Mainos

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä viikonloppu

Lauantaina aikaisin aamulla taas karvakuonot tulivat herättelemään. Toisella juoksu ja toinen tuskissaan tuon juoksun takia. Oli taas tiedossa meidän perheellä touhukas viikonloppu. Vaimo ja nuorin tytär lähtivät koko päiväksi uimahalliin taitouinti kilpailuihin, toiseksi vanhin neiti lähti töihin ja vanhin neideistä oli jossain omilla menoilla. Jäimme siis nuoren herran kanssa kaksin. Mitäpä siinä sitten itse olisi tehnyt kuin siirtynyt takaisin sänkyyn keräämään voimia.
  Lounaan jälkeen saimme pojan kanssa pakattua auton vene tavaroilla. Ensin haimme naapuritalosta edesmenneen kaverini isän imuroimat sekä hänen pesemät veneemme patjat. Löytyivät saunasta, jossa olivat vielä oikein kuivatutkin. Sitten kellaristamme kassi pelastusliivejä sekä kokolattia matot. Saatiin taas auto aivan turvoksiin. Ja näky oli kyllä komea, kun saimme tavaramme veneelle. Satamassamme oli yleinen vesillelasku päivä ja ruuhkaa oli. Venettä meni veteen todella ripeeseen tahtiin. Kärryn kanssa saimme pujotella veneiden välistä kohti venettä.




Aikansa se otti, kun saimme pojan kanssa laitettua tavaroita paikoilleen. Ensin oli keulapunkan seinämät pestävä ja vahattava. Öljysimme kaikki puuosatkin ennen patjojen paikoilleen laittamista. Samat operaatiot teimme koko keulakajuutassa. Lopulta annoin pojalle luvan kantaa patjoja avotilasta keulaan. Oli siinä meillä miehillä miettimistä miten laittaisimme patjat jotta näyttäisi edes oikealta. Lopulta kaikki patjan palaset löysivät oikean paikkansa.
  Nyt pääsin laittamaan avotilan lattiaan kokolattia mattoa. Kannen pesin ensin rasvanpoistajalla ja etikalla. Sitten mittasin lattian keskilinjan, jonka mukaan aloin laittamaan lattiaa paikalle. Kyseinen lattiamateriaali on tarkoitettu juuri paikkaan, jossa se joutuu kovalle kulutukselle ja kosteudelle. Maton palaset tuli leikata oikean kokoisiksi ja mallisiksi. Tämä vei aikaa. Nuori herra sai lueskella Aku Ankkaa ja tehdä tehtävävihkojaan. Lattian laittamisen keskeytti työkaverini puhelu, jossa hän kysyi olenko veneellä. Olihan se hyvä syy keskeyttää työskentely ja nousta kannelle vilkuttamaan. Lopulta työkaverini perheineen löysivät veneemme ja pääsivät tekemään tupatarkastuksen. Ilmeisesti kelpasi, kun saisin heistä itselleni venerantaan yöväijy kaverinkin. Liekö kuitenkin Viikinki konjakki pullon löytymisellä ollut vaikutusta..... Tämän jälkeen laitoimme itse hommat seis ja palasimme kotiin. Loppu päivä menikin sitten muissa touhuissa kuten koirien ulkoilutuksessa.



Äitienpäivä aamu koitti vihdoinkin. No emmehän tietenkään muistaneet kerätä valkovuokkoja. Aamu alkoi kuten lähes kaikki sunnuntai aamut, uimahallilla. Tämän jälkeen nautimme koko perheen kanssa äitienpäivä lounaan ja kakun. Nautimme vaimon kanssa vielä päiväteet parvekkeellamme. On hienoa seurata luonnon kulkemista pihavaahteran kautta. Nyt on hienot kukat puussa ja mehiläiset tekevät tehtäviään.  Lopulta, kun alkoi tuo aurinkokin kadota pilvien taakse, niin pakkasimme automme taas veneelle menevää tavaraa täyteen. Soitto kummipojan perheeseen täytti venettämme vielä lisää. Meiltä lähti veneilemään pienet lapset ja minä sekä vaimo.  Lisäksi kalastimme mukaan kummipojan ja hänen siskonsa. Hermolomalle otimme myös vanhemman koiramme. Autoon tuli useita laatikoita, joista löytyi mm. lautasia, verhoja ym....


Satamassa pakkasimme taas veneen täyteen. Melkoinen tuulen vire alkoi jo keinuttaa venettä. Halusimme kuitenkin päästä saareen. Päätimme lähteä ns. sisäreittiä ( Suinon kanava ) kohti Stora Herröä. Matkalla kohtasimme Tullin ison RIB-veneen. Olivat miehet kyllä pukeutuneet kuten talvipakkasilla. Perille päästyämme totesimme olevamme ainoat veneilijät tänään laiturissa. Laitoimme Albatrossimme ( Vilkas ) kylki kiinnityksellä laituriin. Koira ja eväskorit laiturille ja tekemään tulia keittokatokseen. Lapset jäivät veneeseen leikkimään. Olihan meillä taas kerran eväät kohdallaan. Oli maissia, Pajuniemen Helsinki wurstia ja Aura wurstia, Kariniemen Poppis kanapalleroita, leipää, kurkkua, Domino-keksejä, veneen kivennäisvettä Pellegrinoa, ja tietenkin äitienpäivän kunniaksi Fresitaa piccolo pullo. Eväät nautittuamme lähdimme kotimatkalle, jolloin saimme muutaman sadepisaran niskaamme. Veneemme turbo lähti taas toimimaan ja mittasimme tällä kuormalla huippunopeudeksi lähes 12 solmua. Eli siis melkein tuplat edelliseen veneeseemme verrattuna. Matkanopeus on varmaan jossain 8-9 solmua. Kiersimme sitten Pentalan toista kautta kuin tullessamme. Kotisatamassa olimme noin kahdeksan aikoihin. Roskamme toimme satamaamme emmekä jättäneet niitä sinne Espoon kaupungin riesaksi. Pyrimme itse huolehtimaan mahdollisuuksien mukaan jätteistämme.  Siistibiitsi linkistä löytyy kaikkea aiheeseen liittyvää. Summa summarum: oli todella hieno, joskin työntäyteinen viikonloppu.

Nyt kuuntelemme bo kaspers orkesteria joka vie meidät ajatuksissa vesille. Kiitos tästä musiikillisesta muistosta Timo ja Mari.....

Fresita on Tour










2 kommenttia:

  1. Noilla veneen tavaroilla saa totisesti auton täytettyä monta kertaa. Ihmettelen aina, että miten veneeseen voikin mahtua niin palhon tavaraa =). Stora Herrö on mukava paikka. Upeaa, että meillä on näin paljon hienoja saaria minne voi tehdä retkiä. Hyvät eväät todella, olisi maistunut täälläkin =). Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vene vaikka aina onkin pienehkö, omaa kyllä liikaa säilytystilaa. Keväällä ja syksyllä sen huomaa hyvin. Nyt tuli kellarivarastoomme paljon tyhjää tilaa.

      Ja kyllä meillä on mahtava veneillä merellä. Espoossa on useita saaria jotka ovat kaikille avoimmia. Myös veneettömätkin pääsevät niihin kaupungin tukemilla vesibusseilla. Ja sitten kun liikkuu rannikkoa kumpaan suuntaan tahansa on tarjolla paljon paikkoja joissa voi vierailla. Kunhan muistaisi arvostaa tällaista mahdollisuutta joka meillä on täällä Suomessa.

      Poista