Paluumatka alkakoon

" Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."

Kipparinnan kesäflunssa alkoi pahentua ja matkamme kääntyi hiljalleen kohti kotia. Borstö oli jo menomatkalla ohi ajaessamme katsottu paikka. Lisää kiinnostuvuutta lisäsi kun saimme reissullamme kuulla kehuja paikasta. Satamassa oli hieno laituri ja Kipparinna ajoi siihen nätisti. Valitsimme laiturin päästä paikan heti grillikatoksen edestä. Heti kun meidän nuoriso oli koirien kanssa pienellä jaloittelutauolla he löysivät heti kyyn.

Saarella on paljon käärmeksiä kun oikein näimme toisenkin kyyn grillikatoksen vieressä.

Borstön luontopolku kierrettiin ja katseltiin kalastajakylää ihaillen. On kyllä käymisen arvoinen paikka. Lähes pelottava laivan keulakuva odotti katsojia korkealla kalliolla.

Seuraavaksi lähdimme sinne minne jo aiemmin ajattelimme menevämme eli Vänöön. Nyt aurinko hellii venekuntaamme eikä tuulesta ollut harmia. Matkasimme tänne väylien ulkopuolelta ja ihastelimme rauhallista luontoa.

Satamassa oli hyvin tilaa sinne saapuessamme ja saimmekin Family Cruiserimme laiturin sisäpuolelle lähelle rantaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen lähdimme kauniiksi kehutulle rannalle.  Matkalla on komea kappeli. Alunperin kappeli on 1600-luvulta ja nykyinen on rakennettu 1975.

Uimaranta on hiukan kaukana venesatamasta mutta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Hiekkaa ja kalloita ihan riittämiin. Vesi ei valitettavasti ollut kovin kuumaa ja itse kävin lähinnä pikaisella uinnilla. Kipparinnan flunssa vain pahentui päivä päivältä eikä hänen uinnista tullut mitään.

Koirillakin oli lämmin kakun kiersimme luontopolkua. Blondimme hoiti jäähdytyksen menemällä kellumaan kuralätäkköön. Pari päivää täällä meni todella nopeasti ja poikkesimme mielellämme uudelleen. Teineille oli parasta kun netti toimi hyvin sekä sähköä sai riittävästi.

Matkamme jatkui täältä kohti kotia. Seuraava pysähdys olisi Kipparinnan vastustelusta huolimatta heinäkuinen Hanko.

Ulapan laidalla ja nummen laidalla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaamissä kukat kauneimmat luo aina loistettaansiellä huolet huomisen voi jäädä unholaanOi jospa kerran sinne satumaahan käydä voisniin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla poisvaan siivetönnä en voi lentäävanki olen maanvain aatoksin mi kauas entääsinne käydä saan"(Reijo taipale)

Matkamme piti jatkua Vänöön mutta, matkan kohde vaihtui matkan varrella. Ei tuuli haitannut matkantekoa joten päätimme jatkaa matkaamme Jurmoon. Aallot ei keinuttaneet venettämme vaikka sade antoikin raikkaan suihkun ennen satamaan pääsyämme. Tarkoitus olisi olla täällä pari yötä joten olimme tyytyväisiä kun saimme veneemme laiturin alkupäähän. Kyllähän tuo sininen runko ja mahonki yläosa erottuu massasta.

Paikkana Jurmo on todellakin koskettava. Aito saaristolaispaikka jossa merta silmän kantamattomiin. Kävimme kävelyllä molempina vierailu päivinä. Ensimmäinen päivä oli vain lyhyempi kävely sataman läheisyydessä. Kävelimme katsomaan maisemia juhannussalon vierelle. Täältä aukeaa maisemat esteettömästi ympäri saarta ja ulapoita. Veneemme teini jäi potemaan kesäflunssaa veneeseen. Ilmeisesti sosiaalinen media toimi edes auttavasti.... Netti olikin meidän teinien kriittinen asia kun merellä liikuimme. Itselle olisi riittänyt ihan pienempikin määrä dataa.

Sataman kauppa oli hyvin varustettu ja siellä vierailimme useamman kerran. Leipää, suklaata ja muitakin tarpeellisia asioita tuli poimittua kaupasta veneelle. Samalla otimme kaupan vierestä "pöntöllisen" vettä juotavaksi. Täällä oli myöskin toimiva septi jota tuli käytettyä lähtiessämme.

Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään hiukan pidemmälle saaaressa. Matkalla törmäsimme erikoisiin eläimiin jotka olivat melkoisen tuttavallisia. Poikamme seisoi paikoillaan ja kuvasi kamerallaan maisemia sekä eläimiä. Ihan ison matkan päähän oli seisahtunut. Eläimet ilmeisesti pitivät poikamme kuvaamisesta ja tulivat aina vain lähemmäksi. Eräs jopa pyrki hyppäämään reppuselkään.

Olenko tullut keski-ikäiseksi kun kirkot on alkaneet kiinnostaa? Toki olen ihan pikkupojasta lähtien joutunut / saanut nähdä kirkkoja paikoissa joissa olemme vierailleet. Äitini kuljetti meidät aina tutustumaan kyseiseen historiaan. Nuorempana sitä ei arvostanut mutta nykyisin matkoilla käymme katsomassa erilaisia kirkkoja ja kappeleita. Nykyinen Jurmon kappeli on peräisin vuodelta 1846.

On tämä hieno saari ulapan laidalla. Salpausselän jatkeena tosiaan hiekkainen ja kivinen paikka. Hassua olla täällä kun usein olemme salpauselän toisessa päässä mökillä.

Onneksi keli alkoi hiljalleen lämmetä ja lähdimme aamulla kohti uusia lämpimiä seikkailuja.

Hiljalleen hyvällä saundilla eteenpäin

Reissumme eteni uuteen jazz kohteeseen. Päädyimme Taalintehtaan satamaan jossa olikin menossa Baltic Jazz tapahtuma ja satama näytti tuskaisen täydeltä. Pihainen puhelu satama toimistoon toi meille paikan ihan altaan päädystä. Paikan näyttäjät toimivat todella hyvin. Tällainen palvelu on todella hienoa ja jopa siitä voisi jopa maksaa hiukkasen satamamaksun muodossa. Ja mikä parasta hyvä jazz raikas satamassa.

Yksi syy tänne pistäytymiseen on rehellisesti sanoen pyykkikoneet, ruokakaupan ja "pitkä ripainen ". Edellisen vierailun jälkeen tänne oli ilmestynyt kunnolliset pyykkikoneet. Pesimmekin kaksi koneellista pyykkiä. Nopeita koneita ja tehokkaita kuivausrumpuja käytti mielellään ja samalla sai pestyä tiskit miellyttävässä ja ympäristö ystävällisessä paikassa. Saunan kautta nukkumaan ja aamulla ostoksille ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan.

Taalintehtaalta siirryimme Södra Benskäriin suojaisaan lahteen. Tämä taitaakin olla tämän reissun ensimmäinen luonnon satama.

Meille jo eräältä retkeltämme tuttu paikka oli lähes tyhjä muista veneilijöitä. Edellisellä kerralla oli useampi purjevene redillä yötä. Nyt vain muutama vene oli rannassa. Toki osa purjehtijoistakin saa keulan rantaan ilman kölin kolinaa... Lämpö ei kuitenkaan vieläkään häirinnyt meidän retkeä, onneksi tuuli tajusi olla kiusaamista meitä. Täällä meni mukavasti pari yötä kun ei tarvinnut pelätä hupiakun tyhjentämistä. Juuri tällaisia luonnon rantoja varten ostimme Aurinkopaneeleita veneemme katolle. Kun aurinko vain paistoi vähäsen olivat hupiakut täynnä.

Ja täältä starttasimme keulamme kohti Vänöä lähes tyynessä kelissä. Emme kuitenkaan päässeet Vänöön vaan päädyimme jonnekin täysin eripaikkaan. 

Ja taas tämä on kirjoitettu paljon tapahtuneen jälkeen.

No, mitäs sitten....

Suomen kesä on ollut tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Ei ole lämpöä riittänyt liiemmälti tänä kesänä. Tuulta sen sijaan on enemmän kuin pieni moottoriveneilijä kaipaisi.

Rosalasta siirryimme Öröön joka ei todellakaan ole kaukana. Olemme olleet Örössä kerran aikaisemminkin, sinä kesänä kun saari aukesi yleisölle. Nyt tämä oli yksi eniten meidän veneessä odotettu kohde. Samalla satama toimi meillä suurten tuulien aikana suojaisana kohteena.

Lasten kanssa kiersimme molemmat merkityt luontopolun. Tosin ensimmäisenä päivänä punaisen ja seuraavana sinisen lenkin. Ja kannattihan kiertää. Vaikka tuuli piti meteliä merellä niin ei ollut  kylmä luontopolulla. Pitkä ja lyhyt ikävä ovat varmasti olleet hyvin kuvaavia nimiä varusmiesten mielestä. On siinä ollut kulkemista vaikka syysmyrskyn aikana. 

Ensimmäisen käyntimme jälkeen oli saarelle ilmestynyt riippusilta. Melkoisen jännittävä paikka nuorukaisillemme sekä koirillemme. Myös saaren luonto on aivan uskomaton. On paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.

 Poikamme tutkii paljon luonnon asioita. Pistää välillä meille vanhemmille pahoja kysymyksiä. Onneksi hän selvittää ne melkein aina itse ja kertoo sitten kasvista tai eläimestä tiedot meille vanhemmille. Toki itsekin minä ja Kipparinna tiedämme paljon luonnosta ja luonnon antimista. Merikaalia olemme päässeet jopa maistamaan ja maku olikin erittäin hyvä. Toki nyt emme keränneet mitään luonnosta.

Illat menivät Örön hyvässä saunassa lämmitellessä. Kaikki muut venekunnastamme kävivät uimassa mutta minulle riitti vain pikainen kastautuminen jääkylmään mereen. Yön tuulet saivat pauhata rauhassa kun tiesimme veneemme pysyvän turvallisesti paikalla. Ja yöllähän siis tosiaan tuuli vähintäänkin riittävästi.

Nämä siis tapahtuivat heinäkuun alussa.... Merellä tämä netti ei aina toimi

Matka jatkukoon...

Kyllä kesällä tai lomalla on mahtavaa. Saamme kulkea merellä kavereiden kanssa tai ilman kavereita. Elisaaren jälkeen siirryimme saaren toiselle puolen,Gölisnäsiin. Mukavasti kaikilta tuulilta suojainen satama tarjoaa saunan ja sähkön vain pienellä kululla, laituripaikka maksu on vapaaehtoinen.

 Olemme olleet Gölisnäsissä muutaman kerran ja tällä kertaa löysimme järveen uimaan. Mahtava paikka ja melko lämmin vesi. 
Illalla kävimme lenkkisaunassa kuuntelemassa vakio kävijöiden tarinoita. Tässä satamassa on aina useita lähes kalustoon kuuluvia venekuntia. Silti tänne ovat tervetulleita kaikki veneet koostaan riippumatta. Meillä
oli pieniä sähköaskareita veneellä ja saimmekin apua töihimme naapuri veneestä .

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti länttä. Kipparinnan kanssa keskusteltiin paikasta ja päädyimme tuulisena päivänä Tammisaareen. Pikainen kaupassa käynti, pitseriasta pitsat veneelle ja rauhallinen ilta lasten kanssa pelaillessa. Aamulla sauna ja sitten suuntasimme suihkun raikkaina merelle.

