Ylös, ylös kohti kuivaa ja lämmintä.....

" Oppikaamme arvostamaan aikoja, jolloin puut ovat paljaina ja odottamaan sitä, että pääsemme poimimaan hedelmiä." Anton Tsehov

Kauden lopetus tuntuu aina vähän haikealta. Siellä se meidän kaunokainen kelluu rauhassa omassa elementissään odottamassa kauden päätöstä. Veneen nostamisen aika oli tullut ja saavuimme paikalle hyvissä ajoissa. Olisi kuitenkin vielä jotain tehtävää ennen kuin veneen pohja nousee vedestä. Auringon viimeiset säteet hemmottelivat meitä kun tyhjensimme septin. Mutta kun pääsimme nosto-laituriin olikin aurinko jo kadonnut taivaanrannan taakse. Perinteisesti alkoi myös vesisade kun odottelimme hetken vuoroamme.

Meidän veneet on nostanut aina Kuljetus Karttunen ja taaskin hän oli ajoissa paikalla. Ei tarvitse ihmetellä miten homma toimii kun heidän muistissa on nostopisteet meidän veneen osaltaankin. Kuten niin monen muunkin veneen tiedot. Ihailtavaa ammattitaitoa. Kipparinna osallistui veneen nostamiseen ja minulle jäi aikaa kuvaamiselle ja maailman parantamiseen kavereiden kera.

Perinteisesti olemme ottaneet veneen pohjien pesun ostopalveluna. Vantaan painepesu omistaa kunnolliset välineet joilla pohjat lähtee puhtaiksi. Itselläni ei ole kuitenkaan olemassa kelvollista painepesuria joten tämä on helppo ja vaivaton tapa. Meitä oli taas useampi kaverus nostamassa veneitä samaan aikaan jolloin yhteistyö sujui hyvin nostoissa. 

Vielä jäi nostamisen ja pesemisen jälkeen meillekin jotain tehtävää. Isoin urakka lienee veneen talvisuojan rakentaminen. Olimme ostaneet tuttavaltamme kaarihallin jotta meillä ei ainakaan tänä talvena pääse lumet ja tuulet häiritsemään. Talvella olisi tarkoitus tehdä pohja remontti. Rapsuttaa pohja puhtaaksi ja käsitellä uudestaan asiankuuluvilla aineilla. Taitaa olla myöskin myyntiä helpottaa. Ainakin veneen nopeus nousee ihan mahdottomasti tai sitten ei yhtään. Onneksi taas on parannuksia luvassa tähän veneeseen ettei pohjan skrapaamisen lisäksi tarvitse turhaan miettiä illoiksi tekemistä. Jos ei mene vene kaupaksi keväällä niin meillä on taas aavistuksen hienompi vene ensi kaudella.

Nyt alkaa puut olla paljaana ja keräämme kesän veneilyn hedelmiä muistoistamme. Ja niitä mahtavia veneily muistoja olemme saaneet kyllä taas monen monta kaudelta 2020.

 

Kausi on ehtoo puolella....

" Sille mitä rakastaa on aina aikaa"  ( Hannele Seistonen ) 

 Pitkästä aikaa sain avattua koneen ja pääsin kirjoittamisen makuun. No, pääsin taas myös veneilyn makuun myös. Ei olla veneilty varmaan kuukauteen koska mukamas kaikkea muutakin löytyy elämästämme. Lasten harrastukset syövät aikaa meiltä vanhemmiltakin. Vapaa-aika on keväällä runsaampaa ja käytettävissä suuremmalta osin veneilyyn kuin näin syksyllä. Tai sitten keväällä vain on kiirus sinne valoon ja elämää sykkivään luontoon erilailla kuin näin iltojen pimentyessä.

Lauantai aamulla oli tarkoitus lähteä merelle viikonlopuksi mutta poika lähti treeni leirille jonne piti aamulla hänet viedä ja sunnuntaina hänet piti noutaa sieltä. lopulta pääsimme kotisatamaan ja olimme valmiina lähtemään merelle. Ensin käynnistimme lämmittimen ja saimmekin veneemme nopeasti mukavan lämpöiseksi. Kyllä sitä arvostaa miellyttävää lämpöä veneessä ihan erilailla kuin nuorena. Enään ei tarvitse palella vaan nauttiminenkin on sallittua. Kipparinna alkoi alustavasti keräillä tavaroita kasseihin jotka veisimme kotiin talveksi. Itse katsoin että kaikki laitteet toimivat toivutusti..... Onneksi saimme irrotettua köydet kohta lounaan jälkeen aurinkoisessa kelissä.

Tämän jälkeen alkoi tietenkin sataa tihuttamaan  ja välillä satamaan runsaamminkin. Vettä tuli alkuun vienosti ja kun olimme ohittamassa Pentalaa lännen kautta katosi kaikki maisemat edestämme voimakkaan saderintaman alle. Tästä syystä reittimme vaihtui toiseksi ja päädyimme Pentalaan Saaristomuseon laituriin. Tarkoituksena oli painella Porkkalan suuntaan ja vain fiilistellä merellisestä maisemasta. 

Pentala on kaunis saari ja siellä on toimiva saaristomuseo. Museo oli tosin jo sulkenut tältä kaudelta. Pääsimme kävelemään metsään ja nauttimaan luonnon rauhasta. Enään ei satanut vaan saariston rauha syleili meitä tarjoten sienipiirakka ainekset. Täältä olemme monena vuonna käyneet keräämässä sieniä milloin milläkin porukalla. Joskus naapurit lapsineen ova olleet kyydissämme toisinaan Kipparinnan siskon perhe.

Merellä oli yllättävän paljon liikennettä ja Pentalan laiturilla juttelimme kun useamman veneilijän kanssa. Osa oli liikkeellä Skipperi veneellä. Toiset olivat omilla veneillään liikkeellä. Meidän lisäksi oli muitakin sienestäjiä saarella. Kaikkia yhdisti rakkaus merelliseen luontoon. Muutamalla oli laivakoiratkin matkassa kuten meillä. Hän pitää veneilystä eniten silloin kun saa kiertää venettä kannella ja kuonoa saa laittaa tuuleen ainakun siltä tuntuu. 

Nyt tuntuu lähes syntiseltä nostaa vene ylös tällä viikolla. Onneksi vielä ehtii touhuamaan veneen kanssa, kuten laittamaan  jäätymisenesto aineen moottorille ja nestejärjestelmiin. Öljytkin ehtisi vaihtamaan ;)