Taalintehtaalta lähdimme aikanaan taas eteenpäin. Reitti vei kohti saaristoa. Olimme saaneet kutsun tapaamaan kipparinnan sukulaisia. He olivat liikkeellä omalla veneellään ja olivat matkalla Bränskäriin. Vaihtoehtona esittivät Stenskär saarta. Sanoin heille että siinä on vielä Gullkrona vieressä. No, reitti valittiin lyhyemmän mukaan eli kohdalle osui silta. On tämä sillan alittaminen aina jännää. Tiedän että veneemme on mennyt tästä aikaisemmin ja mahtuu. Silti jännitys oli mukana... Jäi siinä kuitenkin tyhjää tilaa eli voimme päivittää venettä vielä isommaksi.
Hyvä vauhti oli purjehduksella kun mietin Brännskärin saunaa. Kun viimeinen pätkä alkoi missä olisi tarve kryssiä saimme viestin muuttuneesta sijainnista. Olisimme siis menossa Gullkronan satamaan. Olimme tässä vaiheessa jo saaren kohdalla. Purjeet siis pois vauhdissa ja käännös satamaan. Meille molemmille perheille tämä oli uusi kohde. Aivan mahtava paikka. Kolme tilavaa laituria, luontopolku, mahtavat puuceet ( ei haissut yhtään ).
Kävimme tutustumassa luotsitupaan ja kävelimme luontopolun ympäri. Tämän jälkeen saimme siirtyä saunaan. Meillä oli varattuna se isompi saunoista. Olipas kokemus. Valoisa, todella siisti ja hyvät löylyt antava kiuas. Maisemat olivat myös hienot. Peseytyminen jälkeen istuin hetken vielä vilvoittelemassa terassilla. Voi pojat kuinka elämä hymyilee.
Illalla katsoimme lähipäivien sää ennusteet. Huonoa tai erittäin huonoa keliä olisi tulossa. Päätimme lähteä Öröön. Täällä satama olisi todellakin suojaisa odotettavissa olevassa ukkosmyräkässä. Satamaan tullessa meidät ohjattiin juuri siihen mihin olimme haaveilleet. Tässä terassin edessä emme vielä koskaan ole ollenkaan.
Paikka oli kaunis kuten aina ennenkin. Lopulta yöllä alkoi tuuli ja sade. Ja kyllä molempia riitti koko yölle. Salamoi, tuuli ja joku laittoi taivaalta painepesurilla vettä niskaan. Silti veneessä oli turvallista olla. Onneksi sade loppui aamuun mennessä.
Lauantaina sateen päätyttyä lähdimme Örön pohjoiskärkeen uimaan sekä etsimään tyrskyjä. Pohjois kärki on meidän yksi ihan lempi paikoista uimiseen. Kalliota ja hiekkaa. Melkoisen matalaa pitkään eikä nyt edes aallot häirinneet uimistamme. Uinnin jälkeen. Oli mukava syödä eväitä lämpimällä kalliolla tuulen suojassa.
Toki löysimme toivottuja aaltoja myös reissulta. En itse olisi halunnut veneillä tuossa kelissä. Eikä onneksi tarvinnut. Kävelyllä koiramme löysivät kuivan hylkeen ruhon nahat. Luonto oli huolehtimassa sen lopullisesta katoamisesta. Illalla varusmies sauna helli kehojamme.
Sunnuntaina aamu alkoi ranta saunalla ja uinnilla. Tämän jälkeen lähdimme kohti Taalintehdasta. Melkein heti satamasta lähdön jälkeen nostimme purjeet ja nautimme hiljaisuuden äänestä. Matkasimme purjeilla takaisin sinne pelottavalle sillalle jonka kohdalla laskimme purjeet alas. Meille on tärkeää se että kaikki osaavat käyttää venettämme. Kipparinna ohjasi silloin kun minä säädin purjeita. Lapset säätivät purjeita kun minä ohjasin venettä. Loppu matka meni sitten moottorilla ajeluksi kun söimme samalla lounaan.
Vene jäi turvallisesti satamaan kun lähdimme kotona käymään. Tuli pakottavia asioita jotka pakottivat meidät kaupunkiin. Ja olihan se taas luvassa kurjaa keliä. Täällä Taalintehtaan suojassa voi vene olla lepäämässä kun olemme itse poissa. Kohta taas palaamme jatkamaan lomaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti