Mainos

tiistai 11. joulukuuta 2018

Hiljaa hyvä tulee, vai tuleeko?



On hetkiä jolloin on rauhoituttava ja on hetkiä jolloin tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Nyt ajoittain on päässyt hetkeksi rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Olen löytänyt iltoihin uuden ajanvietteen. Venemestari-lehti on tarjonnut mieluisaa luettavaa sekä sopivasti virikkeitä iltaan ja omia sieltä löytynyt ajatuksia Leaninamme varusteiden päivittämiseen.



Meillä venyi oman veneemme peittäminen talven tuiskujen alta pois. Monia erilaisia ” tekosyitä ” on löytynyt minulta. Vaihdoimme keväällä veneseuraa ja nyt tietenkin vaihtui myös telakointi paikka. Edelliseen telakointipaikkaan keväällä jäi viime talven palvelleet peitteen kehikot. Eli sain vierailla puutavara kaupassa ennen kuin sain levittää peitteet päälle. Eihän se tietenkään liian helppoa ollut. Kipparinnan kanssa yhdessä mietimme uudelleen miten tuo kehikko rakennettaisiin... Keväällä siellä puitteiden alla olisi hyvä olla tilaa kaikelle kevään askareelle. Eli pitäisi jättää tilaa mahongin rapsuttamiseen ja lakkaamiseen. Lisäksi pitäisi olla myös tilaa kiillottaa veneen kyljet kesää varten.

Rakensimme kannelle uudet kehikot joiden reunat tulevat riittävästi veneen reunojen ulkopuolelle ja ovat myöskin riittävän korkealla tällaisen jässikän työskentelyä ajatellen.  Toivottavasti tämä rakennelma olisi moni vuotinen ja selviäisimme pelkästään kurkihirren irroittamisella ja kiinnittämisellä vuosittain. Meidän satamassa veneiden päällä tulee olla vaaleat peitteen ja meidän vanha paksu peite on tietenkin vihreä. Tämä taas pakotti meidät kauppaan peiteostoksille. Järkeväähän olisi ollut ostaa kunnollinen paksu peite mutta, rahalla on aina monta ottajaa.... Ehkä saamme hankittua sellaisen peitteen seuraavalle kaudelle. No, peitteitä leviteltiin ja rakennelmia testattiin moneen kertaan. Ja ainakin nämä kuluneet viikot ovat osoittaneet rakennelmien kestävän hiukan tuulta ja märkää lumentapaista painoa pressujen päällä. Toivottavasti kestäisi koko kauden...
Kipparinna on tänä vuonna ollut todella ahkera tässä veneen talvehtimiseen laittamisessa. Hän piti huolen siitä ettei veneeseen jää mitään turhaa. Kaikki pakattiin mukaan kotiin. Useimmat kovat esineet pistettiin kannellisiin laatikoihin ja kaikki patjat kävivät kotona saunassa ennen varastoon laittamista. Verhot, matot ym. pestiin ja kuivattiin ennen varastointia.  Nyt kun veneemme on valmis nukkumaan viatonta talviuntaan niin meillä ihmisillä on jo kovaa vauhtia muodostumassa erilaisia listoja kaudelle 2019.

Kipparinnaa taas saan "syytää" listojen aloittamisesta. Hän vaatimalla vaati minua kirjaamaan ylös asioita joita olisi kiva saada tehtyä ennen vesille laskemista. No, arvaatte varmasti listan kasvaneen melkoisen pitkäksi. Osaan kohdista laitettiinkin 5-vuotis suunnitelma ettei kävisi taloudellisesti liian vaativaksi.

Kun lista oli tehty ja tavarat siirretty autoon kotiin menemistä varten olikin viimeisen asian vuoro. Avasimme lähes kaikki lokerot, kaapit ja piilot jotta niissäkin kiertää ilma eikä hometta pääsisi muodostumaan. Nämä on laitettava vielä ennen joulua hetkeksi kiinni. Tarkoitus on nauttia veneessä kupponen kuumaa glögiä




tiistai 20. marraskuuta 2018

Tukevasti rantaan...