Päivällä meri oli tyyni ja liikennettä ei ollut

suuriakaan määriä. Ajatuksena oli mennä yöksi Hiittisen alueelle ja mahdollisesti jopa Hiittisen kaupan laituriin. Pikaisella netin selailulla emme saaneet tietoa paikasta ja pyrimme soittamaan sinne matkamme aikana. Emme saaneet ketään kiinni joten menimme turvalliseen Rosala TB Marin satamaan.

Yllätys oli suuri kun kauppa oli suljettu. Satamamaksu maksettiin viereiseen huoltamo on. Maksu 15€+5€ (sähkö) on kuitenkin ihan kohtuullinen. Huoltamoon on tullut elintarvikekioski josta saa tarvittavat elintarvikkeet.

Aamulla päätimme vuokrata pyörät ja käydä

tutustumassa saareen. Äitini on aikanaan kehunut Hiittisen kirkkoa kauniiksi joten pitihän se itsekin käydä toteamassa. Olemmeko tulleet keski-ikäisiksi kun tällainen meitä kiinnostaa. Saimme pyörien kanssa kartan ja vinkkejä leipomosta ja panimosta.
Matka venesatamassa Hiittisen kirkolle ja kaupalle on noin 9.5km. Matka meni polkupyörällä joutuisasti ja näki tätä kaunista saarta eri silmillä kuin veneillessä.

Onneksi emme menneet veneellä kokeilemaan yöpymistä kaupan laiturissa. Paikka on hiukkasen kärsinyt ja ajan hammas on puraissut laituriin. Ilmeisesti monessa paikassa mietitään kannattaako enään tarjota vierasvenelaituri palveluita.

Takaisin pyöräillessä poikkesimme suositusten

mukaan toiselle tielle. Löysimme itsepalvelu periaatteella toimivan kioskin jossa oli tarjolla munkkeja, leipää, mansikoita jne. Vielä kun olisi voinut maksaa käteisen lisäksi Mobilepay llä niin kauppa olisi käynyt isommin.
Kaiken kaikkiaan kyllä täällä Rosala TBllä kannattaa edelleen pysähtyä vaikka palvelut ovat satamassa vähentyneet.

Suuri meriretki numero seitsemän

Vihdoin, lopultakin, jo oli aikakin jne..... Olemme saaneet veneemme siihen kuntoon että, voimme kellua rauhallisesti loma matkalla.

Veneen kuntoon laittaminen oli tänä keväänä lähes liian suuri haaste töiden ohella tehtäväksi. Onneksi Kipparinna on ollut apuna ahkerasti. Nyt kuitenkin pääsimme kavereiden kanssa liikenteeseen. 

Talven aikana rakentamani avotilan penkki

pääsi heti käyttöön. Kipparinna ja meidän "blondi " ottivat penkin omakseen. Kuulemma on sopivan kokoisia nuo penkit. Penkillä istuivat Espoo - Elisaari matkan aikana kaikki mukana olleet ihmiset ja koirat. Ja laatikoihin on saanut menemään uskomattoman määrän kenkiä ja kaikkea tarpeellista tavaraa. Lisäksi nyt meidän arempikin koira pääsee kulkemaan omatoimisesti veneeseen sisälle tai takaisin kannelle jos julmat ihmiset ovat käskeneet hänet sisälle.

Elisaareen saavuttuamme oli satamakonttorissa muistutuksena Markus Maulavirran mainos. Olen pitänyt hänen tavasta tehdä ruokaa. Jo nuorena miehenä kun olin itse ravintola-alalla oli nimi kovin tuttu. Nyt hän tekee Elisaaressa ruokaa, mahtava juttu. Kannattaa käydä syömässä hänen herkullisia ruokia.  Markus Maulavirran ja luonnon yhteys toimii täällä hyvin.

