sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ystävyyttä ja riemua.

"Mennään tapaamaan kaikkia, sanoi Puh. Kun on kävellyt tuulessa monta kilometriä ja tulee yllättäen jonkun luo ja tämä sanoo ' Terve Puh, tulit juuri sopivasti haukkaamaan jotain pientä', ja niin juuri on asian laita, sitä minä kutsun Onnistuneeksi Päiväksi" ( Nalle Puh / A.A Milne )


Turusta lähdimme veneilemään kohti Paraista jonne hyvät ystävämme olivat saapuneet  autolla. He olivat onneksemme kutsuneet itsensä kylään ja sovimme silloin paikan jonne autoilevalle kaverimme pääsivät lähes kivuttomasti. Kipparinnan hiukan jännitti kuinka mahtuisimme kaikki  nukkumaan veneessämme.... Neljä aikuista, neljä lasta ja kolme koiraa. Veneemme nieli tämänkin määrän majoittujia kelvollisesti. Oli todellakin mukava saapua Paraisille kun siellä odotti herkullinen raparperipiirakka. 

 Paraisilla oli kaunis keskiaikainen kirkko ja ihana Vanhakaupunki. Ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja kuten maisemat kalkkilouhokselle. Molemmat sekä kirkko että louhos pistivät hiljentymään. Itse satama saunoineen ajoi ehdottomasti tarpeemme. Tarpeeksi erilainen kuin edelliset satamamme, rahtialuksen kuorman purkaminen kuormasta oli kanssa kokemus.

 Paraisilta lähdimme takaisin merelle mahdollisimman erilaista reittiä kuin aikaisemmat jo kokemamme olivat olleet. Lillholmin läppäsilta oli meille ensimmäinen itsepalvelu silta. Aikamme odottelimme sillan avautumista mutta, rohkaistuimme ajamaan lähemmäksi ja lukemaan käyttöohjeet. Vedä narusta ja odota sillan avautumista luki kyltissä. Näin sitten teimme kun. Ja tämän jälkeen pääsimme kun ajamaan kohti merta lähes "tukka putkella " vauhtia ( 5-7 solmua ).



Matkamme jatkuu nyt hetkeksi luonnon rauhaan. Kaverimme olivat menneet pari päivää edeltä tälle alueelle. Heiltä oli tullut vain erilaisia kordinaatteja emmekä vaivautuneet niitä tarkistelemaan. Tapaisimme heidät ennemmin tai myöhemmin. Olimme Kipparinnan kanssa katsoneet Birsskäriä seuraavaksi yöpymis saareksemme. Matkalla tuli viestiä että tulisimmeko toiseen paikkaan, eli Konungskäriin. Ovat siis toisiinsa yhteydessä pienellä sillalla.  Mahtava paikka ja kannattaa poiketa vierailulle.


Saarella on myös autiotupa jota kerrotaan itse Marsalkka Mannerheimin käyttäneen. Nyt siellä yöpyi pari melojaa. Saarella asustelee myös lampaita joiden tuotoksiin koiramme päättivät tutustua pyörimällä niissä. Arvaatte varmasti kuinka iloisia koiran pesijöitä löytyi veneestä meme. Ja ah, mikä ihana tuoksu heissä pitkään leijaili....


Lopulta koitti kaunis ilta jota saimme viettää rannalla omassa rauhassamme. Ilta aurinko laskeutui kauniisti nukkumaan ennen meitä. Aamulla Kipparinna piti hetken venyttely jumppaa ennen siirtymistä seuraavaan luonnonsatamassa.



tiistai 10. heinäkuuta 2018

Päiviä taas on mennyt monta....

"Well I found a woman, stronger than anyone I know 
She shares my dreams, I hope that someday I'll share her home
I found a love, to carry more than just my secrets
To carry love, to carry children of our own
We are still kids, but we're so in love
Fighting against all odds
I know we'll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I'll be your man
I see my future in your eyes"
Lauluntekijät: Ed Sheeran
Kappaleen Perfect sanoitukset © Sony/ATV Music Publishing

Tätä laulua olemme kuunnelleet usein iltaisin. Tammisaaresta pääsimme vihdoin lähtemään kohti länttä. Vielä oli luvattu pohjoistuulta riittävästi mutta, silti päätimme käynnistää koneet. Seuraavaksi kohteeksi valikoitui meille jo tuttu Korsskär Rosalan läheisyydessä. Tiesimme täällä ankkurin pitävän hyvin ja saavamme keulan kiinnitettyä hyvin peruskallioon. Tämä olisi myös täydellinen paikka käyttää lankonkia. Koirien kanssa liikkuessa tätäkin arvostaa.  Matka Hangon ohitse ja läntisen selän ylitse sujui lähes aallottomassa kelissä. Väylää pitkin ajoimme pitkään mutta viimeiset mailit veneilimme itse karttaan piirtämääni väylää pitkin. Oli oltava tarkkana kun alueella on kohtuullisesti kareja odottamassa varomaton täällä veneilijä parkaa.... Onneksi pääsimme turvallisesti kohteeseen ja juuri ennen iltapalaa. Ilta oli kaunis emmekä katsoneet sääennusteita seuraaville päiville. Pettymys olikin valtava kun aamulla huomasimme sateen pieksevän kaunista vanhaa venettämme. Ja sadetta han sitten jatkuikin koko seuraavan vuorokauden. Ihan riittävästi sanoisin. Valitettavasti vettä alkoi jossain vaiheessa valumaan takakajuutassa sisään. Lapset olivat pettyneitä ja siirtyivät keulakajuuttaan pöydän päälle tehtävään punkkaan nukkumaan. 


Siirtyessämme kohti seuraavaa  saarta ehdimme istuskelemaan kannella ja ihailla ohi lipuvia maisemista. Matkan varrelle jäi monen monituista saarta joissa olisi kiva pysähtyä jollain retkellä. Pikaisella pysähdyksiä Rosala TB kohdalla ostimme munkkeja sekä muutamia pakollisia elintarvikkeita. Matka jatkui ohi Kasnäsin kohti Dalskäriä. Meille paikka oli täysin tuntematon. Hämmästys oli suuri kun saavuimme perille. Jo saapuessamme huomasimme saaresta löytyvän hyvät palvelut. Oli grillipaikkoja, puuvarastu, puucee ja kävelyreitti ympäri saaren. Täälläkin saimme ankkurin hyvin pitämään pohjassa ja keulan sidotuksi peruskallioon köysillä. Lankonkia pitkin oli taas mukava kävellä rantaan. Täälläkin olimme kaksi yötä joten meillä oli aikaa tutustua saareen hyvin. Ja aikamoinen paikkahan oli kyseessä. Oli vedenalainen taidenäyttely ja kyllähän taidetta oli myöskin rannalla. Poika löysi ensimmäisen kasvon vesilätäköstä ja lähdimme katselemaan näitä naamioita yhdessä. Oli melkeinpä pelottavan näköistä kun sinua tuijottaa lätäköstä ilmeetön naama....





Lopulta oli tullut aika lähteä reissun ainoaan sovittuun tapaamiseen. Kipparinnan oli lähdettävä viikonlopulsi Vantaalle pelaamaan kanootti poolin  SM-viikon tapahtumaan. Tyttäremme ja vävymme tulisivat Turkuun autolla ja Kipparinna lähtisi autolla  kohti kotia ja pelejä. Olimme onneksi varanneet veneellemme paikan etukäteen. Turussa oli Ruisrock ja Merivoimien 100-vuotis juhlat saman viikonlopun aikana.  Vähän alkoi pelottaa paikkamme laiturissa. Olisiko täällä koko yön  ja vikkinlopun vauhti päällä sekä rannalla että vesillä. Onneksi kaikki olikin yllättävän rauhallista.  Meillä oli lauantaina aikaa kierrellä Aurajoen rantaa edestakaisin usean kilometrin verran. Kävimme kGAatsomassa Turun Tuomiokirkkoa ja toria. 