Viikko pari takaperin sitten oli päivä jolloin veneilykautemme sitten virallisesti päättyi. Olimme sopineet veneen nostamisen kello kahdeksitoista ja paikalla olimme jo ennen kymmentä. Kipparinna aina välillä huomauttaa minua turhan aikaisesta valmistautumisesta tapahtumiin. No, nyt sitten ehdin laittamaan Leaninalle pukit valmiiksi, kaivamaan esille viime vuoden telakoitumis kuvan ja käynnistää veneen. Kipparinnatuli sitten avuksi laituri toimintoihin. Puuskainen tuuli teki lähtemisestä mielenkiintoista. Yksin lähtiessä olisi voinut tulla jopa hiki. Onneksi nostamispaikan laituriin oli mahdollista rantautua tuulen yläpuolelle jolloin tuuli vei meidät rauhassa laituriin. 
En seurannut ollenkaan kelloa tässä työskennellessä ja olin valmis nostamaan veneen heti ylös. Pieni tihkusade ja puuskainen tuuli yhdessä tekivät ilmasta kurjan oloisen. Ei mennyt aikaakaan kun saatamme portille saapui ensin veneenpesu auto ja heti perään Kuljetus Karttunen. Karttunen on nostanut veneelle aina, paitsi silloin kun veneelle oli Porvoossa. 
Miehellä on ilmiömäinen muisti mistä mikäkin vene pitää nostaa ylös ja mitä nostoon vaikuttavia juttuja veneessä on. Family Cruiserissa on pohjassa pienet vakuuttavat ”siivet” joita hän automaattisesti varoi. Liinat pohjan alle ja vene ylös. Sekä Karttunen että veneen pesivä sanoivat pohjan olevan yllättävän puhdas. Liekö kestämme ajelut pitäneet pohjan puhtaana vai satamamme Espoonlahdella…
Kun aloimme sovitella Leaninaa pukeille niin totesimme sataman olevan kallellaan. Tämä vaatikin sitten pukkien säätämistä kohdilleen jotta vene tulisi suoraan eikä jäisi kallelleen. 

Nyt pääsi veneen pesijä toimeen. Runko puhtaaksi harjalla ja vedellä. Itse hoidimme sitten pohjan viimeistelyn. Nyt on näiltä osin kaikki valmiina veneilykartta 2019 varten. Toki tähän jäi vielä paljon jäljelle ennen rakkaan talvehtimista. Pitäisi rakentaa talvikatos jonka alla mahtuisi tekemään lakan rapsutteluja ja lakkaus töitä. Veneen sisältä on puhdistettu melkoisen hyvin tavarat pois ja pintoja vielä voisi pyyhkiä kertaalleen ennen pakkasia. 





sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Joko olisi aika? Vai vieläkö olisi haluja jäljellä... Veneillä


Hän on mukava, mutta ottaa helposti nokkaansa...joka muuten on hyvin sievä!- ( Asterix ja Kleopatra ) "

Lokakuun viimeisiä viedään varsin kauniilla ilmalla. Ihan pakkasen puolelle ei tänään ole päivä vielä mennyt satamassamme, Onneksi... Veneen nostaminenkin on jo varattu. Kuljetus Kartunen tulee nostamaan veneemme kuten aina ennenkin. Onneksi sataman vaihtaminen ei vaikuttanut tähän meidän luottoammattilaiselta saamaan palveluun.

No, nyt paistaa aurinko eikä tuuli kiusaa meitä. tämän takia on aika jo valmistautua tulevaan talveen. Veneemme masto olisi saatava pois tieltä ennen itse rakkaan veneemme nousemista talviteloille.

Satamasta oli aivan pakko päästä pyörähtämässä laitureiden ulkopuolelle. Ei liikaa mutta sillain, että voi sanoa olleensa "veneilemässä". Eihän siellä turhan lämmintä ollutkaan vaikka uusi Planar-lämmittimemme puhalsi lämmintä veneeseen. Ajan pääsääntöisesti aina kun mahdollista oma kuuppa ulkona. Nyt tämä pieni pyörähdys laittoi oman nokkani vuotamaan vuolaana. Äkkiä siis takaisin rannan tuntumaan ja keskittymään edessä olevaan tehtävään. Nyt kyllä oikeasti teki mieli mennä retkelle lähisaaristoon. Olen lukenut kateellisena toisten veneilijöiden päivityksiä joissa porukka on viettämässä viikonloppua saaristossa. Pitäisikö itsekin siirtää tulevaa veneen nostamista viikolla eteenpäin?

Maston kaatamiseen saimme Kipparinnan kanssa apua vanhalta naapuriltamme, reipas meripartiolainen oli "aina valmiina" kuten kunnon partiolainen on pyynnön käydessä. Saimme kyllä häneltä osaksemme pientä suunsoittoa maston koosta ja purjeestamme. Ovat ilmeisesti pieniä verrattuna heidän lippukunnan veneeseen. Pienuudesta on omat etunsa. Maston kaataminen ja siirtäminen talvisäilöön onnistuu omin avuin helposti.
Kipparinna onkin jo tottunut tähän maston kaatamiseen tai nostamiseen pystyyn. Jo kaksi kautta olemme hoitaneet tämän tehtävän. Tälle talvikaudelle veneemme nousee aivan meidän kodin viereiselle satama-alueelle jolloin voimme Kipparinnan kanssa viettää aikaamme veneellämme myös talvella. Melkoinen muutos siihen kun ensimmäisellä kaudella tämä oli Porvoossa. Viime vuonna jo talvehti Suomenojalla ja nyt vielä vähän lähempänä. Tämän sijainnin ansiosta veneellä poikkeaminen nopeastikin onnistuu helpommin ja voi olla askareiden kannalta todella iso juttu....


 Meillä oli käytössä Kipparinnan auto jota jotkut nimittelevät pieneksi. Silti matkaan mahtui mukaan yksi perämoottori joka kuuluu meidän Iines-kumiveneeseen ja Leaninan patjastoa. Vain keulakajuutan patjat haettava erikseen. Pipo päässä ja kaulaliina kaulassa muutama sata metriä sujui hyvin eikä rannalla edes ollut niin kylmä kuin veneellä pyörähtäessä.

Haluja veneilyyn olisi, mutta millä saisi kautta jatkettua pidempään kuin tänä vuonna? Meillä elokuu ja osin syyskuussakin Leaninan sievä nokka on ollut kohti seikkailuita. Syyskuun puolesta välistä kauden loppumiseen saakka olisi viikonloppuja paljolti käytettävissä jollei lasten harrastukset tulisi väliin. Varmasti lapset voisivat olla pois treeneistä tai sitten mummilla "hoidossa" jos olisimme merellä ilman heitä.

Nyt Family Cruiserimme on alastoman oloisena laiturissa odottelemassa kuivalle pääsemistä. Välillä mietimme jos jättäisimme maston pois kesällä. Nyt näkee miltä veneemme näyttäisi ilman mastoa. Kumpi olisi parempi? Mastolla vai ilman.... Ja minkä värin valitsisimme talven aikana kuomulle?















maanantai 1. lokakuuta 2018

Alavilla mailla hallan vaara....

Päivitettyä venetelinettä
"Perjantaina laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina." - Suomalainen sananparsi 

On vihdoinkin legendaarisen lauseen " alavilla mailla hallan vaara... " aika. Sehän tarkoittaa meille itse kullekin erilaisia asioita. Itselläni kaupunkilais kollilla, tarkoitus koskee lähinnä meidän veneily kauden lopun alkua. Pitäisi harkita oman veneen talviaskareiden aloittamista. Silti on vielä monta monituista asiaa ennen kuin voin keskittyä omiin askareihin. 

Perjantai syyskuun viimeinen viikonloppu koitti. Kipparinna oli viisaasti päättänyt meidän haluavan tarjota apua hänen isälleen. Onhan tuolla appiukon mökillä syksylläkin tekemistä useammallekin ihmiselle. Perjantaina saavuimme jo pimenevään syysiltaan mökin pihalle eikä silloin ollut allekirjoittaneella mitään muuta mielessä kuin.... milloin pääsen nukkumaan. 


Perjantain ja lauantain välinen yö olikin sitten ensimmäinen pakkasyö kesän jälkeen. Ennen nukkumaan menemistä oli ilma painunut selkeästi pakkaselle ja yöllä pakkasta olikin ollut jonkin verran. Komea oli kyllä täällä maalla tähtitaivas. Ei kaupungin valot häirinneet tähtiloistoa. 

Aamu koitti aikanaan ja aamupalapöydässä alkoi meidän nuori kipparin alku kysellä verkkojen laskemisesta ukiltaan. Mutta ennen verkkoja olikin työlistalla paljon muutakin edessä. Muutama puu oli kaatunut tuulissa ja ne piti katkoa ja tuoda metsästä pois, kalusteita piti peitellä ja veneet tyhjentää vedestä. Ja veneestä löytyikin sitten pojalle yllätys. Veneen pohjalla oli jääpinta. 

Onneksi tuo jää saatiin pois helpolla. Tämän jälkeen kokeiltiin veneen korjattua talvisäilytys paikkaa joka näytti toimivalta. Lopulta koitti hetki jota poikanen oli odottanut pitkään, verkkojen laskeminen. Vaatetta lisää päälle ja matka järven selälle alkoi. Suuret olivat odotukset verkoille eikä sunnuntaina tarvinnut pettyä kun verkot nousivat ylös. Kalansaalis oli ihan riittävä ja monipuolinen. Isoja asioita pojalle tällaiset hetket. Olemme niin julmia meidän nuorta kalastajaa kohden, että hän joutui itse perkaamaan kalansa. Apua kuitenkin oli tarjolla. 

Koko viikonloppu oli vallan tehokas, minä laiskana olin herännyt lauantaiksi appiukon avuksi. Hommat saatiin lähes valmiiksi, veneen nostaminen vedestä jäi perinteisesti syyslomaksi. Samoihin aikoihin nousee meidän oma putput veneemme uuden sataman pukeille. 


Sunnuntaina kotiin päästyämme olimme raittiista syysilmasta hiukan väsyneitä. Ja koiramme katosivat kotona sänkyihin nukkumaan. Olivat käpertyneitä päiväpeittojen ja koristetyynyjen lämpöön. Me ihmiset pistimme saunan lämpimäksi ja takkaan tulen.

Tuli hyvä ja lämmin mieli kun olimme saaneet nauttia syksyisestä järvimaisemasta. Vaikka suomalainen sananlasku tuossa alussa laiskuudesta kertoikin niin emme ehdi laiskistumaan kun on avoin mieli. Tekemistä ja erilaisia askareita on tarjolla itsellä ja tuttavilla. Onneksi niin, harrastukset ja työt pitävät mielen virkeinä...

"Mä tahdon kanssas kodin lämpöisen varaavassa takassa kuivaa koivua, oi kulta tulta tasaista" 

tiistai 25. syyskuuta 2018

Syys tuulen viesti

 Jopas aika rientää kun kesä on loppunu. Kirjoittaminen on vaatinut pientä hengähdystaukoa, mutta täällä ollaan taas.
Pitkästä aikaa lähdimme Kipparinnan kanssa kaksistaan veneilemään nyt sunnuntaina. Lapsukaiset katosivat kavereilleen ja jättivät meidät "vanhukset" ihan heitteille. Hiukan meitä jännitti mennä veneelle kun on ollut melkoisia tuulen puhureita sekä sadetta. Mitenkähän se meidän Leanina voisi laiturissa. Onneksi kaikki oli hyvin ja öljyn tarkistuksen jälkeen Perkins käynnistyi taatulla varmuudella.
Kipparinnan hymy leveni oikein isoksi hymyksi kun lähdimme laiturista kohti merta. Lähtiessä tuuli melkoisen reippaasti joten vaati aikamoista suunnittelua liikkeelle lähteminen. Tuuli painoi keulaa kohti sataman pohjukkaa ja akselivetoinen venehän ei ole varsinaisesti mikään ketterä liikkeissään.

