Kausi on ehtoo puolella....

" Sille mitä rakastaa on aina aikaa"  ( Hannele Seistonen ) 

 Pitkästä aikaa sain avattua koneen ja pääsin kirjoittamisen makuun. No, pääsin taas myös veneilyn makuun myös. Ei olla veneilty varmaan kuukauteen koska mukamas kaikkea muutakin löytyy elämästämme. Lasten harrastukset syövät aikaa meiltä vanhemmiltakin. Vapaa-aika on keväällä runsaampaa ja käytettävissä suuremmalta osin veneilyyn kuin näin syksyllä. Tai sitten keväällä vain on kiirus sinne valoon ja elämää sykkivään luontoon erilailla kuin näin iltojen pimentyessä.

Lauantai aamulla oli tarkoitus lähteä merelle viikonlopuksi mutta poika lähti treeni leirille jonne piti aamulla hänet viedä ja sunnuntaina hänet piti noutaa sieltä. lopulta pääsimme kotisatamaan ja olimme valmiina lähtemään merelle. Ensin käynnistimme lämmittimen ja saimmekin veneemme nopeasti mukavan lämpöiseksi. Kyllä sitä arvostaa miellyttävää lämpöä veneessä ihan erilailla kuin nuorena. Enään ei tarvitse palella vaan nauttiminenkin on sallittua. Kipparinna alkoi alustavasti keräillä tavaroita kasseihin jotka veisimme kotiin talveksi. Itse katsoin että kaikki laitteet toimivat toivutusti..... Onneksi saimme irrotettua köydet kohta lounaan jälkeen aurinkoisessa kelissä.

Tämän jälkeen alkoi tietenkin sataa tihuttamaan  ja välillä satamaan runsaamminkin. Vettä tuli alkuun vienosti ja kun olimme ohittamassa Pentalaa lännen kautta katosi kaikki maisemat edestämme voimakkaan saderintaman alle. Tästä syystä reittimme vaihtui toiseksi ja päädyimme Pentalaan Saaristomuseon laituriin. Tarkoituksena oli painella Porkkalan suuntaan ja vain fiilistellä merellisestä maisemasta. 

Pentala on kaunis saari ja siellä on toimiva saaristomuseo. Museo oli tosin jo sulkenut tältä kaudelta. Pääsimme kävelemään metsään ja nauttimaan luonnon rauhasta. Enään ei satanut vaan saariston rauha syleili meitä tarjoten sienipiirakka ainekset. Täältä olemme monena vuonna käyneet keräämässä sieniä milloin milläkin porukalla. Joskus naapurit lapsineen ova olleet kyydissämme toisinaan Kipparinnan siskon perhe.

Merellä oli yllättävän paljon liikennettä ja Pentalan laiturilla juttelimme kun useamman veneilijän kanssa. Osa oli liikkeellä Skipperi veneellä. Toiset olivat omilla veneillään liikkeellä. Meidän lisäksi oli muitakin sienestäjiä saarella. Kaikkia yhdisti rakkaus merelliseen luontoon. Muutamalla oli laivakoiratkin matkassa kuten meillä. Hän pitää veneilystä eniten silloin kun saa kiertää venettä kannella ja kuonoa saa laittaa tuuleen ainakun siltä tuntuu. 

Nyt tuntuu lähes syntiseltä nostaa vene ylös tällä viikolla. Onneksi vielä ehtii touhuamaan veneen kanssa, kuten laittamaan  jäätymisenesto aineen moottorille ja nestejärjestelmiin. Öljytkin ehtisi vaihtamaan ;)