Olemme useana vuotena aloitelleet veneilyämme pysähtymällä yöksi tai pariksi tänne rauhaan. Nyt mahtuisi meidän lisäksemme kyllä paljon veneitä satamaan. Kuulemma heinäkuun alusta on vilkkaampaa. Meille tämä rauha sopii hyvin. Toki tykkäämme myös täydemmästä satamasta. Silloin on enemmän haaveiltavia veneitä.  Nyt oma aikani meni varustellessa venettämme.

Kipparinna kävi maanantaina hakemassa minulle Garmin plotterin jonka sain asennettua täällä Elisaaren satamassa samalla kun perhe vaelteli saaren luontopolulla. Luonto olisi kyllä minuakin vetänyt puoleensa. Silti tämä ratkaisu veti suun hymyyn. Nyt ei tarvitse "tapella" lasten kanssa tablettien karttaohjelmista.
Saa nähdä minne matkamme meidät tänä kesänä vie... Voitte ehdotella meille luonnon satamia tai muuten vaan hienoja kohteita Hangosta  Maarianhaminaan. Olemme lauantaihin saakka Tammisaaren kansallispuiston hujakoilla

Joko olisi aika hellittää.....

 H-hetki lähestyy. Ja nyt tarkoitan sitä että, pääsemme laskemaan veneemme vesille. Paljon olemme tehneet ja mielestämme olemme onnistuneet hyvin tekemisiemme kanssa.
Yksi lomaan valmistautuminen on veneen täyttäminen ruoalla. Tänä vuonna päätimme ostaa kuivaruoat ja paljon muutakin Fiksuruoka nettikaupasta. Ruoka on halvempaa eikä tässä tarkoituksessa ole merkitystä tuotteiden päiväysten kanssa. Pienennämme näin osaltamme hävikki ruoka kasaa.... Hienostihan tuo palvelu toimi. Muutaman päivän kuluttua tilauksesta ruoka oli haettavissa lähi R-kioskilta. Kipparinna on ollut viikon töissä ja pois kotoa niin yllättyy toivottavasti iloisesti.... tai sitten käsky käy, kerää kaikki pois sohvalta siinä pitää mahtua istumaan.

No, onhan sitä keväisen lakkaamisen ohella tehty muutakin. Halusimme veneemme rungon vastaavan kauniin lakkapinnan kosiskeluun paremmin. Siispä päätimme kiillottaa sinisen osan. Family Cruiserimme runko oli hiukan auringon haalistama joten kiillottamiselle oli tarvetta. Mirka tuotteet oli meidän ratkaisu joka valkeni tutkimalla tarjontaa. Paljon työtä sekä hikeä ajan lisäksi rungon kiillottamiseen meni. Silti se todellakin kannatti. Onneksi sain neuvoja monelta taholta. Välillä meinasi usko loppua tämän kiillotus työn aikana. Nyt voin seistä parin metrin päässä veneen rungosta ja pelailla itseäni. Olen minä komea, vai venekö se komea on? Nyt on pakolliset asiat tehty ennen veneen vesille laskemista. Mutta tekeminen ei lopu ennen lomareissua. Ehei, veneeseen pitää saada koneen käynnistämisen lisäksi kaikki varusteet lomamatkaa varten. On patjaa, vaatetta, varustetta jos jonkin moista.....

Esco / Heater.fi on ollut kyllä suuri apu kun olen etsinyt veneeseen aurinkopaneelia, akkua jne. Nyt hän olikin satamassamme korjaus hommissa. Onneksi meillä on viime vuonna uusittu lämmitin joten uskon sen toimivan tämänkin kesän moitteetta....

Poikkesin alkuviikosta  Suomenluonnonmaalit.fi kaupassa. Täältä kävin ostamassa pensseleitä, lakkaa jne ja samassa yhteydessä ostin Venemaalit.fi kaupasta Venezziani maalia kajuuttojen katton ja Hempel myrkkymaalin veneen pohjaan. Lakkaa menee vielä vähän avotilan uusien laatikoiden/penkkien  ja nimikyltin viimeistelyyn. Ja onhan se hyvä olla lakkaa mukana vesilläkin.