Mainos

tiistai 16. tammikuuta 2018

Uuden edessä...

Talvi on alkanut vihdoinkin. Ja uusi vuosi, nyt ollaan taas uuden edessä kuten joka tammikuu.  Tammikuun alussa oli aikaa perheen kanssa käydä kävelemässä. Aina alkuvuodestahan monella on mielessä ryhtiliike oman hyvinvoinnin suhteen. Itselleni on tärkeää ajan käyttäminen oman perheen ja ystävien kanssa. Tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinko paistoi todellakin mukavasti. Päätimme lähteä kävelemään perheen kanssa Suomenojalta rantoja pitkin, nautiskelemaan keskitalven auringosta. Espoon rantaraitilla oli melkoinen ruuhka. Kävelijöitä, pyöräilijöitä sekä juoksijoita oikein vilisi kävelytiellä.
Kävelimme Nokkalan Majakalle jossa oli lähes täyttä. Kattoterassilla ei näkynyt ketään toisin kuin aurinkoisina kesäpäivinä. Tunnelma oli mukavan rento ja tänne on aina mukava poiketa. Tosin tämä oli vasta toinen kohtaamisemme paikan kanssa. Hienoa kun tällaisia paikkoja on olemassa. Vielä kun saisi vastaavan paikan rantaraitin toiseen päähänkin. Soukka - Laurinlahti - Kivenlahti akselilta löytyisi varmasti asiakkaita myöskin laadukkaalle kohtaamispaikalle. Takaisin kävellessä aurinko paistoi naamalle ja  ruuhka oli kasvanut entuudestaan. Matkaa päiväkävelylle kertyi noin 7 kilometriä. Avointa merta oli mukava katsella ja haave Busterista heräsi henkiin. Olisi mukava päästä veneilemään myöskin talvella. Varmasti kylmää olisi mutta saarissa olisi rauhallista. Olen paljon nuorempana melonut talvella mutta ne ajat on nyt taakse jääneet. Muistan kuitenkin sen luonnosta huokuvan rauhan, äänet olivat hiljaisia ja meren liikkeet rauhallisia. Toki talvella on myös tuulista mutta, silloin en melonut.
 

Illalla ehdin vielä käydä koti satamassa katselemassa maisemia dronen kanssa. Lennättäminen oli kylmää touhua paljain käsin. Mutta kannatti käydä nauttimassa omasta rauhasta. Kotona odottikin sitten tyttären tekemä pitsa lämpimänä.


Pitkän tauon jälkeen päätin ryhdistäytyä. Nyt olisi aika ja mahdollisuus antaa itselleni hetki hyvinvoinnille. En näe itseäni yksinäisenä puurtajana kuntosalilla vaan pidän yhteisöllisyydestä myös urheilussa. Vanhan työkaverin suosituksesta päädyin TFW Kilo #Hallussa kurssille. Hiukan jännitti ensimmäisellä kerralla mennä paikalle. Miten minä tällainen "Gotletti" sulahtaisin joukkoon? Onneksi kaikki osallistujat olivat aivan tavallisia ihmisiä joten sitä pelkoa ei ollut. Koin pitkästä aikaa suurta iloa ryhmässä liikkumisesta. Mahdollisesti keväällä alkaa näkyä tuloksia omassa kropassa ja toiminnassa. On mahdollista että, minusta "Gotletista " kuoriutuu taas "Atletti". Ennen omaa treeniä salissa oli edellinen ryhmä ja jälkeemme tuli seuraava joten moni lisäkseni on löytänyt tämänkin hyvinvointi muodon. Vaikka aloitin tämän jatkan vesijuoksua säännöllisesti saadakseni nilkan rantakalliolla kulkemista varten kuntoon. Uimahallilla pääsen seuraamaan myös pojan vesipallo treenejä jotka ovat itselleni ainakin rankan oloisia.

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti