taitouinti liikkeitä löydän itseni altaan pohjasta.

torstai 21. toukokuuta 2015

Liebster award

Saimme Aava kutsuu -blogin Liebster-award haasteen, johon päätimme tarttua ja laittaa hyvän haasteen kiertämään.



1. Mikä sai teidät aloittamaan veneilyn?
Minut ( Mikko ) sai aloittamaan veneilyn kotimme sijainti meren rannalla. Meillä oli lähes koko lapsuuden vene ( Mini Buster ). Lisäksi teininä aloitin melonnan yhdessä kaverini ja veljeni kanssa. Meri elementtinä on minulle erittäin tärkeä rauhoittumispaikka. Mereltä saan rauhan sekä kesällä että talvella. Vaimo on Vantaalta kotoisin eikä sieltä pahemmin merta löydy. Hän tosi kävi jo lapsena melomassa Helsingissä. Ostimme 90-luvun lopussa ensimmäisen yhteisen veneemme kun ensimmäiset lapsemme olivat pieniä.  
2. Mikä vesillä olemisessa on parasta?


Vesillä olemisessa on rauhan lisäksi paraste se että aina on keskellä luontoa. Täällä voi kokea rauhaa, vauhtia, tuoksuja ja paljon muitakin asioita. Vesillä ei oikeastaan ole kahta samanlaista päivää. 
3. Mikä on mieleenpainuvin kokemuksesi vesillä?
Itselleni mieleen painuvin kokemus vesillä on vaimoni tapaaminen Merimelojien kanoottipoolo harjoituksissa. Toinen erittäin mieleenpainunut tapahtuma oli vuoden 2013 " Suuri Meriretki ". Tämän retken teimme oman ja kaveri-perheen kanssa. Kyseessä oli meille kummallekin perheelle ensimmäinen pidempi veneretki. Olimme kyllä retkeilleet samoilla vesillä aikanaan kanooteillakin.  
4. Lempiruokasi veneretkillä (maissa tai vesillä ollessa)?



Veneellä retkeillessä eräs ruoka on noussut viime vuosina yli muiden. Kyseessä on hampurilainen eri variaatiolla. On kanaburgeria, kasvisburgeria ja jauheliha- / kokolihaburgereita. Tietenkin fetasalaattikin maistuu todella hyvältä. Sekä kaikki grilliruokakin katoaa kyllä nopeasti " tuulen suojaan ". Jälkiruokana merellä usein ovat letut. Näiden paistaminen on ohjelmanumero. Lettujen kääntäminen heittämällä kuuluu asiaan.
5.Joko rantautuminen sujuu ilman stressiä? 
Stressi, mitä se oikein on? No, todellisuudessa stressin tila on suhteessa keliin sekä rantautumispaikkaan. Normaalilla tuulella ja tuttuun rantaan tullessa ei stressiä esiinny. Nyt olemme tällä uudella veneellä harjoitelleet oman kotilaiturin lisäksi rantautumista laituri / poiju yhdistelmällä ilman stressiä. Seuraavaksi pääsemme kokeilemaan ankkuri / laituri yhdistelmää ja lopuksi aivan oikeaa luonnon rantaa. Stressiä ei esiinny kunhan muistaa ettei rantautuessa saa olla kiire mihinkään. Emme ole käyneet missään " Hyppää vaimo p*****e "-kurssia. 
6. Lempikohteesi, jossa olet siis jo käynyt?



Meidän lempi kohde on Modermagan Tammisaaren kansallispuistossa. Löysimme tämän paikan työkaverin vihjeen perusteella 2013. Ensimmäistä kertaa vieraillessa saimme onneksemme "luotsin" avuksi. Isomman veneen herrasmies oli jollalla liikkeellä ja ohjasi meidät kivien ohitse. Saman olen minäkin jo päässyt tekemään. Viime kesällä veimme samaan paikkaa toisen kaveri perheen ja ajoimme edeltä satamaan jolloin heidänkään Albatross 26 ei tarvinnut käydä kiviä kolistelemassa. Valitettavasti kaikki eivät tiedä pinnan alla olevista kivistä joten olemme nähneet myös Nimbus 26 veneen kipuamisen kiville. 
7. Kohde, jonne haaveilet pääseväsi?
Haave kohteena voisi olla Ahvenanmaan saaristo. Pidämme kotoisesta Itämerestä. Toinen paikka joka kiinnostaisi olisi Kroatia josta vuokraisimme isomman purjeveneen kipparilla.
8. Oletko enemmän meri- vai järvi-ihminen?
Vuohijärvi

Itämeri
Ehdottomasti meri-ihminen. Itse olen asunut lähes koko ikäni meren läheisyydessä. Kalastellut, veneillyt, uinut, melonut ja tehnyt lähes kaikkea meressä. Kyllä järvikin on kaunis appiukon mökillä vieraillessa, mutta meri on aina ykkönen.

9. Unelmiesi purjevene/moottorivene?
Minun ja lastemme unelmien vene on Lagoon 52 katamaraani. Tiedämme ettei se ole kovin realistinen haave. Toisaalta ajamme nyt yhdellä haave veneistämme Flying Albatrossilla. Tätä venemallia olemme " kuolanneet " vaimon kanssa varmaan reilun 10-vuotta messuilla sekä vesillä.
10. Heikkoutesi?
Oma heikkouteni on mahdoton haaveilu kaikesta veneilyyn liittyvästä. Lisäksi kaikenlainen kirjallinen tuotos on vaatinut aina voimia ( ei blogin kirjoittaminen ). 
11. Vahvuutesi?
Vahvuuteni on tasainen luonteeni ja usko yleiseen hyvään. Selviän stressaavissa tilanteissa todella hyvin.

Ja sitten 11 kysymystä seuraaville blogisteille:
Mikä sai teidät veneilemään?
Miksi blogin kirjoittaminen?
Unelmiesi paikka viettää rauhallista hetkeä? 
Mieleen painuvin hetkenne vesillä?
Merellä, järvellä vaiko maissa?
Yksin, kaverin kanssa vaiko perheen kera?
Tulevan kesän haave kohde?
Lempi ruoka / juoma kesälomalla?
Kevät, kesä, syksy vai talvi?
Kirja vai netti?
Millaisia blogeja luet?

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tervetuloa ja näkemiin

Helatorstaina oli tuulinen, lähes myrskyinen päivä. Meillä oli tarkoitus viettää aikaa merellä tällöin, mutta ilman herra päätti toisin. No onneksi meillä oli vaihtoehtoinen tapahtuma tiedossa. Millenium Falcon ( Scand 27 ) on vaimon siskon perheen uusi jäsen ja ensimmäinen vene. Kyllähän sitä on kaimani koko kevään rapsutellut ja rassanut sieltä ja täältä. Talvipressun alta siis paljastui todella erilainen vene kuin sinne oli aikanaan mennyt. Tämän totesi myös edellinen omistaja. Saimme siis tuon kipon laskettua veteen. Ja laskijanahan tietenkin toimi aina luotettava Kuljetus Karttunen.

Minulla on sellainen jonkin verran rajoittunut ajatusmaailma. Tällä kertaa sanoin etten itse ota kevään ensimmäiselle venereissulle lapsia mukaan. Itselläni on käynyt useampi lähes ikävä tilanne tällaisella vesillelasku keikalla. Kerran halkesi vanhan veneemme moottorin kansi Suomenojalta lähtiessä ennen omaa satamaa. Toisen kerran veneen akseli irtosi akselikupista moottorin päädystä. Onneksi aina on ollut avuliaita kanssa veneilijöitä. No niinhän tälläkin kertaa sitten kävi, että käytimme muiden veneilijöiden apua ,kun moottori kuumeni liikaa. Saimme koeajon jälkeen viimeiset sata metriä hinaus kyyditystä. On se mukavaa saapua satamaan veneellä, vaikkakin ilman moottoria.

No konehan saatiin kuntoon ja pääsimme lähtemään lauantaina ensimmäiselle veneretkellemme. Päivä meni veneitä varustellessa. Ja taas siis auto tuli täyteen tavaraa, vaihteeksi. Tuonne Albatrossiin mahtuu kyllä liikaa tavaraa mukaan. Löytääköhän niitä kaikkia sieltä edes kesän aikana.  Ajoimme peräkkäin Svinön kanavan kautta kohti Stora Herrötä. Kanavan kohdalla  kohtasimme myös Merivartioston PV... joka odotti kioskin laiturissa.
Kuva: M. Salonen paikka Millenium Falcon
Vaimon siskon veneen he päästivät ajamaan ohitse, mutta käsi nousi pystyyn meidän pysäyttämiseksi. Pitkä puhallus pilliin, kiitos: sain kuulla heiltä. Nollaahan tuo mittari näytti, kuten aina veneellä tai autolla ajellessa kuuluukin olla. Seuraavaksi pyysivät nähtäväksi sammuttimia, onneksi olin huollattanut ne samalla kun katsastin veneemme. Juttelimme niitä näitä samalla ja sen takia pyysivät nähtäväksi veneen rekisteriotteen. Sekin oli kyllä mukana, tosin vielä piilossa. Hetken etsittyämme löysimme sen takakajuutasta kassista. Kaikki kunnossa ja saimme jatkaa matkaa.
Saareen päästyämme laitoimme grilliin tulen ja paistoimme meille grillipihvit, kermaperunat ja täytetyt herkkusienet. Kylläpäs ne maistuivat maukkailta Stora Herrön korkealla kalliolla olevalla ruokapaikalla. Sieltä oli hyvä katsella kauniita maisemia ja alapuolella olevia veneitä. Lopulta menimme veneelle ja laitoin Wallaksen pöhisemään. Olimme hankkineet meille ja tuohon Scandiin palovaroittimien lisäksi häkävaroittimet. Nyt uskalsin käyttää lämmitintä pitkään. Jätimme Wallaksen päälle koko yöksi. Majoittauduimme kaikki keulakajuuttaan. Minä ja vaimo keulapunkkaan, poika ruokapöydän ääreen ja koirat lattialle. Poikahan nukahti melkein heti, kun sai päänsä tyynyn lähelle ja koirat  sammuivat myös pikaisesti. Me aikuiset siirryimme lasillisille naapuriveneeseen. Meidän mieleen tuli selkeästi jokin vanha Ruotsin-laiva. Heidän Wallas pöhisi kuten laivan ilmastointi ja oli sopivan hämärää, olikohan muutama disco valokin...
Muutaman skoolauksen jälkeen hipsimme takaisin veneeseemme. Täällä oli vieläkin mukavan lämmintä, kytkin lämmittimen puolelle teholle ja sukelsin makuupussiin.

Aamu alkoi vasta 6:30 koirien ulos viennillä, jonka jälkeen pääsin jatkamaan uniani. Aamupalaa aloimme nauttia puoli ysin jälkeen. Sitten hetki ulkoilua, joka päättyi kiireeseen. Olimme sopineet tapaamisen klo 13 omaan satamaamme. Ajoaikaa jäi niukalti. Tuli ainakin testattua nopeus ja moottorin kunto. Painelimme menemään 11 solmun vauhtia ja olisi päässyt vielä nopeampaakin.

Satamassa oli vastassa kaverini leski ja lapset, kaverin vanhemmat ja lesken isä sekä sisko. Toki kaverinikin oli läsnä, konkreettisesti vain uurnassa. Minulle oli kunnia asia saada toteuttaa kaverini pyyntöä. Hän toivoi pääsevänsä viimeiselle ajelulle omalla veneellään, muttei pää ulkona eikä kuskina. Suuntasimme siis kohti Miessaaren selkää ja kaupungin osoittamaa tuhkan sirottelu paikkaa. Tällä kertaa ajoin rauhallisesti noin viittä solmua. Tänne päästyämme sirottelimme hänen tuhkansa mereen ja heitimme perään ruusun terälehtiä. Nyt hän on toivomassaan paikassa. Kaverini poika, kummipoikamme, totesi tässä taannoin seuraavasti: " Nyt voin aina meressä uidessani uida isän kanssa". Itsekin taidan merellä liikkuessani viettää aikaa kaverini kanssa ja jutella hänelle. Tuhkan sirottelun jälkeen jatkoimme suunnitelmien mukaan pitämään hänen toivomaansa ateria hetkeä. Paikaksi valikoitui Vasikkasaari. Täällä grillasimme maissia, makkaroita, nakkeja, kasviksia, nugetteja. Näiden lisäksi tarjolla oli täydellisiä graavilohileipiä, sämpylöitä, juustoja ym. Juomana oli kahvia, erilaisia limuja, kaakaota, maitoa. Ja jälkiruoaksi oli myös paljon vaihtoehtoja.... Hienoa, että ilma oli tänään kuten kesällä. Todella kaunis ja vaikuttava tilaisuus oli tämän päiväinen.



Kaiken kaikkiaan oli hieno ja vaikuttava viikonloppu.