Mainos

maanantai 12. lokakuuta 2015

Niin kaunis on maailma....


Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä. "
- Kahlil Gibran
 Viikot kulkevat omalla vauhdillaan. Taas on ollut viikonloppu. Nyt olikin erilainen viikonloppu kuin tavallisesti. Vaimo oli reissussa torstai illasta sunnuntai iltaan. Minä ja lapset olimme aivan "heitteillä" kotona. No, ei oikeasti.... Lauantaina aurinko paistoi mukavasti ja lähdin koirien kanssa kävelylle rannalle. Huomasin taas muutaman veneen nousseen ylös talveksi. Kaislikko on alkanut "tuuleentua" nätisti ja muuttuu keltaiseksi. Tuo mieleen ajat jotka lapsuudessa vietin mummulassa Varsinais-Suomessa. Kaislat ja viljat ovat mielestäni samanlaisia. Mummulani ja mökkimme oli keskellä kauniita peltoja. Monesti tunsin samaa rauhaa tuijottaessani merta taikka viljapeltoa. Molemmat lainehtivat kauniisti.

No nyt kun lähdin tälle muistelo tielle niin olihan sitä taas jatkettava. Sunnuntaina lähdin pitkälle kävelylle koiriemme kanssa. Oli ehkä alkusyksyn akunein päivä. Suuntana oli talvisäilytys satama. Täällä oli tarkoitus tarkistaa joko venepukki oli omalla paikallaan. Matka vei taas rantoja pitkin eteenpäin. Nämä rannat ovat koko ajan muuttumassa. Paljon on tullut taloja, kävelyteitä, puistoja ym sitten nuoruuteni. Kuljin muistojen reittiä pitkin ja mietin kävisinkö tarkistamassa muutaman kaverini luoman geokätkön kunnon. Mutta totesin paikalla olevan liikaa " jästejä". Ohiittaessani Espoon Eskimot seuran melontavajaa muistin taas ajat jolloin meloin runsaasti. Täältä vajalta tuli lähdettyä usein melomaan lähi saaristoon. Joko ihan yksin tai sitten erilaisilla kaveri kokoonpanoilla. Nyt sitten liikun samoilla vesillä veneen kanssa.  Näitä maisemia ja paikkoja katsellessa ja elämää muistellessa herää kysymys; Mikä on saanut aikaan tämän kaiken kauneuden ympärilläni?



Suomenojalle päästyäni, pysähdyin ihailemaan vanhoja vesibusseja. Kyllähän nuo vanhat mäntyrunkoiset ovat kauniita. Nykyisin Espoossa liikkuvat vesibussit eivät ole läheskään noin kauniita, mutta paljon tilavampia.... Satamassa oli täysi tohina päällä ja veneitä sekä mastoja nousu ylös. Suomenojan venesatamassa on taas tapahtunut paljon. ottamatta sen enempää kantaa noihin asioihin jotka ovat täyttäneet lehtien palstoja, niin minun kohdalla on ainakin homma toiminut.


Tästä pukkitelineestä ja kasasta A-pukkeja, muodostuu Albatross / Vilkas talvisäilytys paikka. Pukki siirtyi oikealle paikalleen Kuljetus Karttunen toimesta. Onhan se melkoisen järeä pukki, mutta ei ainakaan tarvitse pelätä veneen putoamista siitä. Ja A-pukkien muodostaman katoksen alla on tilaa tehdä huoltotöitäkin rauhassa. Lisäksi niiden "jyrkkyys" on riittävä ettei lumi kasannut peitteiden päälle. Peitteetkin ovat sellaista kunnon paksua muovia joka kestää lähes kaikkea, ikuisesti.

Nyt kun olin satamassa tutustuin tulevan venemallimme, Family Cruiser pohjan muotoon. Tosin oma veneemme on jo muualla talvehtimassa edellisen omistajan toimesta. Kiitos suuri siitä Villelle ja hänen perheelleen. No, pohjan malli näyttää melkoisen samalta kuin meidän vanhassa Nordic 81:ssä oli. Toki paljon isompana, mutta malliltaan sama. Family Cruiserissa on lisäksi tuollaiset " siivet " pohjassa joita en muista nähneeni muissa veneissä. Silloin loppu kesällä uutta venettämme koeajaessa totesin noiden siipien ainakin toimivan vakauttajana uppoumarunkoisessa veneessä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti