Mainos

perjantai 19. elokuuta 2016

Uiva 2016

Haaveet, kaikki turhat haaveet Minut on jo saaneet huutamaan huomiseen Liikaa, kai vaadit multa liikaa
Mut onks siin jotain liikaa, jos tunteeni selviksi teen? Kelle kuulut silloin, nyt vastausta ootan illoin Mä saavun paikkaan aikaan odotettuun En koskaan saata tietää Milloin määränpäähän tieni vie tää matka miehen vieraan tunnetun Haaveissa vainko oot mun”

Haaveilu tekee toisinaan hyvää. Haaveilet sitten asioista, ihmisistä taikka ihan mistä vaan. Meidän jokaisen tulisikin harrastaa haaveilua säännöllisesti jotta voimme saada jotain mukavaa itsellemme taikka toisille. Aina haaveilu

Loppukesän yksi odotetuimmista haaveilu hetkistä on tämä Uiva-venenäyttely. Aina ennen messuille menemistä pitää laittaa varmuudeksi pari riviä jokaista mahdollista lottoa. Jos vaikka napsahtaisi suuri voitto tilille.

Meillä ( minulla ) on tapana haaveilla tilanteesta jossa voisin ostaa haluamani veneen ilman miettimistä rahatilanteesta. Nyt messuille saavuttuamme aloitimme leikin lasten kanssa ja he valitsivat ensin itselleen autot. Molemmat löysivät mieleisensä Volvo autot. Ja osasivat myös perustella valintansa.

Tämän jälkeen siirryimmekin jo viranomaisten hellään huomaan. Tosin ihan vapaaehtoisesti. Ensimmäinen kosketus veneisiin tapahtui järjestyksessä Meripelastus , Merivartiosto ja Poliisi . Tytär soitti kun olimme Poliisien luona ja jouduin vähän kiusaamaan sanomalla että, olemme poliisien haastattelussa…. Lapset pääsivät istumaan kaikissa kolmessa veneessä ja kyllä ainakin pojalla heräsi kipinä ryhtyä Merivartio-mieheksi isona.

Viranomaistapaamisten jälkeen siirryimmekin laiturille haaveilemaan lisää. Ennakko haave oli päästä muutamaan isompaan veneeseen joista yksi voisi olla purjeilla varustettu. Ensimmäisinä saavuimme Targojen kohdalle. Nyt emme menneet vierailulle näihin veneisiin vaikka niitä oli tarjolla monenmoisia. Ehkä näistä jäi mieleen Targa 44 mahtava tiikki-kansi.  Seuraavaksi pysähdyimme meripartiolaisten ( Partiolippukunta Navigatores ) veneen luokse. Heillä oli todella hieno vanhempi purjevene jota olivat kunnostaneet paljon. Olivat kuulemma tehneet itse siihen tiikki-kannen. Mahtavaa toimintaa ja kestävää kehitystä. Ei venettä tarvitse vaihtaa kovin usein. Usein voi riittää pelkkä päivittäminen.
Mutta, mutta, lopultakin pääsimme eräiden mastollisten veneiden luokse. Lagoon katamaraanit ovat olleet useita vuosia meidän ( minä ja lapset ) ”salaisia” haaveita. Aloitimme katselumme pienemmästä ( Lagoon 39 ) veneestä. Tämäkin olisi mahtava vene meidän pesueelle. Tilaa riittäisi kyllä hienosti meille. Keskustelimme pitkään veneen myyjän kanssa ja kerroimme mitä haaveita meillä on. Lopulta keskustelu ohjautui mahdollisuuteen vuokrata kyseisiä veneitä. Ehkä mekin vuokraamme Lagoonin joskus ennen mahdollista ostamista. Mahdollisia vuorauspaikkojahan oli monia



Kierros ja keskustelut tehtyämme katselimme Tito Boatsin Nemo 600 venettä. Tämä herätti jopa vaimossa tunteita. Poikkeuksellisen näköinen ja oloinen alumiininen vene oli kyseessä. Vähän erilainen kuin perheemme ensimmäinen alumiini vene. Todella mahtavasti peiliksi kiillotetut kyljet ja hienosti toteutettu istumisjärjestely yhdessä perästä avoimen kannen kanssa. Tätä on joskus päästävä ajelemaan.
Nyt oltiin jo koettu mielestämme paljon ja olimme valmiita poistumaan messuilta. Mutta kuinkas kävikään…. Kohdallemme osui Albatross Aves. Kävimme juttelemassa Syrjäsuon kanssa tästä uudesta mallista ja myöskin meidän sydäntä lähellä olevasta Flying Albatrossista. Ja kyllä täytyy nostaa hattua kaikille veneveistämöille jotka edelleen tekevät veneitä Suomessa.

Tämän jälkeen olimme jo lähdössä kotiin. Toisin kävi, palasimme jälkiämme takaisin päin ja hyppäsimme isompaan Lagoon 42:een. Tämä on SE vene….. Lähes täydellinen meidän tarpeisiin. Avotilasta lähtien kaikki tuntui napsahtavan kohdilleen. Ja sitten ne sisätilat, Wau. Kannellakin kävimme kävelyllä ja kyllä tämä vene vakuutti kokonaisuutena meidät. Poikaa kiinnosti myös keulan trampoliini mutta, sinne emme häntä messuveneessä päästäneet. Jatkoimme keskutelua vuokraus palveluista. Ehkä, ehkä…..

Lopulta pääsimme kuitenkin pois veneistä ja laiturilta. Nenä kohti porttia ja ulkona odottavaa autoa. Silti vaimo harhautui matkan varrella Veneilijän Verkkokauppaan. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa. Silti huomasin kaivavani maksuvälinettä hetken kuluttua esille. Vaimo ihastui Helly Hansenin takkiin joka jäikin hänen päälleen. Itse haastelin myyjän kanssa tulevan talven aikana tehtävistä hankinnoista. saa nähdä mitä talven aikana tuleekaan ostettua Family Cruiseriimme.

Kokonaisuutena reissu oli mukava vaikka alkuun satelikin hiukkasen. Suosittelen vierailua vaikka ei olisikaan mikään veneilijä tai edes tuleva veneen omistaja….. Avoinna vielä sunnuntaihin saakka.

2 kommenttia:

  1. Tuo Lagoon on kyllä mielenkiintoinen! Oltiin sillä tai vastaavalla muutama vuosi sitten Kroatiassa purjehtimassa. Meidän piti ensin lähteä jollain yksirunkoisella, mutta onneksi paatti vaihtui tähän. Mahtava reissu ja kiva kun oli sitä tilaa. Ainut, että pentteri oli vähän pieni säilytystiloiltaan suhteessa muuhun veneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on virinnyt haave päästä koepurjehtimaan tuollaista Lagoonia. Ehkä vuokraamme sellaisen joskun viikoksi tai pariksi kavereiden kanssa. Pentteriin emme haaveilun tässä vaiheessa kiinnittäneet suurempaa huomiota. Ja tuo tila on kyllä hieno mitä monirunko vene tarjoaa verrattuna yksirunkoiseen veneeseen ;)

      Poista