Safire Mökki mainos

maanantai 10. tammikuuta 2022

"Suurten" meriretkiemme 10. juhlavuosi alkaa

Vuosi 2013 oli ensimmäinen kesä, kun teimme veneellämme "Suuren meriretken". Veneemme oli silloin "Kati" Nordic 81. Matkaan lähdimme kaveriperheemme kanssa, hekin omalla veneellään. Meitä kaikkia jännitti kovasti, koska kyseessä oli molemmille perheille ensimmäinen pitkä retki ja lapset olivat vielä ihan natiaisia.

 

Kaveriperheen vaimo on järjestelmällinen ja teki meille ruokalistan retkeä varten. Tämä osittain sen takia, ettei lapsille tule annoskateutta ja osittain kaupassa käynnin avuksi. 

Reissumme kestoksi olimme suunnitelleet yhdeksää päivää ja tavoiteena selvitä Espoosta Hankoon ja takaisin. Ensimmäinen Porkkalanselän ylitys oli jo liian pelottava kokemus. Tuulta oli 13 m/s luoteesta ja siihen vielä lisäksi tuulen puuskat. Tuota ei ollut luvattu, mutta emme uskaltaneet selällä enää kääntyä takaisin. Tämän jälkeen on perheessä ollut sanonta, että voidaanko mennä välillä jotain muuta kautta kuin Porkkalanselän yli.


Meitä  "ahtautui " pieneen Nordic veneeseemme aikuisten lisäksi neljä lasta. Yksi hienoimmista paikoista tällä reissulla oli Modermagan. Meitä auttoivat perille pääsyssä kalliohin maalatut nuolen kärjet sekä poukamassa ystävällinen paikan näyttäjä, emmekä karahtaneet lahden suulla kivikkoon. 

Suuri meriretki osa 2 ,vei meidät mm. Tammisaareen , Jussaröön, Modermaganiin, Helsingholmeniin. Silloin veneilimme myös Katilla. Tällä kerralla tosiaan uskallauiduimme jo paljon kauemmaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Kesä oli kaunis, ainakin osan aikaa...

Suuri meriretki osa 3

Vuonna 2015 veneeksemme vaihtui Albatross 870. Nyt matkaseuraksemme löytyikin sitten pari muuta keveriperhettä. Vene oli mahtava ja kuvittelimme veneilevämme sillä lopun elämäämme. Mutta Rosala TB laiturissa Kiparinna kysäisi ennen kauneus uniaan että " paljonko se Family Cruiser olikaan pidempi kuin tämä?" Monta kivaa paikkaa löysimme tänäkin vuonna: Örö, Taalintehdas, Högsåra, luonnonrantoja ym. Tämä Albatross vene meille oli ollut monien vuosien haave ja lähes kateellisena olimme katselleet kun kaverimme sillä veneilivät. päädyimme ostamaan tämän veneen heiltä ja nautimme kaikesta sen kanssa tehdyistä asioista. Valitettavasti tähän yksilöön oli meillä vahva tunneside ja käytön yhteydessä huomasimme sen. Kaverimme oli aikaisemmin menehtynyt ja ikävä oli suuri häntä kohtaan. 

Suuri meriretki  osa 4

Seuraavana vuonna ( 2016 ) veneemme olikin jo vaihtunut Family Cruiseriin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli seuramme kevät retkellä Lähteelään. Saimme laiturista mielestämme hienon paikan mutta, pois lähtiessä huomasimme tuulen vaikutuksen olevan sellainen ettei suunnitellusti voinut lähteä rannasta. Onneksi edellinen omistaja oli sanonut Family Cruiserin tulevan pois mistä tahansa takaperin. Ja nyt pääsin näyttämään kykyni. Pelko hiipi selkärankaa pitkin mutta kuin ihmeen kauppalla selvisimme näytösluenteisesti tästä. Tämän vuoden reissusta jäi mieleen useampi uusi kohde ja luonnon satama. 

Paljon kauniita paikkoja jotka elävät edelleen muistissa. Nautimme usein veneessä olevan lankongin tuomasta ylellisyydestä. Keula rantaakohden, perä ankkurissa ja lankonki rantaan. Helpotti kummasti koirien kanssa liikkumista. Toki olihan siitä omat harminsa. Välillä lankonki piti ikävää ääntä liikkuessaan rantakalliota ylös ja alas. 

Suuri meriretki 5

Tällä kertaa ehdimme syystä tai toisesta siivoamaan venettä kerrankin kunnolla ennen reissua. Tälle vuodelle saimme uudet patjat veneeseen jotka kyllä olivat melkoisen mukavat.

Tästä olikin helppo jatkaa myöhemmin kesällä ensimmäiselle vain oman perheen kanssa tehtävälle reissulle joka suuntautuisi pitkälle jopa Ahvenenmaalle. Juhannuksena Elisaaressa Webasto vielä toimi moitteetta mutta, tämän jälkeen alkoi viileät päivät ja Webastossa ei ollut enään ketään kotona. Englingenissä kesä-/heinäkuun vaihteessa yöllä oli ale 5 astetta lämmintä. Satama parlamentit satamien saunoissa epäilivät lämmittimen kyllä toimivan mutta uskoivat minun kaipaavan vain Kipparinnan kanssa saman peiton alle. Kipparinna teki selväksi ettei uusia venematkoja seuraavina vuosina tulisi ilman toivivaa lämmitystä. 

S


Päällimmäisenä Ahvenenmaan reissun satamista on jäänyt mieleen Bomarsundin satama joka oli lähes entinen. Paikka olisi voinut olla oikeasti hyvä mutta ainakin tuolloin palvelut eivät vastanneet ollenkaan nykypäivää. Kastelholma olikin jo aivan erilainen kokemus Bomarsundin jälkeen. Laituri oli hyvä, sähköä sai keulan edestä ja vessat toimivat. Sauna helli mieltä ja maisemat täälläkin olivat hyvät 
Maarianhaminan Itäsatama oli meidän mieleen ja pidime siellä monta myrskyisää päivää ja yöta venettämme. Maarianhaminaan tullessa saimme todellisen helteen niskaan joka purkautui ukkosmyrskynä. Tämä myrsky jatkuikin sitten voimakkailla tuulilla useamman päivän ajan. Mielessä tältä reissulta on myös meille ensimmäiset pitkät päivämatkat.

Seuraavana vuonna kesä alkoi tavalliseen tapaan kaaoksella. Olen ollut keväisin pääsääntöisesti melkoisen työllistetty töiden vuoksi. Tälläkin kerralla vene oli laittamatta juhannuksena matka kuntoon ja lähes kaadettiin tavarat veneeseen kun lähdimme. Veneemme oli päässyt kauden luksi uuteen satamaan kotimme viereen.

Meriretkemme alkavat usein logistisesti Lähteelästä tai Elisaaresta kuten tämäkin ( Suuri meriretki osa 6 ). Tällä reissulla pysähdyimme vielä Lähteelän jälkeen Porkkalan ulkoilualueen vieressä. Elisaaressa nautimme myös paikan upeasta luontopolusta. Toki lapset protestoivat ainakin muodon vuoksi tätä pakollista kävelyä. 

Tänä vuonna meillä oli poikkeuksellisesti ennakkoon varattu paikka loman puolen välin hujakoilla. Kipparinann  piti päästä kanoottipoolon SM-kisoihin Vantaalle joten olimme varanneet paikan Turusta. Alku loma oli tuulinen ja viileä. Lämmitintä tarvittiin päivittäin  ja veneen sateen pitävyys tuli todettua. 
Kipparinnan nimipäivä herkut

Toki aurinkoa ja mukavaakin mahtui tälle lomalle. Turussa ollessamme laittoivat kaverimme viestiä että tulevat veneellemme kyläilemään. Missä olisimme seuraavana päivänä? Poikkesimme Paraisille jonne he saapuivat autollansa. Kävimme katsomassa maisemia, uimme, saunoimme ja seurustelimme. Samalla tuli testattua Family Cruiserin majoitus kyky. Neljä aikuista, neljä teiniä ja kolme koiraa mahtuivat nukkumaan sopuisasti veneessä. 

Tämän tapaamisen jälkeen suuntasimme hiukan rauhallisempiin paikkoihin. Birsskär, Jungfruskär, Kökar mm. Onneksi lämpimiäkin päiviä matkalle osui ja saimme nautia matkasta milloin mitenkin. Kipparinna ja lapset ovat pitäneet kautta vuosien riippukeinussa matkustamisesta. Itse pidän ajamisesta seisten ylävartalo ulkona luukusta. Usein Kipparinna tulee seuraksi katolle istumaan ja juttelemaan.

Tällä reissulla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme. Päädyimme paluumatkalla Utön kauniiseen satamaan. Veneen saimme aivan rannan tuntumaan. Keula lähes pohjassa. Täältä peruutimme tämän akselivetoisen veneen lopulta pois läpi täyden sataman. Mutta on tämäkin saari todella käymisen arvoinen. Tästä on tullutkin meidän yhdeksi lempi paikoista näillä retkillämme. Kuten myös Björkö järvineen. 



Suuri meriretki osa 7

Lähes suoraan vesillelaskemisen jälkeen alkoikin meidä seuraava retki. Toki vene oli ollut jo vesille hetken aikaa mutta käyttö vähän niin ja näin. Kyljet saimme kuitenkin kiiltäviksi ennen reissua Mirkalla. Tälle matkalle saimme seuraksemme kummipoikani perheen joilla vene oli ensimmäistä vuotta käytössä. Me olimme heidän apuna jotta matka onnistuisi heilläkin hyvin. Elisaari ja Gölisnäs oli meillä yhteisiä paikkoja. Täältä lähdimme omille teillemme. Rosalan kautta Öröön josta olemme pitäneet runsaasti. Välillä Jurmo jonka karuus on lumoavan kaunista näin sateellakin. Jokaisena kesänä olemme olleet jossain meille entuudestaan tuntemattomassa paikassa. 


Suuri meriretki osa 8

Tämän vuoden 2020 reissun aloitus oli kyllä uskomaton. Ennen kuin olimme kunnolla päässeet matkaan tuli meripelastuksen alus vastaan hinaten alusta perässään. Ei mennyt hetkeä kauempaa kun samainen alus ampaisi ohitsemme ilman hinattavaa venettä. Ja kohta poliisi vene. Tuulessa oli jokin vene erehtynyt reitistä ja löytänyt kiven alleensa. Ilman suuria vahinkoja olivat selvinneet eikä meidän apua enään kaivattu. Päädyimme pitelemään tuulia Lähteelään ja meinasi harmittaa kun matka alkoi näin. 


Onneksi muutaman päivän päästä tuuli oli laantunut ja kävimme Inkoossa tankkaamassa ennen Elisaarta. Täältä lähdimmekin sitten Kipparinna siskon perhettä vastaan kun olivat palaamassa venelomaltaan.  Rödjanilla nähtiin ja vietettiin sateinen yö ja kaunis aamu. Onneksi olin seurannut sääennusteita ja tiesin haluavani laiturin tuleviksi päiviksi keulan suojaksi. Prediumille saavuttuamme oli pieni tuulenvire mutta jo kun olimme maksaneet paikan olikin tuuli noussut jo melkoiseksi. Välillä tuulta ja vettä riitti aivan liikaa, onneksi sade ei päässyt veneen sisään.  Kaverimme saapuivat tännekin ja kävimme katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Hauskaa oli sateesta huolimatta. 