Viikonlopun aikana kävelimme vähintään 15 kilometriä rannalla. Kävimme pitsalla, kaupoilla, kävelyllä, museossa jne. Ajelimme Förillä Aurajoen ylitse useasti ja kävimme tutustumassa Merivoimien aluksiin. Mutta Kipparinna tuli takaisin ja lomareissumme pääsi taas jatkumaan. Saimme myös viestin hyviltä kavereiltamme jotka kutsuivat itsensä kylään veneellemme. 








tiistai 3. heinäkuuta 2018

Ja matka jatkukoon.

" Eiköhän nyt olisi aika syödä muonavarat, sanoi Risto Reipas, ettei olisi niin paljon kantamista. Mitäs meidän piti syödä? Kysyi Puh. Se mitä otimme mukaan vastasi Nasu ja ryhtyi tuumasta toimeen. Hyvä ajatus, sanoi Puh ja ryhtyi hänkin toimeen." ( Nalle Puh / A.A. Milne )

Pääsimme Elisaaresta lähtemään ja pienen ruokakauppa pysähdyksen jälkeen olimme taas matkalla. Aurinkorasvaa kaikkien pintaan kun oli oikein lämmintä. Ja sitten olikin muonavarojen välitön kevennys. Lopulta meinasi tulla vilu kun tuuli alkoi viilentää menoamme. 
 Lopulta pääsimme meille tärkeään Modermaganiin. Täällä kävimme ensimmäisellä Meriretkellämme jo edesmenneen kaverimme kanssa. Nyt oli kaunis päivä mutta, hiukan tuulinen. Saimme veneemme kiinni lopulta vaikka kippari ( minä itse ) ei käyttäytynyt nätisti. Hiukan meinasi tunteet tulla pinnalle kun vene ei tahtonut kiinnittyä sinne minne toivoin. Lopulta kaikki hyvin ja pyysin perheeltä anteeksi hepulointiani.


Täällä olimme kaksi yötä vaikka kolmattakin oli suunnitelmissa. Lopulta lähdimme kuitenkin Tammisaareen tuulia pakoon.

Tammisaaressa tuuli pohjoisesta vähintäänkin riittävästi. Oli mukava päästä aisojen väliin veneellä. Vähän  veneen ja miehistön akkujen latausta olisi tiedossa seuraavat päivät. 

Varasimme seuraavaksi päiväksi pyykkivuoron. Meillä tuntuu pyykkiä kertyvän koneen verran viikossa täällä merellä. Kotona pyykkiä tulee koneellinen päivässä.... Tammisaaren pyykkihuone oli siisti ja pyykit sai myös kätevästi kuivaksi. 

 Täällä tankkasimme jääkaappimme myöskin. Ja lapset ( ja aikuisetkin ) toivoivat pitsaa syötäväksi. Budjetti veneilijänä ajattelimme syödä pitsat veneessä ja paistoimme pakastepitsat pannulla. Ja varsin onnistunut oli lopputulos.

Tammisaaressa pitelimme tuulia kolmen yön verran. Meillä oli aikaa tehdä pitkiä kävelyitä ja veneen huoltotöitä. Lapset nauttivat Tammisaaren sataman kupeessa olevasta leikkipaikasta. Tammisaari on kaunis wanha ja kompaktin kokoinen. Vierasvenesataman hieno asia on aamusauna jota käytimmekin ahkerasti. Saunassa on mukava vaihtaa kuulumisia toisten veneilijöiden kanssa.

Kävellyillä löysin muitakin satamia jotka olivat todella idyllistä.  Mutta matka jatkukoon taas uusiin kohteisiin...


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Ja taas suuren suuri meriretki alkoi

Juhannus oli tarkoitus olla merellä. Onneksi erilaisia muuttuvia tekijöitä on ollut meidän alkukesässä paljon. Leanina ei ehtinytkään valmistua retkeä varten. Vielä juhannusaattona ja juhannuspäivänä veimme veneellemme lomareisun tavaroita. Aattona kaverimme tulivat kotiimme ja nautimme myrskystä kodin lämmössä.