Päästyämme Pentalan kohdalle huomasimme Meripelastusseuran aluksen ankkuroituneena särkän tuntumaan ja toisen pienemmän aluksen olevan siinä kyljessä. Ihmettelimme sitä hetken ohi ajaessamme. Sitten noita Meripelastusseuran veneitä alkoi näkymään useampiakin ja päättelimme heillä olevan harjoitukset. Lopullinen varmuus saatiin kun rantauduimme heidän aluksen viereen Stora Herrössö.

Heillä oli mukana kansainvälisiä vieraita harjoituksessa. Ja mahtava ilmaan oli tälläiseen harrastustoimintaan. Minä ja Kipparinna suunnistimme koiriemme kanssa lintutornille ihastelemaan syksyistä merimaisemaa. Jotain niin rauhoittavaa tuossa maisemassa on. Ihan erilainen kuin kesäinen maisema.


Hiukan kävelimme metsässä ja löysin taas itsestäni sen keski-ikäisen miehen. Kuljin eteenpäin katse luotuna maahan. Sieniä oli mukavasti ja muistin äitini innon sienestämiseen. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Jos keräisin meille jouluksi suolasienet salaattia varten. Monesti jo jouluna olen toivonut itse tehtyä sienisalaattia, mutta en ole sellaista saanut tehtyä.

Kotimatkalla kiersimme Stora Herrön ympäri ja matkalla tyhjensimme makean veden säiliön. Kesälomalla vene täyteen pakattuna ja tankattuna nopeutemme normaaleilla moottorin kierroksilla oli 6.8-7.2 solmua. Nyt kun polttoaine- sekä vesitankit ovat tyhjiä ja vene tyhjennetty lähes kaikesta tavarasta on nopeus samoilla kierroksilla ihan sama kuin täydellä lastilla. Hämmentävää kun olisin kuvitellut vauhdin lisääntyneen...

Paluumatkalla Kipparinnalla oli aikaa myös maisemien katseluun. Koiramme pitävät veneilyssä juurikin kannella kulkemisesta. Jos ehtisi vielä kerran tai kaksi käymässä veneen kanssa lähisaarissa ennen pitkää kylmää talvea.

tiistai 21. elokuuta 2018

Kesän toivotuin saari... Björkö

"Enkeleitä on, mutta joskus heillä vain ei ole siipiä, ja kutsumme heitä ystäviksi. -tuntematon-"


Olen aivan auttamattoman myöhässä näiden tekstien kanssa. Nyt pääsimme lähtemään heinäkuun puolen välin korvilla Utöstä kohti Björkötä. Helle helli meitäkin ja suuret sinilevä lautat peloittelivat matkalla lapsiamme matkalla Börköhön. Eivät nuo sinilevät varsinaisesti olleet estäneet uintiamme meressä. Aina löytyi jostain niin puhdasta vettä, että uskalismme uimaan.


Lapsemme olivat toivoneet jo keväällä pääsevänsä tänne uimaan ja hyppimään. Ajatus oli tuntunut jo keväällä hyvältä, mutta nyt helteen helliessä ajatus oli vielä parempi. Olisi mahtavaa päästä uimaan järveen tämän "puuroisen" sinilevä meren jälkeen. Toinen mikä motivoi siirtymään kohti täyttä saarta olivat kaverit. Monena vuonna olemme veneilleet yhdessä kaveri-perheen kanssa ja nyt he olivat olleet alkulomansa oikein ulkomailla.




Saavuimme ns. kohteeseen ja saimme paikan keskeltä lahden rantaa. Tänne saapuminen on kuin omaan kotiin tuleminen. Kaunis saari on tarjonnut meille aina läjäpäin hyviä muistoja. Ankkuri tarpeeksi pitkälle ja varovainen lähestyminen rantaan. Saimme apua keulaköysien kanssa ja rantautumisemme onnistui täälläkin hyvin. Hiukan arvelutti ankkurin pitävyys mutta hyvinhän se puri pohjaan kiinni. Olen huomannut ankkuroinnin tulleen paljon turvallisemmaksi kun lisäsimme muutama vuosi sitten neljä metriä ketjua ankkurin kaveriksi.




Ranta sattui olemaan melkoisen jyrkkä rinteinen. Oli siinä kiipeämistä koirien ja lasten kanssa ylös järvelle mennessä. Lapset toki kirmasivat rinnettä ylös kuin vuorikauriit ja  katosivat järvelle uimaan. Me aikuisetkin vietimme lukemattomia hetkiä uiden järvessä ja hyppien järven rantakalliolta veteen. Yksi parhaita paikkoja luonnon rannassa veteen hyppelyyn tämä Björkö. Järvi on käsittääkseni melkoisen herkkä ekosysteemi, tämän takia emme käyttäneet ollenkaan aurinkorasvaa joka olisi kuitenkin liuennut tuohon kauniiseen järveen. Saarelta löytyy myös kaunis luontopolku jonka jätimme tänä vuonna väliin ensimmäisen kerran.


Päivät ja illat menivät kavereiden kanssa. On ihmeellinen asia kuinka vanhat kaverit tuntuvat kerta toisen jälkeen niin mukavilta. Meillä kaikilla oli matkassa erilaisia harrastusvälineitä, kumiveneitä, kanootteja sekä kasa uimaleluja. Näin myös meidän kaikkien jälkikasvu viettivät aikaa yhdessä.



Veneemme vieressä vaihtuivat veneet muutamaan kertaan vierailumme aikana. Osalla piti ankkuri, toiset korjailivat ankkurointiaan kertaalleen ja jotkut etsivät toisen kohdan rantautua. Meillä lähdön hetki tuli kanssa aikanaan. Kone käyntiin, Kipparinna ruoriin, neiti keulaköysiin ja itse menin ankkuria nostamaan. Mietin ankkuriliinaa vetäessäni olevani tyytyväinen kuinka hyvin ja pitävästi ankkuri on pureutunut pohjaan. No, kun sain sitten suoraan ankkuriliinan ja alkoi ankkurin nostaminen ylös se tuntui melkoisen painavalta. Syykin selvisi lopulta. Meidän ankkuri nosti ylös myös toisen kaverimme ankkurin. Olimme kuitenkin laittaneet mielestämme ankkurit kauas toisistaan ja nyt ne olivat päällekkäin. Onneksi lahdella ei tuullut yhtään ja saimme lopulta vain oman ankkurin ylös. Olihan siinä Kipparinnan veneen käsittelytaidoista hyötyä ja lopulta onnistumisen jälkeen totesin nuoruuden salilla käynnistä olleen apua tässäkin. Melkoisesti puhallutti pitkään jälkeenpäinkin.




keskiviikko 8. elokuuta 2018

Utö, vihdoinkin

" Meillä on oikeus unelmoida, sillä sehän on toive jostakin paremmasta. Meillä on oikeus innostua, sillä sehän on voima, joka luo uutta ja toteuttaa unelmia "( tuntematon ). Kauan olemme haaveilleet pääsystä tänne legendaariseen saareen. Kipparinna on jo kuulemma ihan pikku tytöstä saakka halunnut Utöseen kun hänen isänsä kävi tuolla meloen. Kipparinnan isä esittelikin sitten Kipparinnalle ihania kuvia tuolta. Itselleni tämä on Utö on ollut haave vain veneilyurani ajan, eli noin 20-vuotta.











Meidän matkamme Kökarista Utöseen kulki Kökarin etelä puolelta. Välillä väylää pitkin, välillä ihan omia väyliä edettiin. Lapset ja Kipparinna pelasivat lautapelejä jonka jälkeen kaikki saivat hetken omaa aikaa. Lapset kirjojensa sekä Padiensä kanssa ja Kipparinna lehden kanssa. Ihmettelin vain tuota lehden lukemistapaa..... lehti vieressä ja hattu makaavan Kipparinnan silmillä. Aurinko helli taaskin matkaajia eikä tuulen virekään viilentänyt ilmaa.

 Lopulta aloimme saavuttaa kohdettamme. Mietimme miten mahtuisimme satamaan. Kaverimme oli kertonut että, he saivat edellisellä viikolla viimeisen paikan kylän satamasta noin klo 12. Nyt kello näytti lähempänä kahta olevan. Satamaan saapuessa tilanne näytti melkoisen toivottomalta kannaltamme. Kaikki paikat olivat varattuja. Hetken pyörittyämme sataman edustalla meille vinkattiin lähtevästä veneestä. Onneksi saimme sitten tuon paikan. Kyseessä oli rannan välittömässä läheisyydessä oleva kylkikiinnitys paikka. Veneemme syväys on tietääkseni 0.9 metriä ja kaiku näytti 0.8 kun olimme kiinnittyneet.


Seuraava toimeemme oli josko näkisimme Kipparinnan serkun joka oli ilmoittanut saapuvansa paikalle uudella trimaraanillaan. Onneksi hän mahtui vielä laituriin ja saimme tutustua tähän mielenkiintoiseen veneeseen ja tietenkin jutella tämän serkun kanssa. Onhan tuollainen trimaraani melkoinen peli. Meillä on lasten kanssa haaveena saada katamaraani jonka takia lottoammekin silloin tällöin....



Sinilevä alkoi olla tähän aikaan heinäkuuta jo melkoinen riesa. Pääsääntöisesti aina toisella puolella saarta pääsi uimaan jos levä kiusasi toisella puolella, niin täälläkin. Maksaessamme satamamaksua Hanna suosittelikin meille uintia etelärannalla jossa ei levää vielä ollut.


Ensimmäisenä päivänä kävimme vain koirien ja Kipparinnan kanssa pikaisesti uimassa. Seuraavana päivänä vietimmekin aikaa meressä jo koko perheen voimin pidempiä aikoja. Seuraksi saimme kolme rantakäärmettä. Melkein "kutkuttavaa" pulahtaa veteen kun tietää käärmeen käyneen täällä hetki sitten.



Onneksi uinnin lisäksi meillä oli aikaa tutustua saaren historiaan. Kirkko ( kappeli ) oli kaunis ja helteisessä ilmassa mukavan viileä. Nämä saaristolais kirkot ovat mielenkiintoisia ja omaavat hurjasti historiaa. Toki koko saari on erittäin mielenkiintoinen. Pientä unelmointia alkoi olla ilmassa ja mietimme miltä tuntuisi asua täällä kauniilla saarella pahimpaan ja poimeimpään aikaan. Varmasti täysin erilaiselta kuin näin heinäkuun puolen välin korvilla.

Nautimme koko kahden ja puolen päivän vierailusta täysin rinnoin ja tulemme taatusti vierailemaan täällä uudelleen. Joskus ehkä pitäisi poiketa saarelle yhteysaluksella talvella ja yöpyä jossain silloin. Nyt kävimme vierailemassa myös majakassa joka on mielestäni Suomalaisen majakan perikuva. Siis vain mielessäni. Hannan kertomukset täällä herättivät saaren ihan erilailla henkiin. Paljon olisi kerrottavaa ja näytettävää saaresta mutta ehkä toisella kertaa sitten :)