Meillä noita kavereita taitaa olla melkoisesti. Prediumin jälkeen tapasimmekin toiset kaverit Tammisaaresta josta painelimme muutaman stopin kautta Utöseen jossa tapaisimme Family Cruiserin meille myyneen perheen. Okei, onhan meillä ollut purjevenekuumetta todella monta vuotta mutta nyt se oli päässyt pahaksi. Kipparinna lähtikin naapuriveneen matkaan aamulla ja minä menin lasten kanssa Kökariin jonne tuo vene tulisi..... Tällä reissulla kävimme myös Karlbyssä sekä Källskärillä. Uusia paikkoja meille samoin kun pieni saari ennen Björkötä.  Tämä Björkö käynti osoittautui kohtalookkaaksi. Tällöin rantautuessa totesin viereisen purjeveneen olevan kaunis ja meille oikean kokoinen. Kipparinnakin katsoi tuota sillä silmällä ja totesi siinä olevan pinna ohjauksen. Haave olisi kuitenkin ruori. Illan ja päivän aikana juttu sitetn kävi tämän veneen omistajien kanssa ja totesin tietäväni ensimmäisen omistajan. Maailma on siis niin pieni. Nykyinen omistaja oli meille tuttu ja syksyllä kyselinkin häneltä paljon apuja veneen valintaan liittyen. Neuvoa ja apuja löytyikin paljon. Kotimatka menee aina nopeammin kuin menomatka. Yleinsä on kotimatka toteutettu nykyisin ns " yhden pysähdyksen " taktiikalla.


Kesä 2021 ja meriretki osa 9

Olimme edenneet venekaupoissa jo pitkälle. Oman veneen myynti vain oli kesken. Alukeväällä kysyntää oli mutta ennen lomaa kysyntä lopahti. Yllätys oli suuri kun kesken lomamme alkoi puhelin alkoi soida. ostajia tuntui olevan. Ja lopulta löytyi se oikea mukava perhe uudeksi omistajaksi.

Ehdimme kuitenkin veneilemään vielä kesän 2021 lomareissun Family Cruiserilla. Käytiin Örössä, Björkössä jne. Kesän ehkä yksi pisimmistä pätkistä oli Björköstä Nötön kaupan kautta Kökar/Karlbyn satamaan. Kökarissa oli tämän kesän parhaat ravintola ruoat. Eräs mieleenpainuvimmista jutuista oli kun kaverimme saapuivat laivalla Maarianhaminaan. 
Täältä matkamme jatkui heidän kanssaan veneellämme Kastelholmaan. Sattui sitten varmaan kesän kuumin ajanjakso tähän. Merivesi oli enemmän kuin 25 astetta ja ilma ties mitä.... Oli todella mahtavaa olla heidän kanssaan linnalla päivällä ja veneellä sitten istua iltaa. Toki uiminen kuului asiaan ihmisillä että koirilla. Kotimatkamme alkoi sitten tästä kun palautimme kaverit takaisin aikanaan Maarianhaminaan. .Paluumatkan aikana saimme myös kesän ainoat tuulet. Josta johtuen kävimme jopa Nauvon vierasvenesatamassa. Hieno paikka...Paluumatkalla löysimme vielä minia mahtavia paikkoja jossa elämä tuntui hyvältä. Jopa leikittelimme ajatuksella siirtää vene Taalintehtaalle jolloin olisimme heti veneelle saapuessamme hienon saariston laidalla.  Taalintehtaalla olimme sattumoisin Kipparinna nimipäivinä ja vastakkaisen laiturin veneet kunnioittivatkin nimillään Kipparinnaa
Lopulta kotona tyhjensimme veneen lopulta ihan tyhjäksi ja muutaman esittelyn jälkeen luovutimme veneemme lähes kyynelsilmin uusille omistajille.

Lopulta koitti hetki jolloin pääsimme purjehtimaan omalla veneellä. Kävin kavereiden kanssa hakemassa veneen Taalintehtaalta josta purjehdimme sen yhden pysähdyksen taktiikalla Espooseen. Tuulta oli vähintäänkin riittävästi ja yöllä jopa ukkonen käväisi satamamme kohdalla. Porkkalan selällä aallokko oli sellainen ettei moottoriveneellä olisi halunnut lähteä sinne mutta, purjeveneellä osaavien kavereiden kanssa ei pelottanut yhtään.  

Voi sitä ilon ja hymyn päivää kun olimme purjeveneellä. Samaan aikaan pelottaa niin maan perusteellisesti sekä hymyilyttää niin että posket ihan kipeytyivät hymystä. Loppu veneilykausi sitten sujuikin tutustumisen merkeissä. Painelimme vaihtelevilla kokoonpanoilla edestakaisin lähivesiä. Tuuli sitten enemmän tai vähemmän. Välillä puuskia ja sadetta. Uskomme jossain vaiheessa pääsevämme ihan päteviksi purjeveneilijöiksi. En edes uskalla ajatella kauanko menee aikaa siihen jolloin voisin tituleerata meitä purjehtijoiksi. Sydämmeltämme olemme veneilijöitä jotka myös matkailevat veneellä. Emme ole veneretkeilijöitä vaan kyllä ne kriteerit taitaa mennä jo matkailemiseen. 

Kokko meidän perheemme odottaa kovasti tulevaa veneilykautta 2022 joka on meidän 10. Suuri meriretki kautemme. Kipparinna alku julisti kuitenkin hiukan ennen Turun julistamaa "joulurauhaa" oman "venerauhan". Tämän rauhan aikana emme saaneet keskustella tulevista kohteista tai veneeseen tehtävistä hankinnoista. Tätäkin olen joutunut kirjoittamaan salassa häneltä.  Tämä venerauha on kuitenkin ollut hyväksi. Youtubeen on tullut muutamia uusia veneilyvideoita lisää ja saan viettää niiden äärellä monia hetkiä. Vielä on hakusessa youtube kanavia joita seurata. Mielellään katsoisimme kotimaisia kanavia joissa on joko purjehdusta taikka saaristoa.  Onko teillä ehdottaa kanavia joita seurata?

Alla kuvia reissuiltamme ilman mitään suurempaa järjestystä....


Illan kauneutta





Purjeveneessäkin voi loikoilla



Ihana teekauppa


Luonnon satamassa




Tiukat keskustelut miehistöllä istumapaikoista

Välillä tavaraa riittää kennellekin

Uimassa väylän vierellä, vene vain pysäytetty


Matkalla voi tehdä sitä mitä haluaa





Kipparin alku töissään. Meillä kaikki pärjää veneen kanssa






torstai 4. marraskuuta 2021

Ain laulain työtäs tee...

" Ain laulain työtäs tee..." Veneen kanssa touhutessa on usein hymy herkässä. Pelkästää se fiilistely kun saa olla rannassa meren äärellä on kiva. Meillä on oman veneen lisäksi vene missä avustetaan syys ja kevät toimissa. Ja ainahan ne aikataulut on samat kuin oman veneen kohdalla. Nyt aloittelimme Kipparinan kanssa oman veneen peittämistä ja odottelimme kavereiden saapumista jotta saisimme heidänkin veneen peiteltyä. Kaverimme oli hyvin varustautunut tähän peittelyyn ja meitä oli talkoissa useampi henkilö. Hänellä oli myös erittäin hyvät suunnitelmat kehikon rakentamiseen. Homma sujui mallikkaasti ja saimme Fodimarin peiteltyä talvelta suojaan.

Onneksi olimme keväällä purkaneet tämän uuden veneemme talvikatoksen pois. Mielikuvana oli siis tämän olevan helppoa kuten lumen luominen heinäkuussa. Eihän se tietenkään niin ollut vaan pikemminkin joulukuinen loska myrsky jossa lunta ja loskaa tulee enemmän kuin ehdit luomaan pois pihalta.

Edellinen omistaja oli nimennyt jokaisen talvikehikkomme palasen joten sijoittelimme ne veneen kannelle numeroiden perusteella paikoilleen ennen kasaamista. Laitoimme ensimmäisen parin paikoilleen ja mietimme rakenteen olevan korkeampi kuin muistimmekaan ja toinne pari vahvisti tunnetta. Kolmannen parin kohdalla huomasimme ensimmäisen ongelman. Se olisi liian lyhyt. Hetki meni miettiessä kunnes yhdessä tajusimme numeroinnin alkaneen toisesta päästä kuin olimme kuvitelleet. Tämän jälkeen alkoikin rakentaminen sujumaan helpommin. Tässäkin siis pätee lause jonka vanha esimieheni sanoi kauan, kauan sitten " aina on aikaa tehdä uudelleen". Kipparinna muotoili lauseen toiseen muotoon " Olisi pitänyt miettiä asiaa ennen kuin tekee mitään". Saimme kuitenkin kehikon valmiiksi ja tutkatolpan kaadettua pois. Sitten pimeys valtasi sataman eikä kannella ollut enään mitenkään turvallista liikkua. On tuolla purjeveneen kannella liikkuminen vähäsen peloittavaa. Pitäisiköhän laittaa jotkin valjaa ympärille jotta olisi turvallisempaa? Tiedän veneilijöitä jotka ovat tippuneet joko kannelta tai tikkailta eikä koskaan ole ollut hyvä tulos tämmöisissä vahingoissa.

Tietenkin ennen pimeyttä on aika istahtaa veneen avotilaan lähelle oviaukkoa josta Webaston tuoma lämpö leviää ympäristöön. Satamassa on veneitä vielä useita. Olisi se mukavaa jos purjeveneen kaveriksi olisi jokin avovene moottorilla jotta saisi jatkaa kautta hetken kauemmin. 

Kipparinna ei ole tyrmännyt tätä ajatusta vaan lähinnä tukenut ajatuksiani. Samalla siitä saisi pojalle kalastukseen veneen. Käyttöä siis olsi runsaasti. Ehkä pelkästään trailerilla oleva vene jolloin sen siirtely paikasta toiseen olisi helppoa. saa nähdä miten tämä ajatus kehittyy. Onko muilla kokemusta tämmöisestä ratkaisusta?
 

tiistai 26. lokakuuta 2021

Lokakuun ankeutta, talvea odottaen


Nalle Puhin lupaus

”Mitä?” sanoi Puh avuliaasti. 

”Puh, kun minä…tiedätkö…sitten kun en tee enää

Ei Mitään, tuletko joskus tänne?”

”Yksinkö?”

”Niin.”

”Tuletko sinä myös?”

”Tulen, tulen varmasti. Lupaan, että tulen.”

”Hyvä”, sanoi Puh.


Silloin tällöin pääsee työt kasaantumaan hiukkasen päälle. Olisi kuitenkin syytä muistaa kaikkia rakkaitaan ja myös itseään. Ihan tietoisesti olen pitänyt vähän vapaata veneen talvikuntoon laittamisessa.  Tärkeimmät kyllä oli hoidettuna. Olen jopa melkein ylpeä tuosta maston jättämän aukon peittämisestä. Ei ole pisaraakaan vettä tullut sisälle. Kohta saadaan laitettua peitteet veneen päälle mutta, ennen sen peittelyn valmistumista onhtii tekemään kaikenlaista.




Meillä on tapana jättää vene talveksi mahdollisimman kuivaksi. Nyt kun tyhjennämme veneestä patjat ja loput pehmeät tavarat pidämme sekä Webastoa että rakennuslämmitintä päällä. Tuo rakennuslämmitin on todella hyvä ratkaisu tähän syksyn aikaan. Varmasti tulemme kuivaamaan venettä myös talvella samalla tavalla.  Vähän kattoluukkua rakosella josta ilma pääsee vaihtumaan. Kipparinnan kanssa vietimme sunnuntaina muutaman tunnin veneellä availimme kaikki säilytystilojen kannet, nostimme puolet veneen patjoista kyytiin ja tyhjensimme kaikki roskat mitä veneestä löytyi. Vene oli melkoisen tyhjä kaikesta tavarasta. Edellinen omistaja on tyhjentänyt kaikki paikat mukavasti emmekä me ole paljoakaan venettä ehtineet täyttää omilla tavaroillamme. 

Kipparinna ihmetteli veneen patjojen määrää. Vaikka meillä edellisessä veneessä oli paljon patjoja on tässä uudessa veneessämme patjoja lähes tupla määrä. Olisihan tämän tyhjentämisen voinut hoitaa aikaisemminkin jolloin olisi menettänyt tämmöisen kiipeilyn tikkailla. 
 

Avotila, vaikka tilava onkin, täyttyi muutamaan kertaan kokonaan. Välillä mietimme miten saisimme kaikki onnistumaan sujuvasti. Välillä nostettiin tavaroita pois veneestä ja hetken kuluttua päätimme jättää ne juuri nostetut tavarat sittenkin veneeseen. Sammutin esimerkiksi reissasi muutamaan otteeseen edes takaisin. Onneksi on näppärä jalkainen Kipparinna. Kesällä hän saa loikkia keulasta ranta kallioille.


Satamassa oli useita lähes samassa tilanteessa olevia. Välillä meidän tekeminen loppui kesken kun jäimme juttelemaan seurakavereiden kanssa. On hyvä vaihtaa kuulumisia toisten veneilijöiden kanssa. Välillä saa heiltä uusia ajatuksia tai näkökulmia harrastamiseen. Toisinaan sitten kehutaan kilpaa toistemme veneitä. Ja kyllähän se aina maistuu kun oikein kehutaan venettä. Vähän jopa ylpistyy omasta valinnasta. 


 Onneksi ei näitä veneen patjoja tarvitse tuoda kotiin. Auto täyteen patjoja jotka viedään läpöiseen, siistiin ja kuivaan varastoon. Siellä patjat säilyvät hyvinä eivätkä ala haisemaan. 


Nyt on sellainen olo että voisi rauhottua ja vaipua talvi horrokseen. Ihan kohta, ihan kohta... Sitten kun en tee enään " Ei mitään" olisi mukava käpertyä rakkaan kainaloon kodin lämmössä ja vaikka vain tuijottaa takka-tulta. 





 

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Step by step....


Askel askelelta käymme kohti talvea. Syksy on parhaimmillaan ja sadetta riittää vielä kuukausiksi. Kohta toivottavasti alkaa myös pakastumaan. Ennen varsinaista talvea olemme valmistautumassa uudenlaisella veneellä talven kohtaamiseen.  Edelliset veneemme ovat kaikki olleet moottoriveneitä emmekä ole tottuneet tämmöiseen korkeuden tunteeseen veneen ollessa kuivilla mailla. Ja koskaan aikaisemmin emme ole talvehtineet näin lähellä meren rantaa. Tämä meren läheisyys ( lue: ensimmäinen vene tuulessa ) hiukkasen huolettaa. Onneksi kohta rakennamme talvitelineet veneen kannelle ja pressun tulisi olla myös riittävän kestävä. Toivottavasti, toivottavasti...
Satamassa töiden ohessa oli aikaa istua ja nauttia elämästä. Turista tuttavien kanssa sekä katsoa kaikkea mitä satamassa tapahtuu. Sprayhoodin suojassa oli lämmintä ja Fusion soitti kyvää musiikkia vanhoille korvilleni. 

Veneessämme on säiliöitä moneen lähtöön. Makean veden säiliön tyhjennys onneksi sujuu mukavasti sähköisellä pumpulla jonka jälkeen vielä viimeistelin tyhjennyksen sekä pentterissä että vessassa manuaalipumpulla. Toivottavasti tämä riittäisi tuolle puolelle. WC pönttöön laitoin myös Talamex Bio pakkasnestettä jotta pumppu kestäisi.  Toki tarkoitus olisi vaihtaa tuo vessan pönttö uuteen talvella. Tuota bio pakkasnestettä voi käyttää myös makeanveden puolella ja moottorilla. 


Veneessä pidän mielelläni talvella kosteuden syöjiä. Markkinoilla on näitä kosteussyöppöjä useita merkkejä sekä usean erilaisia ratkaisuitaTämän olen kokenut hyväksi tavaksi pitää vene hajuttomana ja homeettomana. Toki pesen veneen aina kunnolla tolulla. Mikään ei ole inhottavampaa kuin ns. " veneen tuoksu". Mökeillä sitä voisi kutsua mummolan tuoksuksi.... Veneessä ei mielestäni kuulu tuoksua septi, diesel tai home. Siksi syksyllä kannattaa kiinnittää huomiota puhtauteen ja kuivumiseen.

Eli taas muutama askel kohti tulevaa talvea.





 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Syksyinen ylösnouseminen

" Kun on nuori kaipaa ulos maailmaan, kun on vanha kaipaa kotiin" Cora Sandel


Kun on keski-ikäinen kaipaa lämpöä. Myös veneessä lämpö on paikallaan. Ennen veneemme nostamista vedestä ylös istuimme salongissa nauttien teetä ja kuunnelle hyvää musiikkia. Koirammekin löysi itselleen varsin mukavan paikan. Tassut kuulemma kylmettyi lattialla väitti keski-ikäinen koiramme. Samaa Kipparinnakin sanoi... Siitä syystä laitoimmekin Webaston pöhisemään ja tuottamaan lämpöä. Onneksi Webastomme on kunnossa eikä lämmön saamisessa kestänyt kauaakaan. Salongissa istuessamme oli mukava käydä lävitse kesän kohokohtia ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta tämän vene kaunokaisen kanssa. Olemme pitkästä aikaa aivan sekaisin veneilystä. Vaikka nostammekin veneemme ylös meidän mittapuun mukaan ajoissa. 





Nostamme siis ensimmäistä kertaa purjevenettä ylös ja kaikki jännittää kovasti. Keväällä olimme tätä venettä laittamassa vesille ja saimme jonkinlaisen puraisun masto asioista. onneksi edellinen omistaja on mahtava kaveri ja on käytettävissä vielä syksyllä näissä asioissa. Laskimme yhdessä purjeet pois, poistimme puomin ja saimme neuvoja maston kanssa valmistautumisessa. Siirsimme veneemme edellisenä iltana nostopaikalle valmiiksi ja siellä sitten vielä löysäsimme vantit. Varmistimme kaikkien mastoon tulevien sähköjohtojen olevan irti. Ei siis pitäisi olla mitään ongelmia tämän kanssa aamulla. Kun kaikki oli valmiina kysyi Kipparinna paljonko vettä tässä paikalla olisi. Siispä kurkistus mittareihin paljasti totuuden. Vettä on tässä 1.8 metriä ja syväyksemme on sama 1.8. metriä. Onneksi merenpinta oli etelä tuulesta johtuen hiukan plussalla eikä miinuksella kuten on joskus ollut.   Meillä on Kuljetus Karttunen nostanut aina veneemme ylös. Kuten myös tälläkin kertaa. Häneltä saimmekin korvaamattomia neuvoja tälläkin nostolla. Hienoa kun saimme neuvoja ja asiantuntevaa palvelua. 


Mikä ehkä vielä mahtavamaa.... Karttusta seuraa usein Vantaan Painepesu jolta ostamme aina pohjanpesemisen. Ei maksa vaivaa ostaa itselle painepesuria joka yleinsä on paljon maltillisempi teholtaan kuin ammattilaisen laitteet. Joka kerta on pohjat puhdistuneet todella hyvin. Tälläkin kertaa sama kaksikko nosti ja pesi meidän veneen lisäksi toisenkin veneen.   

Nyt kun veneemme on ylhäällä satamassa alkaakin suuri tutustuminen veneen sisätiloihin. Peittelemme veneen ensin jonka jälkeen otamme rätin toiseen käteen ja Tolu-pullon toiseen käteen. Glykolit moottorille ja vessaan sekä vesijärjestelmiin. 

Kipparinna sanoi meidän venepaikan olevan keväällä kiva. Saisimme olla rannan vieressä, aurinko paistaisi meille ensimmäisenä ja voisimme istua veneen kannella nauttimassa auringosta ja sataman tunnelmasta. Tavoite kuitenkin saada vene ajoissa vesille. Sama tavoite ollut myös muinakin keväinä.