 Vielä juhannuspäivänä kun olimme lähdössä lomareissullemme mietimme, että pystyisimmekö lähtemään. Tavarat olivat aivan sekaisin veneessä ja kaverimme lapset olivat tulossa matkan alku pätkälle mukaan. Olimme edellis iltana päättäneet ensimmäisen yön paikaksi Lähteelän, koska osa porukasta olisi tulossa  autolla ja yöpyisivät teltassa. Hiukan aamulla vielä tuuli puhalteli, mutta onneksi lähdimme reissuun. Matkalla aloin miettiä miten mahtuisimme paikalle, olihan kuitenkin vielä juhannus viikonloppu. Autolla kulkeneet kaverimme laittoivat viestiä ja kertoivat veneellemme löytyvän paikan. Kuljimme Espoosta tänne suojaista " puutarha väylää". Veneellä matkustajat pelailivat erilaisia lauta- ja seurapelejä koko matkan. Yllätys olikin suuri kun saavuimme perille. Matka-aika ensimmäisellä pätkällä oli vain 2,5 tuntia.


Lähteelässä grillasimme kesän ensimmäiset hampurilaiset ja pelasimme aikuisten kanssa pitkälle yöhön saakka. Yöllä nukuimme veneessä, meidän perhe keulassa ja kaveri perhe takakajuutassa. Yöllä tarkenimme vallan mainiosti vaikka Kipparinna kömpi viereen lämmittelemään.

Seuraavaksi yöksi siirryimme lähelle ensimmäisen yön laituria. Ehtona oli vain paikan sopivuus autoilevalle ihmiselle. Otimme taas lainalapset matkaan mukaan ja siirryimme "  Nurmijärven Lähteelään". Autolla pääsee lähes laiturille.... Ei tarvinnut kantaa painavia kasseja pitkää matkaa.


Rauhallisen yön jälkeen lähdimme meidän vakituiseen kesän kohteeseen, Elisaareen. Tällä kertaa  Porkkalan selän ylittäminen oli rauhallinen kokemus. Nuori Kipparinnan alku navigoi sekä ajoi meidät lähes laituriin saakka. Itse tartuin ruoriin vasta ihan satamassa. Täysi hatun noston arvoinen teko. Illalla sauna ja maittava iltapala kruunasivat päivän.


Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja söimme lähes laivoilla tutun meriaamiaisen. Tuore munkki kruunasi aamun. Lisäksi avasimme anopin antaman lahjan vasta Elisaaren laiturissa ollessamme. Ja onneksi täältä paljastui taivaallisen makuinen Saaristolaisleipä.  Aamiaisen jälkeen siirryimme nautiskelemaan metsän rauhasta. Vaikka olemme kiertäneet luontopolun useana vuonna niin kyllä aina tammimetsää jaksaa katsella. Nyt voin myöntää itselleni, olen lomalla....

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kohta, aivan kohta....

Kovasti meidän venekunta jo odottelee kesän yhtä kohokohtaa, Juhannusta. Tämä siksi kun lomamme starttaa tästä. On siinäkin ollut järjestelyä että kotiimme jäävät kasvit säilyisivät hengissä. Pienen Kipparin alun banaani on varsinainen " juoppo " ja vaatii vettä kokoajan, samoin tomaatit. Onneksi vanhemmat lapsemme suostuvat kasvin hoidollisiin tehtäviin lomamme ajaksi.  Ennen loman alkua on kuitenkin paljon muuta tekemistä. Lasten viimeiset harrastuskuviot veivät meidät Jyväskylään.
Käytiin tutustumassa Jyväskylässä ja paikalliseen satamaan. Onhan tuo järvimaisema aivan eri kuin oma kotoinen meri. Mielellään järvelläkin kävisin veneilemässä. En muista päässeeni Jyväskylän vesille 80-luvun jälkeen. Tuolloin vanhempani vuokrasivat mökin täältä päin. Vaikka vesi on elementtinä hyvinkin tuttu niin järvet ovat minulle tuntemattomampia. Aallot ovat erilaisia kuin merellä ja maisemat metsäisempiä kuin kotivesilläni.   





Jyväskylän reissun jälkeen ehdin poikkeamaan Elisaaressa (59°58,7' P, 23°54,6' I ). Ensimmäinen tapaaminen Elisaareen oli kesällä 1997 kun meloimme Kipparinna ja parin kaverin kanssa Hangosta Espooseen. Silloin jo ihastuttiin paikkaan ja olemmekin sen jälkeen poikenneet täällä useamman kerran.  Nyt meillä oli täällä Family Cruisereiden tapaaminen. Itse en ehtinyt ajamaan venettämme paikalle mutta onneksi moni muu oli saanut aikaisesta kesästä johtuen veneensä valmiiksi ja paikalle. Oikein harmitti kun en voinut esitellä omaa kaunokaistamme muille Family Cruiser veneilijöille. Kaikkihan ne kauniita ovat ja komean näköinen laituri kun paikalla oli 11 venettä.

Kohta, aivan kohta oma veneemme kelluu kesäloma kotinamme pitkin merten aavoja selkiä. Matkaan pakkaamme kassi kaupalla iloista mieltä ja kyytiin sopii kavereitamme. Muutama kohde on jo varattu ja maksettu. Tästä tulee hieno kesä....

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )


Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...

perjantai 25. toukokuuta 2018

Itse järjestettyä kiirettä....

Tämä toukokuu on ollut aivan mahdottoman työntäyteinen. Eli pelkästään itse aiheutettua kiirettä. Olisi pitänyt miettiä mitä tarkoittaa jos aivan yllättäen päättää muuttaa. Huhti- / toukokuussa voisi olla muutakin tekemistä kuin pakata tavaroita muuttolaatikoihin ja remontoida uutta kotia. Väistämättä jää jokin asia vähemmälle huomiolle. Tällä kertaa veneilymme on kärsinyt näistä kiireistä. Onneksi on olemassa palveluita joilla voi keventää omaa taakkaansa. Muutossa turvauduimme ensimmäistä kertaa maksulliseen muuttopalveluun. Ja kyllä kannatti.....
 
Veneen kanssa oli vielä huhtikuussa tarkoituksena laskea Leaninamme vesille toukokuun puolen välin aikoihin. Itse tekisin tietenkin kaiken mahdollisen... Sitten ajatus tarkentui ja tarkoitus olikin pelkästään lakata kajuutat ulkopuolelta. Asunnon vaihdon yhteydessä päätimme siirtää veneemme uuteen satamaan joka näkyisi kotimme ikkunasta. Toukokuun alussa minulle valkeni tieto vuorokaudessa käytettävistä tunneista. Oli taas soitettava veneemme luottokorjaajalle. Tourimarine otti taas veneemme moottorin huollot työnalle.
 
Pienen keskustelun jälkeen päädyimme tarkistamaan veneen läpiviennit koska tulisi eteen runkokatsastus. Ja onneksi tarkistimme Moottorin vedenoton sulkuventtiili jäikin käteen kiinni ja jossain vaiheessa veneen historiaa oli myrkkymaalia joutunut pohjassa olevan suojan päälle. Samalla tarkistettiin kaikki moottorin putket jotka olivat jo omaan silmäänikin melkoisen haperoita. Syksyllähän olin ottanut tuon raakavesiputken pois leikaten sen poikki normaalilla ruokailuveitsellä. Tietenkin huoltoon kuului myös suodattimien vaihtamiset ja öljyn vaihtaminen. Normaalit hihnojen sekä siipipyörän tarkistuksen Tourimarine teki myöskin.
 
Nyt on veneen laskeminen vesille taas askeleen lähempänä. Toukokuuhan on ollut lähes luvattoman kaunis ja lämmin. On melkein häpeä olla veneilemättä näinä aurinkoisina päivinä. Hellettä on ollut omien laskelmien mukaan useampana päivänä kuin vuonna 2017. Onkohan helteitä riittämässä vielä kesälomakuukausille? Tietääkö tätä teistä kukaan?  Ja niin kuin Mamba laulaa kaikkien tunteman kesä ralli "vielä on kesää jäljellä..."
 
"